torstai 16. lokakuuta 2014

Lisää peltiä - Veikko Haukkavaara osa 2

Niinhän siinä tosiaan kävi, että Veikon patsaat veivät mukanaan ja niitä piti päästä bongaamaan lisää. Olin jo pitkään haaveillut uudesta käyntikerrasta Kalevankankaan hautausmaalla ja nyt kun aikataulut sopivat, lähdimme päiväretkelle. Menimme ensin tien toisella puolella sijaitsevaan Tarkonpuistoon leikkimään hiekkalaatikolla, kiipeilytelineellä, keinuilla ja karhun patsaalla. Söimme myös herkkueväslounaan, johon kuului ruisleipää juustolla, rusinoita ja vettä.

Lounastauon jälkeen siirryimme kalmiston puolelle. Tiesin jo etukäteen, että haudoilta löytyviä patsaita ja reliefejä on tuhottoman paljon, ja että niiden kaikkien bongaaminen ja kuvaaminen tulisi olemaan mahdoton tehtävä yhdellä kertaa. Onneksi onnistuin nappaamaan aika monesta kuvan ja ehdin hieman jopa ihastelemaankin taidetta.

Veikko Haukkavaaran osuus jäi reissumme loppuvaiheille, ihan jo pelkästään hautakivillä olevien patsaiden sijaintien vuoksi. Ensimmäisenä löytyi Hännisen sukuhauta, jonka kiven päällä seisoo huikea kotka.

Liekö taiteilija valittu nimen perusteella?



Hännisten kotkan niskaan huohottaa - jos se olisi vain mahdollista - Hagbergin hautakiven päällä siipiään levittelevä kotka. Niin lähellä toisiaan ne ovat.



Kävimme vielä ihastelemassa mm. Juicen hautaa. Sen jälkeen oli aika lähteä kotiin. Kun porukka oli autossa, lähdimme matkaan ja hurautin Volvon hautausmaan pääportin luokse. Oli pakko käydä tsekkaamassa Vettenrannan Kertun tilanne. Huh, siellä rouva istui edelleen,  neula kädessään. Pitäisi varmaan kysyä, mikä noiden hautojen tilanne on? Ovatko ne tosiaan poistettavia vai miksi ne ovat aidan ulkopuolella?





Viikonlopun jälkeen käväisimme Ideaparkissa ja kun kellonaika oli otollinen, yritimme saada lapset päiväunille autossa pienen ajelun ajan. Eihän siitä mitään tullut, vaikka yritin kurvailla Lempäälän kulmilla. Eipä siitä mitään haittaa ollut, ensin apukuvaaja otti kuvat Onni Pursiaisen tekemästä kirjailija Aleksanteri Aavan rintakuvasta kirjaston edustalla.

Sen jälkeen etsimme kännykän kartan avulla tiemme Ehtookodolle, jonka luona pitäisi olla Haukkavaaran Koira-teos. Ajoin senioriväen asumusten pääoven eteen ja yritin tähyillä, josko jonkinlainen häkkyrä jostain löytyisi... Lähellä näkyi olevan muovisella altaalla varustettu suihkulähde, jossa oli sammakoin koristeltu, pronssisen näköinen mötikkä. Sitten tajusimme, että siinä oven edustalla olikin metallinen koira, jonka kaulaan oli ripustettu Tervetuloa-kyltti. Ei muuta kuin tutkimaan tarkemmin.

Hauska rastatukkainen koira oli kuin olikin etsimämme Veikko-teos, näemmä yhtä vanha kuin itse patsaanmetsästäjäkin, ensi vuonna tiedossa pyöreitä.





Käväisin sitten lauantaina Rongankadun Gopalissa, Tampereen keskustassa hakemassa muonitusta seuraavan päivän merirosvoseikkailijoille ja kun kerran olin kauempaa nähnyt siinä naapuripihalla Haukkavaaran tekemän Lintu-Lindan, päätin pöperöitä odotellessa käväistä kuvaamassa Lindan, vaikka olikin jo pimeää. Sen verran hyvä valaistus kuitenkin vanhustentalon pihalla oli, että jonkinlaiset kuvat sain tähän hätään. Pitää vierailla pihalla vielä päivänvalossa ja laittaa tähän (tai seuraavaan tekstiin) päivityskuvat.




Aika spookyn näköinen emäntä tälleesti iltavalaistuksessa. Päiväsaikaan kuvattuna toivottavasti löytyy enemmän lempeyttä kasvoille. Linnut ovat kyllä hienoja.

Seuraavaksi sitten vielä mm. Tammelasta Pöllö, Tesomalta Kissapuu, Terälahdesta Pöllö ja Pirkkalasta Pukki. Reissu Vammalan keskustaan ja Ellivuoreen jäi nyt toistaiseksi tekemättä, ehkä sinnekin päästään tuonnempana. Pitäisi myös käydä Palomäentieltä kysymässä, onko heidän pihallaan oleva teos Haukkavaaran tuotantoa?

tiistai 7. lokakuuta 2014

Peltiä, peltiä, peltiä - Veikko Haukkavaaran hauskat teokset, osa 1

Pitkästä aikaa yhteen taiteilijaan keskittyvä päivitys. Tällä kertaa vuorossa Veikko Haukkavaara, joka vietti paljon aikaa Tampereella. Törmäsin ensimmäisen kerran Haukkavaaran teoksiin Haminassa, jossa on suosittu Varvaran patsas. En tuolloin vielä innostunut (kuinkakohan monta eri taiteilijaa ja teosta ovat saaneetkaan minulta tuon ensikohtelun?) siitä, enkä myöhemmin näkemistäni muista Haukkavaaran peltipatsaista, mutta lopulta nekin mursivat jään ja olen nyt jo ihan fani.

Varvara Schantin (1870-1941) oli 19 vuoden ajan RUK:n vuosikurssien "Pullamummu" ja "taktillinen neuvonantaja", joka kulki päivisin oppilaiden mukana metsässä ja aamuisin sekä iltaisin myi pullaa RUK:n kulmalla. Hän opasti oppilaita mm. opiskeluun liittyvissä asioissa ja hänen kerrotaan tienneen kurssien päättymispäivät, antennimännyt, konekiväärien tuliasemat, jne.

Veikko Haukkavaaran patsas pystytettiin vuonna 1972 ja siinä on ollut mukana lipas, johon laitetut rahat on käytetty sotaveteraanien hyväksi. Itse kun kävin paikan päällä, ei lippaassa ollut enää mahdollisuutta rahalliseen avustukseen, lipas oli pullollaan roskia.





Seuraava Vekan patsas löytyi täältä Tampereelta ja täysin yllättäen. Kävimme 2013 elokuussa vierailemassa Varalan urheiluopistolla ja tiluksia kierrellessä silmiin osui talon takapihalla ollut hauskannäköinen patsas. Tarkempi tutkailu varmisti epäilykset todeksi: kyseessä oli todellakin Veikko Haukkavaaran teos Varalan Anni. Kerroin tästä patsaasta jo syyskuussa 2013, tässä päivityksessä.





Marraskuussa kävimme Kalevankankaan hautausmaalla. Jo ennen kuin pääsimme varsinaiselle alueelle ja niiden lukemattomien hautamuistomerkkien ja patsaiden kimppuun, tuli muurin ulkopuolella vastaan yksi tutunnäköinen teos. Haukkavaaranhan se. Tällä kertaa Kerttu ja Erkki Vettenrannan hautamuistomerkki, joka jostain syystä oli siis varsinaisen hautausmaa-alueen ulkopuolella ja vaikutti siltä, että se oli ns. poistuvien muistomerkkien osastolla.




En ole vielä tänä syksynä ehtinyt käväisemään kankaalla, mutta toivottavasti Vettenrantain hautakivi patsaineen on vielä tallella, tai ainakin on siirretty jonnekin ansaitsemaansa paikkaan eikä ole päätynyt peltiromuksi.

Tämän vuoden kesällä vietimme tovin aikaa Haminassa ja käytyämme uintireissulla Rampsinkarin rannalla ja kuvattuamme Pelle Miljoonan patsaan, päätin paluumatkalla poiketa keskeisellä paikalla sijaitsevan Lastaajat-monumentin luona. Veikon työstämä jättimäinen muistomerkki on jäänyt aiemmin kuvaamatta, koska se sijaitsee vähän hölmössä paikassa ohiajamishetkellä. Onneksi tällä kertaa oli hyvin aikaa jäädä ihastelemaan huikeaa taideteosta ja ottamaan siitä kuvat. Patsas on pystytetty vuonna 1975.






Syyskuun alussa kävin pyörälenkillä ja päädyin sattumalta Koukkuniemen vanhainkodin pihalle. Ennen kuin kävin turhaan etsimässä Leila Hämäläisen patsasta Pikkuveli ja isosisko, löysin Haukkavaaran teoksen Siimankatkoja, joka on hurjannäköinen kalapatsas.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Siimankatkoja on pyöreistä ja suorakaiteen muotoisista rautalevyistä hitsaamalla valmistettu lahnaa muistuttava, litteä kala. Tampereen kaupunki osti veistoksen tamperelaiselta kuvanveistäjältä Veikko Haukkavaaralta. Se on sijoitettu Näsijärven rannan lähelle Koukkuniemen vanhainkodin piha-alueella."




Siinäpä kaikki tällä erää. Mutta koska Haukkavaara oli tamperelainen, on hänen hitsaustöitään täällä vielä vaikka millä mitalla. Muutama onkin jo työn alla kuvausten suhteen, niistä sitten enemmän seuraavassa päivityksessä.