tiistai 12. heinäkuuta 2016

Hellettä ja kaatosadetta - ja hurja määrä patsaita Helsingissä, osa 7

Torstain aikana saatiin sitten sitä kaatosadetta, mitä on tuossa juttujen otsikoissa lupailtu jo kuuden osan verran. Ennen puolta päivää taivas repesi, vettä tuli kuin saavista ja ukkonen jyrisi kunnolla. Mikäs siinä, töitä tehdessä päivä meni joutuisasti.

Kolmen jälkeen pistimme puljun kiinni ja lähdin taas patsaita metsästämään. Sillä hetkellä ei satanut, joten olin vakuuttunut hyvästä saaliista. Piipahdin taas Forumiin ja nappasin Felix Nylundin veistämästä Amos Andersonin muistolaatasta pari lisäkuvaa. Sieltä loikin Manskun yli jälleen Aleksille. Nyt tämä kadunpätkä meni paljon vauhdikkaammin, kun likimain kaikki kohteet oli saatu jo kuvatuksi.


Yritin etsiä Johannes Haapasalon veistoksia nimeltä Maalaispariskunta, mutta eräs ruotsalaisvaateliike, joka siinä Kämpin kohdalla ainakin ennen sijaitsi, oli remontissa. Sinne, mihin olisin kaivannut, ei ollut nyt pääsyä. Ihan hauska kauppakeskus siellä talojen sisällä kuitenkin on.

Kun tulin takaisin Aleksille, oli alkanut tihuttaa vettä. Onneksi oli sateenvarjo mukana. Kipitin kovaa vauhtia yli Senaatintorin ja ehdin kuin ehdinkin ennen kello 16:tta Hallituskadulle ja SKS:n ovesta sisään.


Harmikseni huomasin, että Alpo Sailon veistämä runonlaulaja Petri Shemeikan patsas oli niin hämärässä kohdassa portaiden yläpäässä, ettei siitä oikein saanut kunnon kuvia. Seinälamputkin tekivät kuville enemmän hallaa kuin hyötyä. No, jotain kuvia sentään tästäkin sai. Shemeikan alkuperäinen patsas paljastettiin Viipurissa vuonna 1935.



Ylempiin kerroksiin ei ollut pääsyä, joten räpsin jokusen kuvan portin takaa. Kohteena oli Emil Wikströmin reliefi, jossa on kuvattuna Elias Lönnrot ja runonlaulaja. Se on vuodelta 1933.


Huomasin vielä, että kun portaat jatkuivat toiseen kerrokseen, siellä yläpäässä oli jokin veistos seinällä. Siinä oli kuin luita rinkulassa. Otin kaukokuvan, mutta minulla ei ole tietoa, kenen tekemä teos on kyseessä.


Sitten oli aika häipyä SKS:n tiloista. Päätin käydä Nordean pankkisalissa Aleksilla. Siellähän on viisi isoa Wäinö Aaltosen patsasta, joista on ollut juttua mm. Pauli Jokisen kirjoissa. Ehdin hyvin ennen sulkemisaikaa pankkiin sisälle. Bongasin heti vasemmalta graniittisen veistoksen, jossa oli poika ja kala. Kun kaivoin kameran esiin, tuli ystävällinen pankkihenkilö heti kieltämään kuvauksen, ellei minulla ole pankin siihen antamaa lupaa.

Sehän on selvä sitten. Päätin sitten vain ihastella teoksia, ilman kuvaamista. Pitää anoa kuvauslupa seuraavaa kertaa varten, saa näistäkin kuvat talteen.

Pankista menin yliopistolle sisään. Olin kuullut ja lukenut, että siellä olisi jonkin verran taidetta kuvattavaksi. Ihan tällaista määrää en kuitenkaan osannut odottaa.

Ensimmäisenä kun sisään astuu ja katseensa kohottaa, näkee C.E. Sjöstrandin tekemän kreikkalaistyylisen friisin Väinämöisen soitto. Huikeita yksityiskohtia täynnä tämäkin työ.



Aloitin tutkimisen kapuamalla oikeata portaikkoa ylöspäin. Siinä on heti vastassa J.L. Runebergin jättirintakuva. Räps räps, kuvia talteen. Yliopistolta sain sähköpostitse tiedon, että sen on veistänyt Walter Runeberg ja se on vuodelta 1903.


Porrastasanteella Runebergin vieressä oli ensimmäinen antiikkisen patsaan kopio. Innoissani kuvailin tätä naishahmoa monesta suunnasta. Sitten kävelin portaat ylös toiseen kerrokseen ja leuka loksahti alas: kerros pullollaan patsaita! Katsoin oikealle ja huomasin, että siellä olevan käytävän varrella oli vaikka mitä taiteiluja. Vastapäiselläkin käytävällä niitä oli mieletön määrä. Näytti siltä, kuin jokainen tyhjä kohta käytävillä olisi täytetty näillä veistoksilla.

Kiipesin ylempiin kerroksiin, koska halusin löytää ne suomalaisten veistäjien teokset, joista olin saanut ennakkoon tiedon. Kaiken lisäksi kamerani muistikortista alkoi loppua tila eilisten kuvailujen ja niiden rajailujen jäljiltä.

Vasemmanpuoleisesta portaikosta, Jullea vastapäätä, löytyi Frans Mikael Franzénin jättirintakuva. Tekijä C.E. Sjöstrand ja vuosiluku 1872. Tämän kuten Runebergin rintakuvankin materiaalina on kipsi.


Franzénin jälkeen lähdin seikkailemaan ympäri taloa. Ensin bongasin Tapio Kettusen vuonna 2002 tekemän Elias Lönnrotin medaljongin molempine puolineen. Suomalaisen kulttuurin vuosi 2002 juhlisti myös Lönnrotin 200-vuotissyntymäjuhlaa.


Sitten löytyi seinältä John Munsterhjelmin iso pyöreä reliefi, jossa ovat presidentit P.E. Svinhufvud ja C.G.E. Mannerheim.


Mielestäni tuossa kuvassa ex-presidentit näyttävät aika lailla koirilta, joltain snautsereilta. Kaula pitkällä ja viikset kirsun alla. Hauska kuva ja teos.

Tuota reliefiä vastapäätä tässä lämpiössä on Wäinö Aaltosen iso kuva Vapauden jumalatar seppelöi voitonseppeleellä nuoruuden, joka vaurioitui pahoin vuoden 1944 pommituksissa.



Uuden puolen aulassa oli monta rintakuvaa. Niiden edessä oli ikävä kyllä ständitauluja, joita jouduin siirtämään päästäkseni nappaamaan pysteistä kuvan. Siinä painavaa ja jokseenkin kiikkerää taulua takaisin puskiessani tajusin, että jos tämä tästä sattuisi kaatumaan nurin, siinä menisi sekä arvokas taideteos että sen takana oleva ikkunalasi säpäleiksi ja Patsaanmetsästäjä olisi sen jälkeen aikamoisissa finanssiongelmissa. Onneksi mitään ei tapahtunut, muuta kuin että sain kuvani.

Ensimmäisenä presidentti K.J. Ståhlberg, jonka rinnassa on signeeraus Matti Haupt. Rintakuva on vuodelta 1946 ja se on veistetty marmoriin.


Sitten presidentti Kyösti Kallio. En löytänyt signeerausta (olin niin jännässä siitä taulunsiirtohommasta), mutta luulisin tämän olevan hänen poikansa Kalervo Kallion tekemä. Ja niinhän se onkin, tiedottaa yliopiston porukka. Vuosi oli 1966 ja materiaali tässäkin marmori.


Seuraavana vuorossa presidentti J.K. Paasikivi. En löytänyt signeerausta, mutta tietotoimisto informoi tekijäksi Yrjö Liipolan. Tämä vuonna 1951 valmistunut pysti on sekin marmorista.


Neljäs rintakuva kuului presidentti Risto Rydille, sen olen lukenut olevan Kallion tekemä. En tosin tästäkään tajunnut tutkia signeerausta. Tiedot olivat oikeat, kyseessä on Kalen veistos vuodelta 1966, kuten isäpappa Kyöstinkin.


Peränurkasta löysin vielä yhden rintakuvan. En tiedä kuka siinä on, mutta tekijäksi on signeerattu Kalervo Kallio ja vuodet 1950-53. Aika kauan siis Kale työsti tämän herran muotokuvaa. Yliopistolta saamassani sähköpostissa tämän kerrottiin olevan Yhdysvaltain 31. presidentti Herbert Clark Hoover, joka vihittiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi vuonna 1938. Rintakuva on siis tuon nimityksen peruja.


Nuo kuvat eivät oikeasti olleet tuollaisen värisiä. Kikkailin gimpillä, kun yritin edes hieman saada niistä tarkempia. Oikeasti kuvat olivat yhtä vaaleita ja harmaita kuin seuraavassa eli yhdestä käytävänpäädystä löysin Aleksis Kiven rintakuvan. Sen on tehnyt ilmeisesti ruotsalainen Erland Stenberg Pariisissa vuonna 1879 ja kuvaan on kirjoitettu nimi muotoon Alexis Kivi.



Aika surukasvoinen on Kiven Allu tuossa kuvassa.

[Edit: huomasin kuva-arkistojani tutkaillessa, että Stenberg on tehnyt Kiven hautamuistomerkin, joka sijaitsee Tuusulan kirkkomaalla]

Pienen juhlasalin aulan seinältä - ja kahvitarjoiluastiaston takaa löysin Wäinö Aaltosen uudelleen tekemän version tuosta Vapauden jumalatar -reliefistä.


Sitten päädyin yliopiston museoon, jossa oli vaikka mitä mielenkiintoista. Ihastelin huikeita Venäjän tsaarien jättimäisiä muotokuvatauluja ja bongasin parista vitriinistä patsaitakin. Henrik Gabriel Porthánin rintakuvan on veistänyt C.E. Sjöstrand vuonna 1858.


Alpo Sailon veistämä pieni terracottapää Robert Kajanuksesta oli toinen veistos, joka on "kotimaista tuotantoa".


Näiden jälkeen päätin etsiä vielä pienen matkan päässä olevasta Kansalliskirjastosta Walter Runebergin kuutta reliefiä. En löytänyt niitä kirjaston uumenista, mutta kun pitkästä aikaa pääsin sinne, en voinut muuta kuin ihastella tuota magnifisenttia laitosta pullollaan kirjoja ja kaiken maailman vanhoja apparaatteja.

Kysyin infosta ja sain koordinaatit talon taakse, jonka pyöreässä seinässä nuo Waltsun reliefit ovat. Sade kuitenkin haittasi sen verran ettei kuvaamisesta tullut mitään. Jäivät nämä siis seuraavaan vierailukertaan.

Tässä vaiheessa olivat tennarit niin märät, että päätin kuluttaa hieman ostamaani kahden vuorokauden seutulippua ja kävelin takaisin Aleksille ja köröttelin raitsikalla Sokoksen pysäkille ja kävelin siitä juna-asemalle.

Päätin käydä tsekkaamassa Myyrmäessä sijaitsevassa Vantaan taidemuseo Artsissa avajaisiaan viettävää vinyylilevynkansinäyttelyä. Ehdin käydä ostamassa kumisaappaatkin ennen kuin avajaisissa esiintynyt Paleface aloitti keikkansa.


Piipahdin vielä tsekkaamassa suht tuoreen paikallisuuteen luottavan ravintolan Wandas', joka on entisen Chicos'in paikalla. Hetki futista oluen kera, kuulumisten vaihdot vanhojen kaverien kanssa ja sitten majatalolle.


Aamulla ei ollutkaan kiire, vaan lähdin hieman yli 12 lähteneellä junalla Tampereelle. Ajoin lentokenttäjunalla Tikkurilaan ja hyppäsin siitä junaan. Oli kiva päästä kotiin ja ehdinkin tehdä vielä muutaman pikaisen järjestelyoperaation ja käydä läheisellä kirppiksellä ennen kuin päätin rojahtaa sohvalle katsomaan juuri alkanutta jalkapallo-ottelua. Siinä samassa ovi aukesi ja iloinen jälleennäkeminen perheen kanssa oli tosiasia.

Sellainen oli tämänkertainen patsaanmetsästysreissu. Näin käy, kun päästetään metsästäjä irti likimain ilman mitään rajoituksia. Hauskaa oli ja uudelle bongailureissulle tekisi jo mieli. Mutta huilitaan vielä hetki, ehkä.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Hellettä ja kaatosadetta - ja hurja määrä patsaita Helsingissä, osa 6

Torstaina aamulla töihin lähtiessä tihutti vettä. Kun saavuin entisellä M-junalla keskustaan, ei vieläkään satanut kunnolla. Päätin saman tien käyttää tilanteen hyväksi ja kuvata muutaman patsaan ja laatan ennen kuin siirryn toimiston puolelle.

Ensimmäisenä kävelin Kiasman ja Mannerheimin ratsastajapatsaan vierestä Manskun toiselle puolelle ja Eduskunnan lisärakennuksen puistoon. Eila Hiltusen veistos Menneet ritarit on vuodelta 1982.




Pari kuvaa tien yli Marskin patsaasta ja sitten matka jatkui.


Arkadiankadun ensimmäisen talon seinässä on kaksi muistolaattaa. Toinen on paikalla sijainneen Arkadian teatterin laatta ja toinen tässä talossa aloittaneen keskusosuusliike Hankkijan laatta. Ne molemmat on veistänyt Terho Sakki, tuo rosoisten kuvien mestari.



Sitten oli vuorossa jälleen yksi vihdoinkin-kuvaus. Nimittäin J.K. Paasikiven muistomerkki Paasikivenaukiolla. Tätä Harry Kivijärven veistämää möhkälettä, joka myös nimellä Itä-Länsi tunnetaan, ei ole aikaisemmin tullut kuvattua. Nyt sain hyvät kuvat sateesta huolimatta.




Joskus aiemmin, kauan ennen kuin patsaat sen enempää kiinnostivat, olen tuolle naureskellut. Että miksi tuollainen kivikasa, kun parin sadan metrin päässä on kolmen pressan näköispatsaat ja tien toisella puolella ikoninen ratsastajapatsas. Mutta onhan se tosiaan kuvaava muistomerkki, kun paasikivestä on kysymys. Eikä Juho Kusti nyt niin erityisen valokuvauksellinen äijä ollut, kuten Lahdessa ja Keravalla olevista muistomerkeistä voi päätellä.

Lasipalatsin ympäristössä oli työmaa-aita, johon maalataan vaihtuva graffiti. Hauska kuva tämä tämänkertainen.




Siinä olivat aamun kuvaukset, aika lyhyt tämä kuutososa. Seuraavassa osassa sitten enemmän tavaraa.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Hellettä ja kaatosadetta - ja hurja määrä patsaita Helsingissä, osa 5

Edellisessä osassa olin kuvannut likimain kaiken Aleksanterinkadun varrelta ja Senaatintorinkin lähistöltä. En ehtinyt Suomen Kirjallisuuden Seuran sisätiloihin ajoissa, joten päätin jatkaa muiden lähistöllä olevien muistomerkkien etsimistä.

Lähdin sitten Ritarikatua pitkin kävelemään. Ihastelin upeita vanhoja taloja ja bongasin sitten Ritarikatu 5:ssä ovi-ikkunan takaa, portaiden yläpuolella J.L. Runebergin rintakuvan. Liekö tekijänä jälleen oma poika Walter vai kenties joku muu? Eipä ollut, sain tiedon sähköpostitse: tekijä oli C.E. Sjöstrand ja vuosiluku oli 1868.


Huomasin, että Nukketeatteri Sampo oli siirtynyt tänne Krunikaan, sen jälkeen bongasin toimittaja-bloggari "Huono äiti" -Helinin byroonsa edustalla ja lopulta löysin komisario Palmun muistolaatan Rauhankadun talon seinästä. Hankalassa paikassa tämä laatta, kuvaamisen kannalta. Ei oikein meinannut saada järkevää kuvaa.


Säätytalon takapihalla on jyhkeä suihkulähde, josta nappasin jokusen kuvan. Hienosti tehty allassysteemi, jonka äärellä kelpaa lasten leikkiä puistossaan. Taidemuseon sivut kertovat suihkulähteen tehdyn samoihin aikoihin kuin säätytalonkin ja lähteenkin on suunnitellut arkkitehti Gustaf Nyström.



Säätytalon toiselta puolelta löytyi Leo Mechelinin rintakuva, jonka olin jo pariin otteeseen kuvannut, mutta laatu oli heikko. Nyt olen vihdoin tyytyväinen, patsasmaakareita toimillaan auttaneesta Meklusta sain kunnon setin arkistooni. Tuon rintakuvanhan on tietenkin veistänyt Walter Runeberg.




Jatkoin matkaa Rauhankatua pitkin. Kuten arvelin, myöhästyin Kansallisarkiston aukioloajoista, joten Jyrki Siukosen herttainen Viisas hiiri -veistos sai jälleen kerran jäädä kuvaamatta. Edellisellä kerralla arkisto oli remontissa ja siimahäntä oli raijattu varastoon pois alta.

Vastapäisen Suomen Pankin aitamuurilla keikkuen sain muutaman kuvan lisää arkiston attikalla olevasta kolmikosta eli Kolmesta geniuksesta, jotka ovat alun perin C.E. Sjöstrandin käsialaa, mutta nykyiset ovat Johannes Haapasalon tekemät uudet versiot.


Suomen Pankin seinustalla on Eila Hiltusen suihkukaivoveistos Kuparikonstruktio, joka on mielenkiintoinen häkkyrä hitsattua metallia, joka kaikesta huolimatta sai tutkailemaan yksityiskohtia.



Korpikirjailija Ilmari Kiannon muistolaattaa en löytänyt, joten jatkoin matkaa kiertämällä Pyhän kolminaisuuden kirkon matkalla suurkirkolle. Ennen kuin ehdin sipulikirkkoa kiertämään, kävin ihastelemassa Wäinö Aaltosen Sarastus-patsasta. Edellisen kerran sen edessä oli siirtolava, joka haittasi kuvien ottamista. Nyt sain läjän hyviä kuvia. Tässä linkki Wäinö Aaltosen esittelyn ykkösosaan ja tässä kakkososaan.



Päätin käydä tuomiokirkossa sisällä katsomassa, missä mahtaisi sijaita Ville Vallgrenin veistämä Mikael Agricolan patsas. Helposti löytyi, siellähän se Mikke pönötti seinäkolossa.


Olen käynyt tuomiokirkossa harvoin, enkä aiemmilla kerroilla ollut kiinnostunut näistä patsaista. Siksi olikin yllätys huomata, että mainitun Agricolan lisäksi sieltä löytyi myös reformaattorien (ent. uskonpuhdistajien) Martti Luther sekä F. (Philip) Melanchthon patsaat. Yritin oppaalta udella tekijää, mutta vedin vesiperän. Sama juttu opaskirjasen kanssa. Patsaat on kyllä siellä mainittu, mutta eihän se tekijä nyt voisi ketään turistiakaan kiinnostaa, joten lienee siis turha sellaista infoa sinne painaa.



Onneksi kuitenkin on wikipedia, sieltä Tuomiokirkon sivulta löytyi seikkaperäinen tieto noista kahdesta muusta patsaasta. Ne ovat suurennettuja kopioita saksalaisen Ernst Rietschelin Wormsin kaupunkiin tekemästä Luther-monumentista.

Kun tulin ulos kirkosta, huomasin, että suurkirkon tasanteelta on hyvä ottaa kuvat Kansalliskirjaston oven yläpuolella olevista neljästä hahmosta. Ruotsalaisen Carl Magnus Mellgrenin vuonna 1850 tekemissä kahdessa reliefissä on kuvattuna filosofia ja lääketiede (vasemmalla) sekä teologia ja juridiikka (oikealla).




Tässä vaiheessa huomasin, että alkaa jo hieman hämärtää, aurinko oli laskenut jo talojen taakse. Lisäksi pilvet kasaantuivat taivaalle, joten ajattelin, että Virginin terassilla laitettaisiin pillejä pussiin. Siksi päätin jättää homman tältä osin tähän ja jatkaa sitten seuraavana päivänä. Lähdin siis hakemaan tavaroita ja jatkamaan höpöttelyä Paten kanssa.

Pääsin Yliopistonkadulle ja päätin ottaa muutaman kuvan Engelistä ja Ehrenströmistä, Helsingin keskustan suunnittelijoista. Muistolaatan suunnitteli Felix Nylund, mutta hän kuoli ennen teoksen valmistumista. Työn saattoivat loppuun Nylundin oppilaat Oskari Jauhiainen ja Aimo Tukiainen.


Euroopan Unionin kulttuuripalkinnon medaljongista (sijaitsee Porthanian seinässä) nappasin myös pikaisesti kuvan ja jatkoin sitten matkaa.

Samaan aikaan kun ehdin terassille, sinne pamahti maanmainio rokkimies Tom Eklund ja kuuntelimme äijän uunituoreen sinkun "Yhteistä aikaa" uudelleen. Hetkisen siinä istuskelin hyvässä seurassa colajuomaa nauttien, kunnes päätin ottaa kassin olalle ja lähteä kohti yösijaa.

Mutta pakkohan sitä oli pari kuvaa vielä saada otettua, kun kerran mestoilla oltiin. Ensin Mannerheimintien ja Kaivokadun risteyksessä Nordean kulmaoven yläpuolella olevista Gunnar Finnen veistämästä Kilpiveistoksesta eli Puttoparista.



Sen jälkeen pujahdin vielä Seurahuoneelle sisään ja kävin Cafe Sociksessa ihastelemassa Eemil Halosen suihkukaivoveistosta Pojat ja hauki. Kiersin veistoksen ympäri ja toisella kierroksella ihastelin katonrajassa olevia kahtatoista Gunnar Finnen veistämää reliefiä, joita en paikan heikon valaistuksen takia viitsinyt alkaa tällä kertaa kuvaamaan.



Menin vielä kadun yli hotelli Vaakunaan, siellähän on Gunnar Finnen suihkukaivoveistos Groteski, jossa on myös aiheena hauki, mutta nyt sen vieressä ei ole herttaisia lapsia vaan groteskilla naamalla varustettu hahmo. Pitää tehdä muuten Gunnar Finnelle oma esittely tässä joku päivä. On aika paljon kertynyt kansioon kuvia miehen teoksista.



Näin sain vihdoin keskiviikon urakan valmiiksi. Edessä oli enää hyvä iltapala ja illan futismatsi hyvässä seurassa. Nyt taas pikku tauko ja raportti jatkuu seuraavaksi torstain kuvauksilla ja bongauksilla.