Wäinö Aaltonen - kansallinen luottotaiteilija

Tampereen tunnetuimmat patsaat (Hämeensillan pirkkalaisveistokset), muutama Helsingin tunnetuimmista patsaista (Paavo Nurmi, Aleksis Kivi) sekä lukematon määrä Turussa olevia patsaita plus oma museo. Siinä, mistä voi aloittaa Wäinö Aaltosen osuuden Patsaanmetsästäjä-blogissa.

Jos kyseessä eivät ole näköispatsaat, oli Aaltosellakin oma tyylinsä ihmishahmojen kasvojen suhteen - aivan kuten oli mm. Sulo Mäkelällä.

Ensimmäinen Wäiskin patsas, joka kuvattiin, oli itseoikeutetusti Aleksis Kiven patsas Rautatientorilla, Helsingissä. Kuvat otettu huhtikuussa 2008 ja tammikuussa 2011, kahdella erillisellä ohikulkumatkalla. Tämä patsas on niitä patsaita, joille ei tule ikinä mentyä erityisesti niitä kuvaamaan. Ne vaan ovat aina olleet paikoillaan eikä niitä pidä sen erityisempinä. Näitä ovat mm. Mannerheimin, Paavo Nurmen ja Kolmen sepän patsaat sekä Sibelius-monumentti. Lisäksi ne ovat turistien suuressa suosiossa, sekin ainakin itseltä vie innostusta toiseen suuntaan.

Hurjan näköinen on tuo lumivalli, joka on kansalliskirjailijamme syliin kipattu. On varmaan jännät paikat joka kevät, että mitäköhän on lumimassa tehnyt tälle kansalliselle kuvalle, johon kuuluu Rautatientori asemineen, Aleksis Kiven patsas ja sen taustalla Kansallisteatteri.

Edit / Toukokuu 2013:

Vappureissulla 2009 Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa kävimme mm. Raumalla ja Porissa. Kuvauksessa pääkohteina olivat kirkot, mutta jokunen patsaskin tuli kuvattua, kiitos vaimoni, joka tuolloin vastasi näiden pystien löytämisestä ja kuvaaamisesta.

Ganalikaupungissa jököttää Alfred Kordelinin rintakuvamuistomerkki.

Rauman taidemuseon nettisivuilta:

"Vuonna 1920 Rauman kaupunki sai Alfred Kordelinin säätiöltä 2 miljoonan markan lainan. Lisäksi säätiö lupautui lahjoittamaan Rauman seurakunnalle arkkitehti Lars Sonckin suunnitteleman siunauskappelin, joka valmistui vuonna 1924. Kaupunginvaltuusto osoitti kiitollisuutensa lahjoituksista tilaamalla Wäinö Aaltoselta Alfred Kordelinin pronssisen rintakuvan. Alkujaan veistos oli tarkoitettu sisätiloihin, mutta vuonna 1960 se siirrettiin nykyiselle paikalleen, lähelle varsinaista Alfred Kordelinin muistomerkkiä, Kanaalin Helmiä."

Porissa, Reposaaren hienolla saarella, vanhan kirkon pihalla on S2-laivan muistomerkki, josta emme tajunneet ottaa tätä parempia kuvia, kun eihän se ole Ensio Seppäsen tahi Kalervo Kallion hengentuotteita.

Poritieto-sivuilta:

"Torpedovene S2:n muistomerkki sijaitsee Reposaaren kirkon edustalla Meri-Porin Reposaaressa. S2:n uppoaminen keräsi aikanaan huomattavasti julkisuutta ja järkytti niin merivoimien henkilökuntaa, suomalaisia merenkulkijoita kuin suurta yleisöäkin. Torpedoveneen hylystä löytyneet 23 vainajaa siunattiin Porin Reposaaren yhteishautaan 15. elokuuta 1926.

Onnettomuudessa menehtyneille pystytettiin kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen suunnittelema muistomerkki Reposaaren kirkkomaalle onnettomuuden vuosipäivänä vuonna 1930. Suomen merivoimat muistavat onnettomuuden uhreja yhä laskemalla muistomerkille seppeleen vuosittain."

Raumalla ja Porissa on kun netistä katsoin todella iso läjä bongaamisen arvoisia patsaita. Reposaaressa on myös kiva ravintola, josta sai herkullista kalakeittoa ja saaristolaisleipää. Saas nähdä, josko sinnepäin tulisi matkailtua jossain vaiheessa.

Kesälomamatkalla 2009 piipahdettiin Vaasassa, siellä on kirkon pihalla suihkukaivoveistos Luotsi. On muuten komea kirkko, yksi kolmesta Vaasan keskustan alueella. Vaasaan ei sen enempää tuolla kertaa tutustuttu, matka oli ollut pitkä - varsinkin kun piinasin raskauden alkuvaiheessa olevaa vaimoani keksimällä 400km reitille varmaan 20 kirkkoa, jotka kävimme kuvaamassa. Sellaista se on, kun jostain innostuu :-D

Olimme yötä suhteellisen täynnä olevalla leirintäalueella ja seuraavana päivänä kävimme uimassa ennen kuin jatkoimme matkaa rantareittiä kohti pohjoista. Mutta nyt takaisin Luotsi-teokseen.

Vaasan matkailusivuilta:

"Varsinainen luotsi on koppalakkinen mies, joka seisoo osittain ruorimiehen edessä kiikari vasemmassa kädessään ja viittaa oikeallaan ajosuuntaa. Ruorimiehellä on sydvesti päässään. Luotsin mallina on ollut luotsivanhin Gustav Westerholm Inkoon Barösundista. Suihkukaivo paljastettiin juhannusaattona 19.6.1959.

Patsas hankittiin raatimies Wilhelm ja rouva Erika Husbergin v 1912 tekemän testamenttilahjoituksen mukaisesti. He toivoivat Vaasaan suihkukaivoa, jonka aiheena olisi vanhan polven pohjalaisluotsi. Husbergin rahaston varojen lisäksi käytettiin ns Malmönvaroja, joiden käyttötarkoitus ei ole sidottu.

Suihkukaivohanke virisi vasta v 1956 alussa, ajatuksena oli saada patsas kaupungin 350-vuotisjuhlaan. Paikkakysymys aiheutti harvinaisen sitkeän keskustelun sekä kaupunginvaltuustossa, -hallituksessa että kirkkovaltuustossa."

Tampereen Hämeensillan pirkkalaisveistoksia olemme kuvanneet useaan kertaan. Patsaiden sijainti erittäin vilkkaasti liikennöidyssä paikassa, niiden suuri koko ja tosiaan, sijainti sillalla, luovat haasteita kuvaamiseen eri kulmista, mutta suhteellisen hyvin olemme onnistuneet, kaikki asiat huomioonottaen.

Wikipediasta:

"Hämeensillan Pirkkalaisveistokset on Tampereen Hämeensillalle sijoitettu Wäinö Aaltosen 1927–1929 tekemä neljän veistoksen kokonaisuus. Hämeensillan ja Pirkkalaisveistosten siluettia on sanottu Tampereen käyntikortiksi, josta kaupunki tunnistetaan.

Kolmen veistoksen aiheeksi valittu pirkkalaisliike  kuuluu Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin historiaan 1200–1500-luvuilla. Pirkkalaiset toimivat Perämeren ympäristössä ja verottivat lappalaisia. 1920-luvun Suomessa vallinneen teorian mukaan pirkkalaiset olivat lähtöisin Tampereen seudulta Pirkkalasta, mutta nykyisen käsityksen mukaan heidän alkuperänsä on epäselvä.

Veistosten aihepiiri oli kirjailija Jalmari Finnen laatima ja perustui historioitsija Jalmari Jaakkolan tutkimuksiin aiheesta.

Veistosten nimet:

Suomen neito, valaja Aukusti Veuro, veistetty 1928

Eränkävijä, valaja Aukusti Veuro, veistetty 1928

Veronkantaja, valaja David Uuranen, veistetty 1928

Kauppias, valaja David Uuranen, veistetty 1929"

Kirjaston kulmilla on Aleksis Kiven muistomerkki, Runoilija ja muusa. Kuva napattu viikonloppureissulla lokakuussa 2010.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Suomen kansalliskirjailijaksi luonnehditun Aleksis Kiven  (1834-1872) muistoksi pystytetty veistos tunnetaan myös nimellä Hengetär siunaa runoilijaa. Teos on vuonna 1926 järjestetyn muistomerkkikilpailun voittaja. Patsaan päärahoittajana toimi kauppaneuvos Emil Aaltonen, mutta rahaa saatiin myös kansalaiskeräyksellä. Teoksen pystytti Tampereen Taiteilijaseura ja se paljastettiin Hämeen heimojuhlissa 31.7.1928.

Teos oli aikanaan ensimmäinen vertauskuvallinen henkilömuistomerkki Suomessa. Kaksi figuuria - lepäävästä asennosta nouseva runoilija ja häntä siunaava runouden henki - ovat liikesommittelultaan monisuuntaisia; liike etenee kierteisesti toisaalta ylhäältä alas, toisaalta alhaalta ylös. Kuvanveistäjä pyrki monumentaalisessakin koossa luomaan vaikutelman aineettomuudesta ja henkisyydestä. Tyypeiltään hahmot ovat tekijälleen erittäin luonteenomaisia: suurehko pää, korkea otsa, miehellä atleettinen vartalo, naisella korkealla olevat tyylitellyt rinnat ja molemmilla melko pienet kädet ja jalkaterät.

Muistomerkki on allegoria: kutsumukseensa havahtuva runoilija varmistaa kutsunsa sydämen kohdalle nostetulla oikealla kädellään. Teos käsittelee taiteilijan tehtävää kutsumuksena ja jumalallisen käden kosketuksena. Jalustaan on kuvattu lyyra runouden vertauskuvana. Jalustassa on myös kirjailijan reliefikuva ja runoilijan sanat Seitsemän veljestä -romaanista: "Ylös pyhään pyörryttävään korkeuteen hän katseli". Helsinkiin pystytettiin Wäinö Aaltosen Aleksis Kivi -patsas vuonna 1939."

Edit / Elokuu 2015:

Pyynikin kirkkopuistosta löytyy Suru, patsas joka kuvaa surevaa tyttöä. Kuvattu ensimmäisen kerran talvella, joulukuussa 2010 ja uudelleen kesällä 2012. Laitetaan kuvat molemmilta kerroilta, aivan kuten Viktor Janssonin Convolvuluksestakin.

Tampereen taidemuseon nettisivuilta:

"Tampereen kaupunki osti veistoksen suoraan taiteilijalta vuonna 1961. Teoksen valmistumisajasta ei ole varmuutta, mutta todennäköisesti se kuuluu 1950-luvun tai 1960-luvun alun tuotantoon. Veistos sijoitettiin Pyynikin kirkkopuistoon vuonna 1963.

Suru kuvaa alastonta, jalkojensa päällä istuvaa naishahmoa hiukset valtoimenaan ja kädet kohotettuina kasvojen eteen. Taiteilija on varioinut samaa teemaa useissa eri veistoksissa. Tällaisia ovat esim. Karinaisten sankarimuistomerkki vuosilta 1951-52 ja omalle sukuhaudalle sijoitettu Genius Montanus -veistos vuodelta 1961, joka on edellisten naishahmojen modernisoitu versio."

Paavo Nurmen patsas sijaitsee tutulla paikalla Helsingin Olympiastadionin ja Kisahallin välisen Mäntymäen kentän reunalla. Ensimmäiset kuvat otettiin elokuussa 2011 ja pienoismallin kuvat marraskuussa 2011.

Wikipediasta:

"Paavo Nurmi -patsas (myös Paavo Nurmen juoksijapatsas) on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen tekemä, Suomen menestyneintä olympiaurheilijaa juoksija Paavo Nurmea esittävä kokovartaloveistos. Pronssiveistos valmistui vuonna 1925, ja siitä on sittemmin tehty neljä lisävalosta, joista Helsinki sai omansa olympiavuonna 1952. Patsaasta tuli suomalaisen urheilun ja itsenäisen kansakunnan symboli ja Suomi-kuvan lähettiläs.

Tilaus merkitsi Aaltosen kansallisen luottotaiteilijan uran alkua. Aiemmin hänellä oli ollut vahva paikallinen merkitys Turun seudulla. Veistostilaus annettiin Aaltoselle "kohotuspalkintona", koska häntä pidettiin nuorista kuvanveistäjistä lahjakkaimpana. Veistos oli myös ensimmäinen Suomen valtion tilaama urheilijaa esittävä veistos."

Bongasin tuon pienoismallin käydessämme työn puolesta palaverissa Kasarmitorin kupeessa olevassa mainostoimistossa. Siellä ikkunalaudalla nökötti tutunnäköinen juoksijapatsas. Kyselin taustoja ja sain tietää, että Aaltonen teki pienoisveistokset rahoittaakseen varsinaisen patsaan.

Edit / Toukokuu 2016:

Helsingin Sanomat teki jutun Helsingin julkisista taideteoksista ja siitä, miksi niistä useat ovat alasti. Jutussa on käyty läpi myös tuon Paven patsaan historiaa. Lue juttu täältä!

Edit / Syyskuu 2013:

Tämä Helsingin keskustassa sijaitseva reliefi tuli kuvattua Iron Maiden -keikkareissulla heinäkuun lopulla.

Helsingin taidemuseon sivuilta:
"Odottamaton vieras on kuudesta osasta koostuva reliefi jonka materiaalina on hiottu Kökarin punainen graniitti. Teos rakentuu kahdesta osasta: maalaisperheestä, jonka isä ruokkii hevosta ja äiti pitää lasta sylissään sekä reliefin vasemmassa reunassa perhettä siunaavasta enkelimäisestä naishahmosta. Reliefi oli aikanaan Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomen tilaus suoraan taiteilijalta. Teoksesta on käytetty myös Sadonkorjuu-nimeä."

Lainaus toukokuun kuvaussessiopäivityksestä:

Ensin käännyimme Unioninkadulta Rauhankadulle ja olipas tylsä näky! Wäinö Aaltosen pronssinen veistos nimeltä Sarastus, jossa selityksen mukaan nuori nainen ihailee nousevaa aurinkoa ja suojaa siltä silmänsä eteen kohotetuin käsivarsin, olikin runtattu siirtolavan taakse. Remontit ovat kyllä todellinen pain-in-the-arse.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Punagraniittisella alustalla seisova pronssiveistos kuvaa kaunista nuorta naista, joka ihailee nousevaa aurinkoa ja näyttää suojaavan silmiään sen kirkkaalta valolta. Veistos on Suomen Pankin tilaus suoraan taiteilijalta. Teos on myös tunnettu nimellä 'Nuori tyttö ja lupaus'."

Presidenttien Ståhlbergin ja Svinhufvudin patsaista Eduskuntatalon edustalla on vain huonolaatuisia kuvia toistaiseksi, joten jätetään ne pois tällä kertaa. Lisään ne tänne, kunhan paremmat kuvat saadaan otetuiksi. Loppuun vielä pieni tietoisku Wäinö Aaltosesta:

Wäinö Aaltonen (8.3.1894-30.5.1966)

Marttilassa syntynyt Wäinö Aaltonen opiskeli maalausta Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1910-15. Hänen teoksiaan oli ensimmäistä kertaa esillä näyttelyssä Turussa 1915.

Wäinö Aaltonen on tehnyt useita sankaripatsaita. Savonlinnan Sankari vuodelta 1921 on yksi tunnetuimmista sisällissodan muistomerkeistä maassamme. Hänen merkittäviä julkisia veistoksiaan ovat mm. Paavo Nurmen patsas (1924-25) Helsingissä, (teoksesta on valokset myös Turussa, Jyväskylässä ja Lausannessa, Sveitsissä), Eduskuntatalon veistokset vuodelta 1932 sekä Aleksis Kivi (1932-34) Helsingissä.

Wäinö Aaltonen suunnitteli useita hautamuistomerkkejä. Mm. Suomen Marsalkka Mannerheimin hauta Hietaniemessä (1954) ja Serlachiuksen muistomerkki (1958) Mäntässä ovat hänen tuotantoaan. Hänen veistämiään ovat myös Eduskuntatalon läheisyyteen sijoitetut presidenttien K.J. Ståhlbergin ja P.E. Svinhufvudin patsaat vuosilta 1960 ja 1961.

Wäinö Aaltosta pidetään 1900-luvun ensimmäisen puoliskon tärkeimpänä kuvanveistäjänä maassamme. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1940. Suomen Akatemian jäsenyyden hän sai 1948.

Wäinö Aaltosen museo avattiin Turussa vuonna 1967. Sen ovat suunnitelleet taiteilijan poika Matti Aaltonen ja Irma Aaltonen.