tiistai 2. huhtikuuta 2013

Aprillipäivän antia

Alun perin meidän piti mennä maanantaina eli toisena pääsiäispäivänä (ja aprillipäivänä) kauppaan, mutta päätimme, että kannattaa mennä vasta  tiistaina, kun on isot kaupat jälleen auki. Saa varmemmin juuri sen, mitä tahtoo eikä maksa niin paljon kuin huoltamon marketissa. Vapaa-ajan käytimme fiksusti patsaita metsästellen.

Ensin hurautimme autolla Munkkiniemeen. Kävin R-kioskilta kyselemässä margariinia. Otin myös kuvan talon seinässä olevasta Jaakko-patsaasta. Ärrällä ei ollut margariinia, joten matka jatkukoon. Ajoimme Munkan rantaan ihailemaan upeita taloja ja hienoja maisemia. Pähkäilimme myös, että tohtisiko käydä yhdestä talosta kysymässä, josko heidän takapihallaan olevan, kahta karhua esittävän patsaan voisi kuvata? Emme tohtineet, joten ajoimme Puistokadun toisella puolella sijaitsevaa Matti-patsasta lähempää kuvaamaan.


"Munkkiniemen puistotien alussa olevan kahden tornitalon, Munkkiniemen portin, koristeena on toisen kerroksen tasalla pienet atleettiset mieshahmot. Kuvanveistäjä Mauno Oittisen muovaamat pronssiin valetut hahmot näyttävät tervehtivän tulijoita. Veistosten malleina ovat olleet tornien rakennuttajan Martti Sorvarin pojat. Vasemman puoleisella pojalla, Matilla, on kädessään leikkilentokone, ja oikealla Jaakko tähyää taivaalle."







Oittisen patsaat ovat ihan hienoja. Harva tuolla Munkan kulmilla ajattelee, että siellä on tuollainen "portti" ja niiden seinissä nuo patsaat. Läpi- ja ohiajopaikkahan tuo on.

Munkasta hurautimme kohti keskustaa ja eduskuntataloa. Sitä ennen kun kääntyy Museokadulle, on Kansallismuseon puolella nk. Matiaksenlehto, nimetty M.A. Castrénin mukaan. Perinteisen rintakuvan on veistänyt Alpo Sailo, joka on mm. tehnyt Hyrylässä olevan Aleksis Kiven patsaan.


"Matias Aleksanteri Castrén (1813-52) oli Suomalais-ugrilaisten kielten ja kansatieteen tutkija, tutkimusmatkailija ja vuodesta 1851 ensimmäinen Suomen kielen professori Helsingin yliopistossa.Suomalais-ugrilainen seura, Suomen kirjallisuuden seura, Suomen muinaismuistoyhdistys ja Kotikielen seura järjestivät 1912 kilpailun Castrénin muistomerkistä. Tehtävän sai Alpo Sailo.
Muistomerkki on 80 cm korkea pronssinen rintakuva 3 m korkean punaisen graniittijalustan päällä. Muistomerkki paljastettiin 1921."







Kävin myös vihdoin ottamassa lähikuvat Emil Wikströmin tunnetusta Karhu-patsaasta, joka vartioi Kansallismuseon sisäänkäyntiä. Hieno graniittinen veistos! Pakko hehkuttaa myös ensimmäisessä kuvassa näkyvää tyylikkäästi pukeutunutta vanhaa herrasmiestä, joka huomattuaan meikäläisen museon portailla, tuli kyselemään aukiolotilannetta. Arvokkuus huokui miehestä ja oma nykyaikainen moukkaus alkoi lähestulkoon sisäisesti hävettämään.


"Wikström teki Pariisin 1900 maailmannäyttelyn Suomen paviljonkiin karhuaiheisen veistoksen. Tästä alkoi kuvanveisäjän ja paviljongin suunnitelleiden arkkitehtien Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen yhteistyö. Vuonna 1909 Wikströmiltä tilattiin kyseisten arkkitehtien suunnitteleman Kansallismuseon portaille graniittinen Karhu. Karhu paljastettiin 1918."







Museokadulta on lyhyt matka seuraavalle patsaalle, Gunnar Finnen veistämälle Pyhä Yrjänä ja lohikäärme -suihkukaivoveistokselle. Luonnollisesti suihkuttelut ovat tämänhetkisen säätilanteen johdosta nollassa, mutta se ei teoksen arvoa vähennä. Sijainti tosin on huono, ruotsinkielinen työväenopisto on rumassa talossa.


"Gunnar Finne teki pronssisen Pyhää Yrjänää ja lohikäärmettä esittävän veistoksensa jo 30-luvulla, ja oli alun perin suunnitellut sen Ritarihuoneen puistoon. Kaupunki hankki veistoksen itselleen n. 10 vuotta kuvanveistäjän kuoleman jälkeen. Arbiksen rakennuksen suunnitellut arkkitehti piirsi Pyhä Yrjö ja lohikäärme -suihkukaivoveistokselle altaan, ja veistos paljastettiin Arbiksen edessä 1962. Altaan pohja maalattiin altaan reunakivien punagraniitin sävyihin ja vesisuihkuja korjattiin kesällä 2000, mutta suihkujen säätöjen kanssa on ollut ongelmia. Altaan pieni koko asettaa rajoituksensa kunnon suihkuille. Kuvanveistäjä Johan Finne, Gunnar Finnen poika, on tehnyt lohikäärmeen päät, joita on 8 kpl."






Tämänkertaisen metsästysreissun piti olla pulkassa, mutta kun piipahdimme vielä Katajanokalla, päätin loikkia lumihankeen ottamaan kuvat Viktor Malmbergin teoksesta Vedenkantaja.


"Vedenkantaja on romanttinen, muodoltaan 1800-luvun realistiseen ja sisällöltään ihanteelliseen kuvanveistotaiteeseen takautuva puistoteos. Aiheena on vesiruukkua kohottava, antiikin ajan asuun pukeutunut nuori nainen. Viktor Malmberg teki pronssisen veistoksen 1923, Kaupunginvaltuuston teki ostopäätöksen 14.11.1923 ja veistos asetettiin nykyiselle paikalleen 1924."






Siinäpä ne tällä kertaa. Alkaa Helsingin ulkopatsasosasto - niiltä osin kuin itseä kiinnostaa - olla pikkuhiljaa kuvattuna. Pitäisi vaan saada niistä lopuista, joista ei ole vielä mitään kerrottu, myös tänne päivityksiä ja kuvia. Ehkä tässä pikkuhiljaa, kun lumet kunnolla sulavat ja metsästely voi talven jäljiltä taas jatkua kunnolla.

Jos hyvin käy, niin Hyvinkää...

Koska suurin osa pääkaupunkiseudun patsaista, jotka patsaanmetsästäjää kiinnostavat on kuvattu, oli pakko suunnata pidemmälle pari viikkoa sitten. Volvon nokka kohti Hyvinkäätä, koska siellä oli tarjolla muutama bongattu, mutta ei kuvattu patsas.

Ensimmäisenä etsittiin Rautatienpuistoa ja Wäinö Aaltosen veistämää Rautatierakentajat-muistomerkkiä, mutta olimme väärällä puolella rataa. Siksi ensin löydettiin Anneli Sipiläisen patsas Sisarukset. Hyvinkään nettisivut eivät juuri muuta infoa anna, muuta kuin sen, että kyseinen teos on vuodelta 1977.




Kuvaamisen jälkeen radan toiselle puolelle ja Sirkuskarhua eli Mopoilevaa karhua etsimään. Kuten Sisarukset, on karhukin edes hieman kaivettu hangen alta esiin ja pääsin ottamaan tästä Pirkko Nukarin mainiosta teoksesta kuvat. Tästäkään ei sen enempää tietoja netistä löytynyt, samalta vuodelta kuitenkin on, kuin em. Sisarukset eli 1977.




Paluumatkalla autolle otin pikaräppäykset Mauno Oittisen teoksesta Hitsaajat. Osuvasti tästä patsaasta onkin sitten eniten tekstiä tarjolla.

Hyvinkään kaupungin kulttuurisivuilta:

"Veistoksen on suunnitellut Mauno Oittinen vuosina 1959-61. Teos edustaa kuvanveistäjä Mauno Oittisen (1896-1970) myöhäistuotantoa. Veistoksen on lahjoittanut Kone Oy. Hitsaajat -patsaan juurella olevan kukkaistutuksen tavoitteena on kuvata hitsaajien elementtiä, tulta. Patsas sijaitsee kirjaston edustalla."


Tässä tämänkertainen päivitys. Seuraava onkin vuorossa jo ihan lähiaikoina, pysykää kuulolla!