Ajoimme tällä kertaa hieman eri reittiä, kun Tampere-Lahti-Kouvola-Hamina on käynyt jo näin nopeasti jonkin verran tylsäksi. Kangasalta käännyimme kohti Kuhmoisia, mutta emme ajaneet sinne saakka vaan menimme pikkuteitä kohti Padasjokea. Sieltä Vääksyn kautta Vierumäelle ja Jaalaan, josta alas Kouvolaa kohti ja lopulta Utin kohdalta Haminan-tielle. Matkan varrelle ei tällä kertaa osunut yhtään patsasta, mutta löysimme erittäin hauskan taukopaikan jo heti Kangasalan puolelta (Matinsaari) ja kivat hiekkarannat Valkealan särkiltä.
Lauantaina vietimme kolmikymppisiä Vimpasaaressa, Paperiliiton Haminan Summan-tehtaiden osaston hirsitalolla. Vaimon isoisä on aikoinaan ollut rakentamassa jyhkeää hirsihuvilaa, ja hieno oli talo ja erittäin kelvollinen tällaisten juhlien viettopaikaksi.
Talon seinältä löytyi hitsatusta metallista tehty taideteos, joka esittää kahta lintua, ilmeisimmin kurkia. Signeerausta ei silmiin osunut, mutta takaa löytyi kulahtanut paperinpala, jossa kerrotaan tekijäksi Mauno Mattila, Hyvinkäältä. Vuosiluvusta on osa poissa, mutta 1970-luvulta näyttää olevan ja teoksen nimi on Hopeasiivet.
Tiistaina lähdimme viettämään aurinkoista päivää Tervasaaren Rampsinkarin uimarannalle. Samassa paikassa sijaitsee myös legendaarisen haminalaisen Pelle Miljoonan patsas, jonka on tehnyt Heimo Suonio. Haminan kaupungin sivuilta ei patsaasta tietoa löytynyt, mutta onneksi verovaroilla sitä saatiin.
Ylen uutinen aiheesta:
"Rocklegenda Pelle Miljoonan patsas paljastettiin perjantaina Haminassa. Patsaalla halutaan kunnioittaan pitkän linjan muusikon elämäntyötä. Patsas sijaitsee lähellä Haminan kaupungin keskustaan Tervasaaren niemen kärjessä puistoalueella. Patsaan paljastustilaisuutta kerääntyi seuraamaan satapäinen yleisö.
Patsaan on tehnyt Pelle Miljoonan hyvä ystävä, kuvanveistäjä Heimo Suntio. Pelle kertoo, että huomionosoitus tuntuu hänestä hieman absurdilta.
– Vähän on sellainen surrealistinen fiilis. Toisaalta olen todella kiitollinen ja nöyränä otan tämän huomionosoituksen vastaan.
Pelle Miljoona halusi veistoksen nimenomaan Tervasaareen, koska siellä hän huomasi jo pikkupoikana sisällään asuvan kaipuun kaukomaille. Pellen mukaan hänellä oli tapana pikkupoikana 60-luvulla ajaa polkupyörällä katselemaan Tervasaaren laivoja Pitäjänmäen sillalle.
– Silloin Tervasaaressa oli vielä oikea satama, mistä lähti laivoja Keski-Eurooppaan ja muualle. Sinne sillalle tunsi sahatavaran tuoksun ja mausteiden tuoksun, kahvin tuoksun.
– Ja sitten näki, kun ne laivat katosivat tuonne merelle. Siitä tuli sellainen avara fiilis. Meinaa tukahtua siihen fiilikseen, että tuolla jossain on jotain, ja mä aion vielä joskus mennä sinne."
Upea teos ja hauskaa, että se on sopivan pienikokoinen. Toisin oli Miina Äkkijyrkän Voima-sonnin kohdalla. Pelle muuten veti keikan aikoinaan puisen sonnin sisältä. Pitää myös mainita, että appiukko kuului nuoruusvuosinaan samaan kööriin Pellen ja Heimon kanssa. Ensi vuonna nämä ukot täyttävät jo 60 vuotta! Aika huikea juttu.
Kannattaa muuten kuunnella Pellen levyä Setä Samulin sirkus. Otin sen mukaan juhannusreissulle ja siitä on muodostunut näiden muutamien viikkojen aikana paras levy pitkiin aikoihin. Miten tämä on voinut mennä niin ohi silloin aikoinaan, kun tämän ostin?! Lapsetkin tykkäävät ja hoilottavat mukana: "hoo-hoo-hoo-tsii-min, hoo-hoo-hoo-tsii-min" :D
Paluumatkalla rannalta saimme myös vihdoin poikettua katselemaan ja kuvaamaan Veikko Haukkavaaran jättimäistä Ahtaajat- tai Lastaajat-taideteosta.
Jotenkin olen oppinut pitämään Haukkavaaran töistä. Erinomaisia taideteoksia, jotka eivät häviä lainkaan pronssisille patsaille, joita olen useasti tässä blogissa kehunut. Seuraavaksi taitaa olla vuorossa Haukkavaara-spesiaalipäivitys.