torstai 7. huhtikuuta 2022

Vammalan värikkäässä syksyssä 2021, osa 2

Olimme siis vierailulla Sastamalan kunnan keskustassa Vammalassa syksyllä 2021, koska Veikko Haukkavaaralla olisi ollut sadas syntymäpäivä. Tämän erinomaisen hauskoja veistoksia tehneen kuvanveistäjän juhlaa varten tekemääni juttua lähti avittamaa Veikon poika. Ensin kuvailimme Kasööri-pukin, sitten Tyrvään kirkkomaan veistoksia ja sitten Akseli Gallen-Kallelan kotitalon pihamaan Jaatsin veistospuiston teoksia. Niistä voit lukea edellisessä julkaisussa.

Jaatsin tilalta lähdimme takaisin kohti keskustaa. Ensin poikkesimme navetalle, jossa oli muistokivi laattoineen. Ei erityisempi taideteos, joten ei siitä sen enempää eikä kuvaa. Tyrvään pappilan pihamaalla on paljon taidetta, käydään ne kuvineen tässä seuraavaksi läpi.

Ensimmäisenä vuoron saa luonnontaideteos Kannel, luonnonkivi, jonka on lahjoittanut Jari Kulmanen vuonna 2017. Laatassa on vielä näiden tietojen lisäksi teksti "yhdessä me teimme sen..." allekirjoituksena Pappilan rakentajat.

Toisena vuorossa on Kannel-kiven vieressä seisova peuraveistos. Luulin sitä ensin Nina Ternon tekemäksi, mutta se onkin Lasse Niemelän. Tarkemmin katsottuna siinä on oma tyylinsä eikä juurikaan muuta samaa Ternon kanssa kuin rosoinen ulkomuoto. Tämä Peura on vuodelta 2019.

Nina Ternolta oli kuitenkin Pappilan kupeessa kaksi pienoisveistosta, jotka esittävät hänelle tuttuun tapaan hevosia. Pitänee tehdä hevospatsaista oma osionsa, kun sitä oikein lukijan toiveena esitettiin :) Tässä kuitenkin kuvat Ternon teoksista Kullervo (kuvassa vas.) ja Laitumella.


Pappilaan tulijoita tervehtii etupihalla syntyjään vammalalaisen kuvanveistäjä Ari Virtasen teos Laulupuu vuodelta 1997.


Tiina Torkkelilta pihalla oli kaksi veistosta. Niistä ensimmäinen oli lotta-aiheinen Sota ja rakkaus, josta tuli hieman mieleen Haukkavaaran teokset. Tämä veistos on vuodelta 2019.


Toinen Torkkeli-teos oli Ritariratsut vuodelta 2020.


Ilona Talalle Pappila myönsi vuonna 2019 Vuoden nuori taiteilija -stipendin. Sen lisäksi Talan teos Sunrise jää pysyvästi Pappilan pihamaalle.

Rinteessä lähellä Sunriseä seisoo valkoinen kapea veistos, joka on Lasse Nissilän käsialaa. Sen nimi  on La grande femme ja on vuodelta 2019.

Ari Virtasen toinen teos Pappilan pihalla on Valon kuuntelija vuodelta 1995, joka pötkötteli kartanon kupeessa aurinkoa ottaen.

Pappilan teoksista viimeinen, jonka kuvasimme, on Joni Saarelan upea Särkynyt vuodelta 2019. Saarela on sastamalalainen taidekiviseppä, jonka bongasin ensimmäisen kerran Porista Käppärän hautausmaalta olevasta hauskasta karhuteoksesta.


Kiitokset pappilan veistosten tiedoista Helimaaria Utriaiselle!

Pappilan jälkeen ylitimme Vammaskosken sillan toiselta puolelta kuin edellisellä kerralla ja kävimme ihailemassa koskessa sijaitsevaa Vammaskosken kukkaa eli Apila kukkii -suihkukaivoveistosta. Sen on veistänyt Emil Cedercreutz ja se on vuodelta 1912. Se paljastettiin paikallaan koskessa elokuun 31. päivä vuonna 2003. Patsaan kaupungille luovutti Emil Cedercreutzin säätiö ja julkaisutilaisuudessa oli puhumassa säätiön silloinen puheenjohtaja, emeritusprofessori Unto Salo.



Tämän jälkeen käväisimme lounaalla paikallisessa ravintolassa, nautimme aterian terassilla, koska syksystä huolimatta oli todella lämmin, aurinkoinen päivä. Ruokailun jälkeen hyppäsimme autoon ja lähdimme etsimään kotimatkan varrelta puuttuvia Haukkavaaran teoksia. Niistä voi tosiaan lukea tuolta 100-vuotisjuhlan omasta päivityksestä.

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Vammalan värikkäässä syksyssä 2021, osa 1

Palataanpa vielä hetkeksi viime vuoteen 2021 ja aurinkoisiin tunnelmiin. Viime syksynä oli kuvanveistäjä Veikko Haukkavaaran sadas syntymäpäivä. Lähdimme hänen poikansa kanssa Vammalaan kuvaamaan pari puuttuvaa Veikon veistosta ja jutustelemaan. Reissulta tuli saaliiksi kuusi Haukkavaaran teosta ja myös monta muuta, jotka esittelen nyt tässä erillisessä jutussa. Veikon hommat ovat omassa päivityksessään täällä.

Ajoimme siis syksyisenä keskiviikkoaamuna Tampereelta kohti Sastamalaa, jonka keskus Vammala on. Poikkesimme matkalla Haukkavaaran mökillä ja kun pääsimme Vammalaan, kuvasimme ensin Veikon tekemän Kasööri-pukin. Sitten kävimme hakemassa kioskista kahvit ja sen jälkeen menimme Tyrvään kirkolle.



Sastamalan seurakunnan sivuilta:

"Sastamalan pääkirkon on suunnitellut Turun kaupunginarkkitehti P.J.Gylich, joka tavoitteli valoisaa, avaraa, ilmavaa, evankeliumin anteeksiantamusta ja toivoa kuvaavaa kirkkoa. Kun Tyrvään kirkko 1855 valmistui, seurakunta lakkasi käyttämästä Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa, joka jäi ylhäiseen yksinäisyyteensä Kallialan kylään. Punatiilinen Tyrvään kirkko, Vammaskosken sillan pielessä, oli aikanaan Suomen ensimmäinen kaksitorninen kirkko. Vieläkään niitä ei ole kuin kaksi, toinen on Johanneksenkirkko Helsingissä. Hovimaalari R.W. Ekman on maalannut Tyrvään kirkon kolme alttaritaulua: Ristiinnaulitseminen, Kirkastuminen ja Ylösnousemus, ne ovat vuodelta 1866. Kuorissa on kipsijäljennös Ville Vallgrenin Kristus-veistoksesta."

Kirkkomaalla on sankarihautausmaa, jonka reunalla olevan sankaripatsaan on veistänyt Lauri Leppänen. Punagraniittia oleva veistos on totuttua Leppäsen tyyliä ja siinä on kuvattuna kaksi sotilasta, joista toinen on haavoittunut. Veistos on nimeltään Aseveli ja se on paljastettu toisena helluntaipäivänä 25.5.1953.




Hautausmaan kulmalla on kirjakauppiaspariskunta Helka ja Osmo Suvannon haudalla Johannes Haapasalon vuodelta 1950 oleva enkeliveistos.


Enkeliveistosta vastapäätä on muotokuvamedaljonki, joka kuvaa apteekkari Jaakko Seitsaarta (1886-1949). Sen on veistänyt Aino Seitsaari, apteekkarin vaimo, vuonna 1938. Toinen Ainon tekemä muotokuva on hieman kauempana sijaitsevalla Kappelihautausmaalla metsänhoitaja Aku Airilan (1880-1940) haudalla. Toivottavasti pääsisi senkin kuvaamaan.

Aarne ja Elli Lounan haudalla on tällainen surijankuva:

Paikallisen merkkisuvun hautaa koristaa kaksi korkeaa puuta ja niiden välissä paasi, jossa on Akseli Gallén-Kallelan isän Peter Wilhelm Gallenin muotokuvaplaketti. Sen on veistänyt Akselin poika Jorma Gallén-Kallela. Isä-Peteristä Wikipedia kertoo näin:

"Peter Wilhelm Gallén (1817–1879) oli Suomen Pankin Porin konttorin kassanhoitaja ja omisti Tyrväällä Vännin ratsutilan ja pari muuta tilusta, yhteensä noin 150 hehtaaria. Axel Gallén vietti lapsuutensa Jaatsin tilalla. Isä toimi Tyrväällä muun muassa nimismiehenä ja lakimiehenä ja oli 1850-luvulla perustamassa lainakirjastoa, Tyrvään Säästöpankkia ja parikymmentä vuotta myöhemmin ensimmäistä kansakoulua. Peter Gallén kuoli 62-vuotiaana käräjämatkalla syksyllä 1879 Axelin ollessa 14-vuotias."


Rannin sukuhaudalla graniittipaadessa on tällainen surijahahmo:

Sirkka-Liisa Jokiniemi on veistänyt Jalmari Pusan haudalle muotokuvan ja ehkä myös Karjalan kädetkin. Pusan historia on seuraava: hän syntyi Viipurin läänin Pyhäjärvellä, jossa toimi maanviljelijänä, suojeluskunnan kapteenina ja Käkisalmen alueen aluepäällikönä sekä palopäällikkönä. Pusan meriittilistalle kuuluu myös epäonnistunut Pyhäjärven kahakan organisointi, joka meni suojeluskuntalaisten osalta täysin pieleen. Pusa oli myös kunnanvaltuutettu ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Vuosina 1948-1951 Pusa oli kansanedustajana (kok.) Kymen vaalipiiristä. Pusa kuoli Turussa vuonna 1957. Syytä miksi hänet on haudattu Tyrvään hautausmaalle en tiedä. Muistomerkin pystyttivät Pusan ystävät toukokuussa 1959.

Kirkkomaalla on myös Wapaussodassa kaatuneiden tyrvääläisten weljeshauta.

Kirkon seinustalla on Ari Virtasen kiviveistos vuodelta 1992 nimeltään Maa, ilma, tuli ja vesi.

Kirkolta lähdimme yli Vammaskosken sillan (kuva jutun yläosassa) ja kävelimme rantareittiä ohi Tyrvään pappilan. Kävelimme Jaatsin talolle ja puistoon. Kyseinen talo on Akseli Gallén-Kallelan isän rakentama kansallismaalarimme kotitalo, kuten ylempänä jo mainitsin.

Talon pihamaalle tai itse asiassa läheiseen Jaatsin veistospuistoon on pystytetty muutama veistos. Ensimmäinen niistä on Heidi Piipon vuodelta 2015 oleva metalliteos Kumppanuus. Hieno työ, tykkään variksista.


Toisena löytyi Kati Juurikan teos Juuret, myös vuodelta 2015. Tuo vuosihan oli Akselin syntymän 150-vuotisjuhlavuosi. Erittäin mainio teos tämäkin. Ensin pähkäilimme, pitääkö sen olla tosiaan olla noin syvällä nurmeen uponneena, mutta kyllähän sen pitää juuri niin olla. Oli hauskaa huomata, mitä teoksessa on.

Kolmantena tutkimme Alpo Sailon vuonna 1927 tekemää ja vaimonsa Ninan vuonna 1960 viimeistelemää Gallén-Kallelan pronssista pääkuvaa. Se paljastettiin täällä puistossa vuonna 1961.

Pääkuvan takana, luonnonkiveen kiinnitettynä, on Akseli Gallén-Kallelan muistolaatta, jossa teksti sanoo näin: "Kalevalaisen kansan suuri kuvaaja Aksel Gallen-Kallela kasvoi kehdosta mieheksi näillä kunnahilla."

Tyrvään pappilan pihalla oli paljon taidetta. Siitä seuraavassa osassa kuvia ja tarinaa. Tervetuloa silloin mukaan!