Kesän 2018 näyttelyvierailuja – Finlayson Art Area

Lopuillaan olevan kesän aikana ei tullut juurikaan käytyä katsomassa näyttelyitä, mutta muutamiin ehti työkiireiden ohella piipahtamaan. Yksi niistä loppui juuri eli Finlayson Art Area. Erinomaisen taidekokoontumisen järjestää Galleria Himmelblau ja tänä kesänä Väinö Linnan aukiolla seisoi Pekka Kauhasen veistos.

Täksi vuodeksi näyttelypaikat olivat hieman muuttuneet: aiemmin Himmelblaun alakerrassa ollut tila, jossa viime vuonna oli Miina Äkkijyrkän patsaat, on nyt toimistotila ja aiemmin lastenkultturikeskus Rullan tilana olleessa salissa oli nyt Kauhasen näyttely.

Näyttelyssä oli mukana monta samaa teosta kuin ne, jotka näin edellisenä vuonna Helsingissä HAM:n tiloissa. Kauhasella on oma, hauska tyylinsä ja hänen veistoksensa ovat mukavia katsella.

Finlayson Art Arean sivuilta:

"Pekka Kauhanen on pitkän linjan kuvanveistäjiä, ja tunnettu suurikokoisista teräsveistoksistaan. Aiheissa yhdistyvät yksinäisyyden, erillisyyden ja erilaisuuden teemat. Hahmot ovat symboleja suuremmille aiheille elämässä. Metallin hohde, erilaiset materiaalivalinnat ja veistosten muodot saavat valojen ja varjojen kanssa aikaan kiinnostavia tunnelmia. Finlayson Art Arean näyttelyssä on ollut yhteistyössä Tampereen taidemuseo.

Kauhanen tunnetaan etenkin Miehen puku -teoksista. Puku on suomalaisen miehen univormu, joka hankitaan konfirmaatiota varten, ja joka päällä kuljetaan tärkeät tilaisuudet hamaan hautaan asti. Tampereen Kuninkaankadun kävelykadulla Pekka Kauhasen Odottajan puku on ollut mukana tamperelaisessa elämänmenossa jo vuodesta 2003 asti.

Veistokset ja näyttävä catwalk-jalusta olivat esillä viimeksi HAMin näyttelyssä. Tampereella nähdään laajempi kokonaisuus, mukana on myös suuri Velj’ puol -veistos (Taidepoliisi) Väinö Linnan aukiolla sekä Tammerlammen kokonaisuus. Hotelli Tammerin viereiseen lampeen on pystytetty yksi veistos, joka katsoo rannalla seisovaa. Aamulehti järjesti nimikilpailun lammessa seisovalle veistokselle kesän alussa yhteistyössä Kauhasen kanssa ja kilpailu sai valtavan määrän nimiehdotuksia.

Pekka Kauhasen viimeisin merkittävä, suuri hanke oli Talvisodan kansallinen muistomerkki Helsingin Kasarmitorille. Tammerlammessa esillä oleva veistos on eräänlainen esityö muistomerkin mieshahmolle."

Wireless? Not so much.

FAA:n tämän vuoden näyttelyissä oli mukana myös Jasmin Anoschkin. Hänen puuveistoksissaan on paljon samaa kuin viimevuotisessa näyttelyssä mukana olleen Pasi Karjulan puupatsaissa.

Rosa Liksom oli tehnyt mielenkiintoisia taideteoksia, joissa täytetyillä eläimillä ratsastivat Legon Hero Factory ja Bionicle -robottihahmot. 8-vuotias tykkäsi näistä hahmoista kovasti, mutta taisi ennemmin haluta ne itselleen kuin näyttää muille taideihailijoille.

Liksomin näyttelyn paras juttu lapsille oli myös hauska keinu, jossa sai ottaa kunnolla vauhtia. Parfyymikattokruunu oli hauska, mutta Contemporary Warriors -valokuvateoksesta en tykännyt.

Rut Brykin taidetta oli myös näytillä. Lars Nybergin grafiikkanäyttely oli hieno. Uskomattoman upeita kuivaneulateoksia. Hannu Palosuon taulut olivat myös näyttäviä ja hienoja. Varsinkin sametille maalatut taulut.

Jonna Kinan video- ja marmoriteos Somnivm näytti videolta Carrara-marmorin kaivoksen kuvaa ja keskellä lattiaa oli ison tyynyn kokoinen pala kyseistä marmoria. Tuo pala esittää sellaista ilmatyynyä, jonka avulla marmoria irroitettiin louhoksen seinästä.

Anssi Kasitonnin lyhytelokuvat ovat aina erinomaisia ja hauskoja, niin nytkin. Kaiken lisäksi nyt leffat oli katsottavissa pienen pienessä "leffateatterissa", jossa oli popcorn-konekin. Siitä ei ikävä kyllä tullut otettua parempaa kuvaa.

Finlayson Art Area on hieno juttu ja mielenkiinnolla odotan jo tässä vaiheessa, mitä ensi vuoden näyttely tuo tullessaan!

Kohtauspaikkana Kangasala

Taas Kangasalla!

Kun Kimmo Pyykön ja Anssi Kasitonnin näyttely Ilmassa itekin loppui elokuun viimeisinä päivinä, huomasin, että seuraavaan näyttelyyn Kangasala-talossa sijaitsevaan Kimmo Pyykkö -taidemuseoon oli tulossa ainakin joitakin patsaita.

Otin yhteyttä museoon ja ilmoittauduin torstaiseen infotilaisuuteen. Hyppäsin Pyynikintorilta bussiin ja olin perillä Kangasalla hyvissä ajoin ennen tiedotustilaisuuden alkua. Päätin käyttää tuon ylimääräisen ajan hyväksi ja käydä uudelleen läntisellä hautausmaalla, tutkimassa sen kokonaan ja yrittämässä etsiä Mauno Juvosen hauta.

Ei löytynyt Juvosen hautaa. Sen sijaan muutama ihan mielenkiintoinen hautataiteen edustaja löytyi. Tässä niistä muutama kuva.

Jälkikäteen sain paikallissanomien toimittajalta sähköpostia, jossa oli kuvakin Juvosen haudasta. Olin hienosti mennyt siitä ohi huomaamatta hautakiven päällä olevia pronssilintuja. Mutta siitä hommasta myöhemmin lisää.

Museolla oli ensin kahvitarjoilu ja samalla uuden näyttelyn kuratoinut intendentti Soila Kaipiainen kertoi meille näyttelyn taustoja. Sen jälkeen pääsimme tutustumaan näyttelyyn.

Kyseessä on Kimmo Pyykkö -museon viides näyttely, mutta ensimmäinen jossa mukana olevat taiteilijat eivät ole vain nykypäivän taiteilijoita. Näyttely tilattiin noin vuosi sitten, mutta varsinaisesti haalarit ja rukkaset vedettiin ylle siinä vaiheessa, kun edellinen näyttely saatiin avattua.

Näyttelyn teoksia on hankittu omien kokoelmien lisäksi myös taidehistorian kirjojen ja netin kautta sekä myös Pirkanmaan aluetaidemuseosta, Kustaa Hiekan museosta, Ateneumista, Tampereen taidemuseosta, Kangasalan kunnalta ja yksityisiltä omistajilta.

Näyttelyssä on esillä 40 taiteilijalta kuutisenkymmentä teosta. Valintakriteerinä oli yhteys Kangasalaan eli mukaan on hyväksytty maalauksia, veistoksia, piirroksia ja tekstiilitaidetta Suomen taiteen keskeisiltä nimiltä, jotka ovat vaikuttaneet Kangasalla, syntyneet, asuneet tai viettäneet kesiään siellä. Yksityisten muotokuvia ei otettu mukaan.

Ensimmäisessä kerroksessa on mm. Einar Ilmonin ja Magnus von Wrightin maalauksia (ne muuten eivät ole mukana pian aukeavassa Ateneumin von Wright -näyttelyssä) sekä kolme veistosta.

Wäinö Aaltosen marmoriin veistämä Nuoren naisen pää on jalustalla ja sen vieressä seinällä riippuu Aaltosen maalaus Kalvea impi, jonka naishahmosta tulee mieleen joku sankaripatsas. Aaltonen on siis käyttänyt mallia myös veistoksissaan. Syy miksi nämä kaksi Aaltosen teosta ovat näyttelyssä on se, että niiden mallina on ollut Birgit Ahlström tunnettiin sittemmin paikallisen kulttuurielämän aktiivisena vaikuttajana Birgit Rydmanina.

Toinen ensimmäisen kerroksen veistos on Alpo Sailon käsialaa. Se esittää maakuntalaulunakin tunnetun Kesäpäivä Kangasalla -kappaleen säveltänyttä Gabriel Linséniä. Hieno teos, ja erilainen rintakuva kuin yleensä. Juhannusviikonloppuna kuvasin Porvoossa Alpon ja vaimonsa Ninan tekemän perinteisen, ulkotiloihin paremmin sopivan Linsénin rintakuvan. Nyt sain siis toisen version kuvattua.

Kolmantena veistoksena on Emil Wikströmin tekemä Agathon Meurmanin rintakuva. Kuten muistanette, Wikström teki Meurmania ja tämän vaimoa esittäneen reliefin, joka on kiinnitetty heidän hautakiveensä, aivan lähellä museota sijaitsevalla hautausmaalla.

Niin, ja onhan ykköskerroksessa myös Ilkka Virtasen puuveistos Ruumislauta, joka on sekin näkemisen arvoinen.

Kakkoskerroksessa oli lisää hienoja maalauksia sekä Mauno Juvoselta pari veistosta. Ensimmäinen niistä on nimeltään Laskeutuvat linnut. Sehän on siis pienoismalli siitä suihkukaivoveistoksesta, joka on pitäjän keskustassa Osuuspankin edustalla.

Toinen Juvonen on poltettua savea oleva pötkylä, nimeltään Luopuminen.

Juvosen kahden tyttären taidetta on myös nähtävillä näyttelyssä. Marianna Juvonen-Holopaisen teos Vesijärveltä taitaa näkyä tuossa ylläolevan kuvan veistoksen takana, tuo oikeanpuoleinen taulu. Riikka Juvosen teos Kesäyö kaupungissa puolestaan näkyy tuossa pari kuvaa ylempänä olevassa yleiskuvassa perimmäisenä nurkassa.

Kolmatta kerrosta isännöivältä Kimmo Pyyköltä on alakerroksiin otettu iso puupölkky nimeltä Korvenperä sekä pienoisveistos nimeltään Putous, joka on vuodelta 1965. Korvenperähän oli tietenkin Pyykön syntymäkodin nimi.

Tuossa Korvenperän oikealla puolella on kangasalalaistaustaisen, kansainvälisestikin tunnetun valokuvataiteilija Susanna Majurin teos Icy vuodelta 2012.

Taiteilijapariskunta Anssi Kasitonnilta ja Maria Stereolta on näyttelyyn otettu mukaan Marialta Tuoli, joka oli mukana kesällä Galleria Mältinrannassa olleessa näyttelyssä sekä Anssilta pieni tauluteos nimeltään Nimetön, jossa on hienosti käytetty legendaarista Johnny Cashin kuvaa ja muutettu se omaksi.

Tuo iso teos tuossa seinällä on Virve Liljan grafiikkateos Perhealbumi 1997-2017, jota on täydennetty nimensä mukaisesti jo 20 vuoden ajan.

Hieno näyttely, oli erittäin mukavaa kierrellä näyttelyssä opastuksen kera.

Mä oksalla ylimmällä... osa 3 - Pyykön ja Kasitonnin näyttely

Tässä vihdoinkin se näyttelyn läpikäynti. Kimmo Pyykön museo Kangasala-talossa on kolmessa kerroksessa.

Ensimmäisessä kerroksessa oli Pyykön lentokoneista tekemiä taideteoksia.

Näitä ex-lentsikkateoksiahan on nähtävillä myös Sara Hildénin taidemuseon ulkopuolella kolmen kappaleen verran.

Toisessa kerroksessa oli Anssi Kasitonnin aina niin mahtavan ilahduttavia, mm. kultamaalilla maalattuja pahvipatsaita. Erityismaininta hupaisille kolmelle lyhytelokuvalle.

Best of the Best

Speech

Rekka

Mr. T

"I pity the Fool!"

Kolmannessa kerroksessa on Pyykön pysyvä näyttely, pullollaan kuvanveistäjän ja taiteilijan tavaroita ja tuotantoa. Mukana on myös presidentti Urho Kekkosen teoksia.

Nuotta

Metso

Pohjantähti

Jäähyväiset 

Manu - linjanvetäjä

Topparoikka

Urho Kekkosen selfie

Kaiken kaikkiaan hieno paikka ja hyvä näyttely. Ehkä kuitenkin hieman liian täyteen tungettu tuo pysyvä osuus. Toki Pyyköllä on paljon materiaalia, jotka on tietty kiva saada kaikki näytille, mutta hieman ähky siellä tuli. Varsinkin kun tila on tosiaan aika ahdas lopulta. Ja kaiken lisäksi missasin (jos kyseinen teos edes siellä oli) Kain Tapperin tekemän reliefin.

Seuraava päivitys pitänee sisällään paljon puuta. Siihen saakka, hauskaa syksyn alkua!