lauantai 19. heinäkuuta 2014

Haminan-loman antimia

Pari viikkoa ehti vierähtää juhannuksesta ja Tukholmasta palasin vastikään, kunnes oli jo aika lähteä pienelle lomareissulle takaisin Haminaan. Tiedossa oli mökkeilyä, vaimon serkun ja hänen miehensä yhteissynttärit ja muutaman päivän oleilu ihan kaupungin keskustassa sijaitsevassa kaksiossa. Viimeksi vietimme aikaa Satamakadun kulmilla likimain kaksi vuotta sitten, kun edellisessä asunnossa tehtiin sisäoviremontti ja lähdimme evakkoon viikoksi.

Ajoimme tällä kertaa hieman eri reittiä, kun Tampere-Lahti-Kouvola-Hamina on käynyt jo näin nopeasti jonkin verran tylsäksi. Kangasalta käännyimme kohti Kuhmoisia, mutta emme ajaneet sinne saakka vaan menimme pikkuteitä kohti Padasjokea. Sieltä Vääksyn kautta Vierumäelle ja Jaalaan, josta alas Kouvolaa kohti ja lopulta Utin kohdalta Haminan-tielle. Matkan varrelle ei tällä kertaa osunut yhtään patsasta, mutta löysimme erittäin hauskan taukopaikan jo heti Kangasalan puolelta (Matinsaari) ja kivat hiekkarannat Valkealan särkiltä.

Lauantaina vietimme kolmikymppisiä Vimpasaaressa, Paperiliiton Haminan Summan-tehtaiden osaston hirsitalolla. Vaimon isoisä on aikoinaan ollut rakentamassa jyhkeää hirsihuvilaa, ja hieno oli talo ja erittäin kelvollinen tällaisten juhlien viettopaikaksi.

Talon seinältä löytyi hitsatusta metallista tehty taideteos, joka esittää kahta lintua, ilmeisimmin kurkia. Signeerausta ei silmiin osunut, mutta takaa löytyi kulahtanut paperinpala, jossa kerrotaan tekijäksi Mauno Mattila, Hyvinkäältä. Vuosiluvusta on osa poissa, mutta 1970-luvulta näyttää olevan ja teoksen nimi on Hopeasiivet.



Tiistaina lähdimme viettämään aurinkoista päivää Tervasaaren Rampsinkarin uimarannalle. Samassa paikassa sijaitsee myös legendaarisen haminalaisen Pelle Miljoonan patsas, jonka on tehnyt Heimo Suonio. Haminan kaupungin sivuilta ei patsaasta tietoa löytynyt, mutta onneksi verovaroilla sitä saatiin.

Ylen uutinen aiheesta:

"Rocklegenda Pelle Miljoonan patsas paljastettiin perjantaina Haminassa. Patsaalla halutaan kunnioittaan pitkän linjan muusikon elämäntyötä. Patsas sijaitsee lähellä Haminan kaupungin keskustaan Tervasaaren niemen kärjessä puistoalueella. Patsaan paljastustilaisuutta kerääntyi seuraamaan satapäinen yleisö.

Patsaan on tehnyt Pelle Miljoonan hyvä ystävä, kuvanveistäjä Heimo Suntio. Pelle kertoo, että huomionosoitus tuntuu hänestä hieman absurdilta.

– Vähän on sellainen surrealistinen fiilis. Toisaalta olen todella kiitollinen ja nöyränä otan tämän huomionosoituksen vastaan.

Pelle Miljoona halusi veistoksen nimenomaan Tervasaareen, koska siellä hän huomasi jo pikkupoikana sisällään asuvan kaipuun kaukomaille. Pellen mukaan hänellä oli tapana pikkupoikana 60-luvulla ajaa polkupyörällä katselemaan Tervasaaren laivoja Pitäjänmäen sillalle.

– Silloin Tervasaaressa oli vielä oikea satama, mistä lähti laivoja Keski-Eurooppaan ja muualle. Sinne sillalle tunsi sahatavaran tuoksun ja mausteiden tuoksun, kahvin tuoksun.

– Ja sitten näki, kun ne laivat katosivat tuonne merelle. Siitä tuli sellainen avara fiilis. Meinaa tukahtua siihen fiilikseen, että tuolla jossain on jotain, ja mä aion vielä joskus mennä sinne."






Upea teos ja hauskaa, että se on sopivan pienikokoinen. Toisin oli Miina Äkkijyrkän Voima-sonnin kohdalla. Pelle muuten veti keikan aikoinaan puisen sonnin sisältä. Pitää myös mainita, että appiukko kuului nuoruusvuosinaan samaan kööriin Pellen ja Heimon kanssa. Ensi vuonna nämä ukot täyttävät jo 60 vuotta! Aika huikea juttu.

Kannattaa muuten kuunnella Pellen levyä Setä Samulin sirkus. Otin sen mukaan juhannusreissulle ja siitä on muodostunut näiden muutamien viikkojen aikana paras levy pitkiin aikoihin. Miten tämä on voinut mennä niin ohi silloin aikoinaan, kun tämän ostin?! Lapsetkin tykkäävät ja hoilottavat mukana: "hoo-hoo-hoo-tsii-min, hoo-hoo-hoo-tsii-min" :D

Paluumatkalla rannalta saimme myös vihdoin poikettua katselemaan ja kuvaamaan Veikko Haukkavaaran jättimäistä Ahtaajat- tai Lastaajat-taideteosta.


"Ahtausliike Blomberg Oy:n lahjoitus Haminan kaupungille vuonna 1975 yrityksen 50-vuotispäivän muistoksi. Patsaan on suunnitellut Veikko Haukkavaara."






Jotenkin olen oppinut pitämään Haukkavaaran töistä. Erinomaisia taideteoksia, jotka eivät häviä lainkaan pronssisille patsaille, joita olen useasti tässä blogissa kehunut. Seuraavaksi taitaa olla vuorossa Haukkavaara-spesiaalipäivitys.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Juhannuksen tienoilla mökkeiltiin, käytiin keikalla Tukholmassa ja bongattiin patsaitakin

Huh, ehtipäs taas vierähtää pitkä tovi viimeisimmän päivityksen jälkeen. Kesäkuussa tuli kuitenkin muutama patsas bongattua. Juhannusreissulla pysähdyimme Nastolassa ja yritin etsiä paikallisen koulun tiluksilta Pentti Papinahon reliefiä. En sitä tainnut löytää, mutta vaimo ehdotti, että etsimämme taideteos voisi olla koulun seinässä oleva muotoilu. Mene ja tiedä, tässä kuitenkin siitä kuva.


Hieman tuolta koululta eteenpäin ajettuani huomasin tien oikealla puolella näyttävän pronssipatsaan. Ei muuta kuin auto ympäri ja tutkimaan. Muistomerkki paljastui neuvostoliittolaisten hautamuistomerkiksi.

Nastolan kunnan sivuilta:

"22.11.1987 paljastettiin neuvostoliittolaisten sotavankien hautausmaalla kolme metriä korkea Äiti maa –patsas. Pronssisen patsaan on suunnitellut kuvanveistäjä Vladimir Feodorov ja se painaa noin 6 tonnia. Kustannuksista vastasi Neuvostoliiton kulttuuriministeriö.

Nastolassa toimi vuodesta 1941 lähtien Järjestelyleiri 1, jonka kautta suurin osa sotavangeista kulki. Täällä heidät kuulusteltiin ja lähetettiin muualla olleisiin vankileireihin. Leirialue oli nykyisen Kirkonkylän koulun kohdalla ja sen lähiympäristössä. Leirin kirjoissa on ollut 64188 venäläistä sotavankia. Monet terveet sotavangit työskentelijät nastolalaisissa maataloissa. Leirin vangeista useat olivat sairaita tai haavoittuneita, joten heitä täällä myös menehtyi. Kausantien hautausmaalle, jolla Äiti maa –patsas seisoo, on haudattu 1055 venäläistä sotavankia.

Nykyisin hautausmaata hoitaa Suomi-Venäjä-Seuran Nastolan osasto."





Aika vaikuttava paikka tuo hautausmaa, pelkkä nurmikenttä, jonka keskellä patsas ja kummun vierellä muistotaulu.

Viikko juhannuksen jälkeen lähdin bussilla Helsinkiin, päämääränä Tukholma ja Pearl Jamin keikka. En ole aiemmin tätä loistavaa yhtyettä livenä nähnyt, joten oli erittäin mukavaa lähteä vanhojen kaverien, tuttujen ja monen tuntemattoman kanssa ryhmämatkalle laivalla. En ole risteilyllä käynytkään lähes kymmeneen vuoteen. Päädyin sitten samalle kadulle (Götgatan), kuin vuonna 2006. Sillon vierailtiin mm. Gröne Jägaren -pubissa, nyt oltiin saman kadun varrella hotellissa.

Ensin kuitenkin Helsinkiin. Etsin ensin sopivaa lounaspaikkaa, mutta päädyin Forumin yläkertaan, Kukontorille ja Eerikin Pippuriin syömään lohirullaa ja ranskalaisia. Ei ihan sellainen kelpo lounas, mitä odotin. Ruokahetken parasta antia oli katsoa Tuska-festareille suuntaavia nuoria rässijäbiä, joita oli kuusi kappaletta naapuripöydässä, kaikilla farkkuliivit selkälipuilla ja verkkolippikset päässä siimatukkia peittämässä.

Ruokatauon jälkeen pyörin kaupungilla, kunnes päädyin postitalon nurkille. Muistin, että sen sisuksissa on Kalervo Kallion veistos, joka kantaa pelkistettyä nimeä "Postitalon tyttö". En ollut varma, onko taideteos selvinnyt postitalon muutoksista, joten menin jännäfiiliksissä sisään. Onneksi Kalen veistos löytyi omalta paikaltaan ja pääsin sitä ihailemaan sekä kuvaamaan. Netistä ei patsaasta tietoa herunut, joten pakko näpytellä Pauli Jokisen ja Marja Väänäsen kirjasta "Kulttuurikävelyllä Helsingissä" (Minerva, 2011) muutama rivi:

"Kuvanveistäjä Kalervo Kallio ansioitui aistikkaiden naispatsaiden veistäjänä. Postitalon ala-aulassa kahvilan vieressä oleva naispatsas edustaa Kallion taidetta tyylikkäimmillään. Postitalon naishahmo on hieman luonnollista kokoa suurempi, noin kaksi ja puolimetrinen, ja se on veistetty punaisesta graniitista. Patsaalla ei ole nimeä, se tunnetaan vain naishahmona tai Postitalon tyttönä. Kun patsas vuonna 1959 paljastettiin, kuvanveistäjä Kallio epäili lehtihaastattelussa, että 'tyttöparka saa lopun ikäänsä kantaa Postineidin nimeä' ja lisäsi, että 'vaikka mikäpä siinä, onhan postissa ollut kauneuskuningattariakin'"



Sen jälkeen menin hetkeksi kirjastoon lataamaan kännykän akkua ja lukemaan Pearl Jamin Twenty-kirjaa. Pitää hankkia tuo nide ehdottomasti omaan hyllyyn.

Tukholmassa, Södermalmilla on hienoja taloja, katuja, kauppoja, pubeja, toreja ja puistoja, joissa on myös patsaita. Ensimmäisen patsaan bongasin Medborgarstorgetilta. Kasper-patsas on vuodelta 1970 ja sen on veistänyt Göran Strååt.



Menin portaita alas ohi kauppahallin ja tunnelbana-sisäänkäynnin, kohti eteläistä paikallisjuna-asemaa. Kävelytien vasemmalla puolella oli puolikaaressa talo ja sen edustalla puisto, Fatbursparken. Tuossa puistossa oli ensin hieno suihkulähde. Se on nimeltään Afrodites brunn ja sen on tehnyt Roland Haeberlein.


Patsaskuja alkoi tuosta suihkulähteestä. Ensimmäisenä vastaan tuli hevosveistos. Sekin Haeberleinin käsialaa, kuten suurin osa tämän kujan teoksista. Heppaveistoksen nimi on Stupad hjälte.



Sitten vuorossa oli muistikirjaveistos. Tai siis toimittaja-kirjailija Olof Lagercrantzin (Zlatan-kirjan kirjoittaja David Lagercrantzin isä) kirjoittamasta kirjasta Nobel-palkitusta runoilija Nelly Sachsista.


Sachs-muistomerkin jälkeen vuoron sai Gästgivare.



Gustav av Guds nåde oli sitten vuorossa. Erikoisen näköinen veistos kyseessä, kuten nämä muutkin Haeberleinin teokset.



Antiikin Kreikan jumalatar Athene tuli seuraavaksi vastaan. Aika spookyssa teoksessa on jumalattaren pää ja sen sivulla kaksi sormea. Lisäksi takaraivossa oli aikamoinen monttu ja nenä oli runnellun näköinen. Liekö kärsinyt vuosien varrella mahdollisesti ilkivallasta vai oliko taiteilija jättänyt pään vajaaksi. Ainakin joku ohikulkija oli päättänyt liipaista naiselle silmiin pystyviirut, tehden silmistä kissamaiset.


Antiikin teemaa jatkoi Apollolle omistettu patsas.



Näiden jälkeen huomasin puolikaaritalossa korkean läpikulkuväylän ja siellä veistoksia. Ei muuta kuin lähemmäs katsomaan. Kaksi pronssista ponia oli sijoiteltu käytävälle ja infolaattakin löytyi. Aline Magnussonin teos Daphne ja Olle on vuodelta 1992.



Muistin nähneeni toisenkin läpikulkuväylän ja sielläkin patsaita. Kiersin talon toiselta puolelta tuolle käytävälle ja löysin sieltä vanhaan aikaan sijoittuvat hahmot, joista harlekiinimies seisoi käsillään ja vierellään nainen katseli toimitusta hymynkare suupielissään. Kyseessä on karlshamnilaisen kuvanveistäjän Peter Linden teos Commedianterna vuodelta 1992.




Götgatania kohti Globenia kävellessä on paljon kauppoja ja kauppakeskuksia. Kävin yhdessä niistä, löysin lapsille tuliaisia ja sen jälkeen ylitin kadun ja lähdin tutkimaan, mitä sieltä löytyisi. Vastaan tuli mitä hienompia katuja, puiden reunustamia kävelyväyliä ja yksi patsaskin. Siinä naisella on vauva sylissään ja vaunut vierellään. Tekijänä Gunnel Frieberg. Veistoksen nimi on Jannica med dockvagnen.




Näistä ylläolevista tietoja etsiessäni päädyin Wikipedia-sivulle, johon on listattu monta tukholmalaista patsasta, järjestettynä kaupunginosittain. Pitänee varmaankin mennä uudelleen käymään, jo pelkästään Södermalm pursuaa toinen toistaan hienompia patsaita! Ja pitkäputki mukaan matkaan, että saa paremmat kuvat siitäkin suihkuputkesta, jonka päällä on jokin patsas. Löytyi pois seilatessa matkan varrelta.

Siinäpä kaikki tällä kertaa. Eipä noiden bongailujen jälkeen kauaa mennyt, kun jo seuraavia löytyi kotimaan kamaralla. Matkasimme Haminaan pienelle kesälomamatkalle ja siellä tuli kuvattua pari uutta veistosta sekä yksi ikuisuusprojekti, mutta niistä lisää seuraavassa päivityksessä, toivottavasti mahdollisimman pian.