Hellettä ja kaatosadetta - ja hurja määrä patsaita Helsingissä, osa 4

Nyt päästään siis Aleksia pitkin pitkälle marssille. Kyllähän tälle kadunpätkälle mahtuu iso kasa helsinkiläistä historiaa. Sitä ei aina vain jaksa ajatella eikä huomata, kun kiireessä pistelee menemään kadun päästä toiseen - tai edes puoleen väliin.

Homma alkoi Tallbergin talosta. Se on tämä keltainen talo Stockaa vastapäätä, siis se, jonka läpi kuljetaan citykäytävään. Siellä ylhäällä, useimpien silmien ulottumattomissa on Robert Stigellin veistämät koristehahmot.

Keskuskadun toisella puolella on WTC:n rakennus. Sen Aleksin puoleisen oven molemmin puolin on pyöreät veistokset, joita en ollut aiemmin huomannut. Tekijästä ei ole tietoa, mutta otin kuvat talteen.

Jatkoin eteenpäin ja näin viereisen talon seinässä koristehahmoja. Toinen oli todella yrmeännäköinen, toinen taas oikea tähtiotsa.

Näitä vastapäätä, Vanhan kauppakujan yläpuolella, pitelevät parveketta hartioidensa yllä Stigellin veistämät Atlantit. Niitä on toinen mokoma Mikonkadun puolella. Tämä talo on ns. Wreden talo.

Mikonkadulla niitä vastapäätä alkaa Pohjolan talo. Tämä huikea vanha linnarakennus on koristeltu mitä hauskemmilla peikkohahmoilla. Lisäksi koristeina on karhuja, oravia, mäntyjä, jne. Rakennuksen pääoven toisella puolella kaksi hahmoa ja teksti POHJOLA ja toisella puolella kaksi hahmoa ja teksti KULLERVO. Koristelujen suunnittelija ja tekijä on Hilda Flodin.

Valitsin tähän päivitykseen nyt vain nuo neljä kuvaa. Suosittelen piipahtamaan tuolla Aleksin varrella ja etsimään tästäkin talosta nämä huikeat koristeet.

Niiden vastapäätä seisovat Aleksi 13:n oven molemmin puolin nämä hahmot. Toinen on Kehrääjätär ja toinen Metsästäjätär. Nämähän ovat myös Robert Stigellin veistoksia.

Pakko mainita vielä tuosta patsaiden välissä olevasta 13-kyltistä. Samanlainen on tien toisella puolella, siinä Pohjolan talon oven yläpuolella, se talo on numero 5.

Kluuvikadulla on Fazerin perinteinen kahvila ja sen edustalla on jo vuosikaudet seisonut Fazerin kukko, jonka on veistänyt ruotsalainen Björn Weckström.

Sitten otin myös muutaman uuden kuvan Kluuvin kauppakeskuksen seinällä olevasta Aimo Tukiaisen Perhe-reliefistä, joka tunnetaan myös nimellä Kuluttajaperhe.

Siitä kun jatkaa eteenpäin, löytyy tien toiselta puolelta Walter Runebergin veistämät työläisveistokset. Niitä on kaiken kaikkiaan yksitoista, mutta kaksi olivat tellinkien takana jemmassa, joten sain kuvat vain yhdeksästä teoksesta. Nämäkin ovat hienosti jemmatut tuonne ylös seinälle.

Noistakin nyt esille vain pari lähikuvaa. Pysyy lyhempänä tämä nelososa ja toivottavasti lukijat innostuvat itse nostamaan katseensa, ensi kerralla kun tuosta ohi kulkevat.

Pääsin kuin pääsinkin Senaatintorille. Suurkirkko kylpi auringonvalossa ja portaat olivat täynnä porukkaa. Myös lokkeja oli riittävästi turistien ja paikallisten kimpussa. Ensimmäistä kertaa pysähdyin Ulrika Eleonoran kirkon muistoneliön kohdalle. Siinä olevan medaljongin on veistänyt Gunnar Finne.

Kuten tuosta ylemmästä kuvasta näkyy, ei siellä portailla nyt niin paljoa sitä kansaa ollutkaan :)

Loikin pikaisesti Aleksin yli Torikorttelien puolelle ja etsin käsiini Leila Hämäläisen (ent. Hietala) tekemän Helsingin kaupunginvaltuuston ensimmäisen kokoontumisen 1875 muistolaatan.

Sen jälkeen lähdin Snellmaninkatua ylöspäin ja poikkesin heti Valtioneuvoston linnan jälkeen Hallituskadulle ja päätin etsiä Suomen kirjallisuuden seuran talon. Mutta kuten odottaa saattoi, tämäkin talo oli mukavasti peitetty tellingeillä ja muoveilla. Löysin kuitenkin pääoven, mutta olin myöhässä: SKS oli jo kiinni siltä päivältä. Päätin heti, että palaan torstaina, jos vain ehdin.

Mutta ei mennä vielä siihen torstaihin, paljon on keskiviikon reissusta jäljellä. Siitä kuitenkin seuraavassa osassa.