Hieman tuolta koululta eteenpäin ajettuani huomasin tien oikealla puolella näyttävän pronssipatsaan. Ei muuta kuin auto ympäri ja tutkimaan. Muistomerkki paljastui neuvostoliittolaisten hautamuistomerkiksi.
Nastolan kunnan sivuilta:
"22.11.1987 paljastettiin neuvostoliittolaisten sotavankien hautausmaalla kolme metriä korkea Äiti maa –patsas. Pronssisen patsaan on suunnitellut kuvanveistäjä Vladimir Feodorov ja se painaa noin 6 tonnia. Kustannuksista vastasi Neuvostoliiton kulttuuriministeriö.
Nastolassa toimi vuodesta 1941 lähtien Järjestelyleiri 1, jonka kautta suurin osa sotavangeista kulki. Täällä heidät kuulusteltiin ja lähetettiin muualla olleisiin vankileireihin. Leirialue oli nykyisen Kirkonkylän koulun kohdalla ja sen lähiympäristössä. Leirin kirjoissa on ollut 64188 venäläistä sotavankia. Monet terveet sotavangit työskentelijät nastolalaisissa maataloissa. Leirin vangeista useat olivat sairaita tai haavoittuneita, joten heitä täällä myös menehtyi. Kausantien hautausmaalle, jolla Äiti maa –patsas seisoo, on haudattu 1055 venäläistä sotavankia.
Nykyisin hautausmaata hoitaa Suomi-Venäjä-Seuran Nastolan osasto."
Aika vaikuttava paikka tuo hautausmaa, pelkkä nurmikenttä, jonka keskellä patsas ja kummun vierellä muistotaulu.
Viikko juhannuksen jälkeen lähdin bussilla Helsinkiin, päämääränä Tukholma ja Pearl Jamin keikka. En ole aiemmin tätä loistavaa yhtyettä livenä nähnyt, joten oli erittäin mukavaa lähteä vanhojen kaverien, tuttujen ja monen tuntemattoman kanssa ryhmämatkalle laivalla. En ole risteilyllä käynytkään lähes kymmeneen vuoteen. Päädyin sitten samalle kadulle (Götgatan), kuin vuonna 2006. Sillon vierailtiin mm. Gröne Jägaren -pubissa, nyt oltiin saman kadun varrella hotellissa.
Ensin kuitenkin Helsinkiin. Etsin ensin sopivaa lounaspaikkaa, mutta päädyin Forumin yläkertaan, Kukontorille ja Eerikin Pippuriin syömään lohirullaa ja ranskalaisia. Ei ihan sellainen kelpo lounas, mitä odotin. Ruokahetken parasta antia oli katsoa Tuska-festareille suuntaavia nuoria rässijäbiä, joita oli kuusi kappaletta naapuripöydässä, kaikilla farkkuliivit selkälipuilla ja verkkolippikset päässä siimatukkia peittämässä.
Ruokatauon jälkeen pyörin kaupungilla, kunnes päädyin postitalon nurkille. Muistin, että sen sisuksissa on Kalervo Kallion veistos, joka kantaa pelkistettyä nimeä "Postitalon tyttö". En ollut varma, onko taideteos selvinnyt postitalon muutoksista, joten menin jännäfiiliksissä sisään. Onneksi Kalen veistos löytyi omalta paikaltaan ja pääsin sitä ihailemaan sekä kuvaamaan. Netistä ei patsaasta tietoa herunut, joten pakko näpytellä Pauli Jokisen ja Marja Väänäsen kirjasta "Kulttuurikävelyllä Helsingissä" (Minerva, 2011) muutama rivi:
"Kuvanveistäjä Kalervo Kallio ansioitui aistikkaiden naispatsaiden veistäjänä. Postitalon ala-aulassa kahvilan vieressä oleva naispatsas edustaa Kallion taidetta tyylikkäimmillään. Postitalon naishahmo on hieman luonnollista kokoa suurempi, noin kaksi ja puolimetrinen, ja se on veistetty punaisesta graniitista. Patsaalla ei ole nimeä, se tunnetaan vain naishahmona tai Postitalon tyttönä. Kun patsas vuonna 1959 paljastettiin, kuvanveistäjä Kallio epäili lehtihaastattelussa, että 'tyttöparka saa lopun ikäänsä kantaa Postineidin nimeä' ja lisäsi, että 'vaikka mikäpä siinä, onhan postissa ollut kauneuskuningattariakin'"
Sen jälkeen menin hetkeksi kirjastoon lataamaan kännykän akkua ja lukemaan Pearl Jamin Twenty-kirjaa. Pitää hankkia tuo nide ehdottomasti omaan hyllyyn.
Tukholmassa, Södermalmilla on hienoja taloja, katuja, kauppoja, pubeja, toreja ja puistoja, joissa on myös patsaita. Ensimmäisen patsaan bongasin Medborgarstorgetilta. Kasper-patsas on vuodelta 1970 ja sen on veistänyt Göran Strååt.
Menin portaita alas ohi kauppahallin ja tunnelbana-sisäänkäynnin, kohti eteläistä paikallisjuna-asemaa. Kävelytien vasemmalla puolella oli puolikaaressa talo ja sen edustalla puisto, Fatbursparken. Tuossa puistossa oli ensin hieno suihkulähde. Se on nimeltään Afrodites brunn ja sen on tehnyt Roland Haeberlein.
Patsaskuja alkoi tuosta suihkulähteestä. Ensimmäisenä vastaan tuli hevosveistos. Sekin Haeberleinin käsialaa, kuten suurin osa tämän kujan teoksista. Heppaveistoksen nimi on Stupad hjälte.
Sitten vuorossa oli muistikirjaveistos. Tai siis toimittaja-kirjailija Olof Lagercrantzin (Zlatan-kirjan kirjoittaja David Lagercrantzin isä) kirjoittamasta kirjasta Nobel-palkitusta runoilija Nelly Sachsista.
Sachs-muistomerkin jälkeen vuoron sai Gästgivare.
Gustav av Guds nåde oli sitten vuorossa. Erikoisen näköinen veistos kyseessä, kuten nämä muutkin Haeberleinin teokset.
Antiikin Kreikan jumalatar Athene tuli seuraavaksi vastaan. Aika spookyssa teoksessa on jumalattaren pää ja sen sivulla kaksi sormea. Lisäksi takaraivossa oli aikamoinen monttu ja nenä oli runnellun näköinen. Liekö kärsinyt vuosien varrella mahdollisesti ilkivallasta vai oliko taiteilija jättänyt pään vajaaksi. Ainakin joku ohikulkija oli päättänyt liipaista naiselle silmiin pystyviirut, tehden silmistä kissamaiset.
Antiikin teemaa jatkoi Apollolle omistettu patsas.
Näiden jälkeen huomasin puolikaaritalossa korkean läpikulkuväylän ja siellä veistoksia. Ei muuta kuin lähemmäs katsomaan. Kaksi pronssista ponia oli sijoiteltu käytävälle ja infolaattakin löytyi. Aline Magnussonin teos Daphne ja Olle on vuodelta 1992.
Muistin nähneeni toisenkin läpikulkuväylän ja sielläkin patsaita. Kiersin talon toiselta puolelta tuolle käytävälle ja löysin sieltä vanhaan aikaan sijoittuvat hahmot, joista harlekiinimies seisoi käsillään ja vierellään nainen katseli toimitusta hymynkare suupielissään. Kyseessä on karlshamnilaisen kuvanveistäjän Peter Linden teos Commedianterna vuodelta 1992.
Götgatania kohti Globenia kävellessä on paljon kauppoja ja kauppakeskuksia. Kävin yhdessä niistä, löysin lapsille tuliaisia ja sen jälkeen ylitin kadun ja lähdin tutkimaan, mitä sieltä löytyisi. Vastaan tuli mitä hienompia katuja, puiden reunustamia kävelyväyliä ja yksi patsaskin. Siinä naisella on vauva sylissään ja vaunut vierellään. Tekijänä Gunnel Frieberg. Veistoksen nimi on Jannica med dockvagnen.
Näistä ylläolevista tietoja etsiessäni päädyin Wikipedia-sivulle, johon on listattu monta tukholmalaista patsasta, järjestettynä kaupunginosittain. Pitänee varmaankin mennä uudelleen käymään, jo pelkästään Södermalm pursuaa toinen toistaan hienompia patsaita! Ja pitkäputki mukaan matkaan, että saa paremmat kuvat siitäkin suihkuputkesta, jonka päällä on jokin patsas. Löytyi pois seilatessa matkan varrelta.
Siinäpä kaikki tällä kertaa. Eipä noiden bongailujen jälkeen kauaa mennyt, kun jo seuraavia löytyi kotimaan kamaralla. Matkasimme Haminaan pienelle kesälomamatkalle ja siellä tuli kuvattua pari uutta veistosta sekä yksi ikuisuusprojekti, mutta niistä lisää seuraavassa päivityksessä, toivottavasti mahdollisimman pian.
Viikko juhannuksen jälkeen lähdin bussilla Helsinkiin, päämääränä Tukholma ja Pearl Jamin keikka. En ole aiemmin tätä loistavaa yhtyettä livenä nähnyt, joten oli erittäin mukavaa lähteä vanhojen kaverien, tuttujen ja monen tuntemattoman kanssa ryhmämatkalle laivalla. En ole risteilyllä käynytkään lähes kymmeneen vuoteen. Päädyin sitten samalle kadulle (Götgatan), kuin vuonna 2006. Sillon vierailtiin mm. Gröne Jägaren -pubissa, nyt oltiin saman kadun varrella hotellissa.
Ensin kuitenkin Helsinkiin. Etsin ensin sopivaa lounaspaikkaa, mutta päädyin Forumin yläkertaan, Kukontorille ja Eerikin Pippuriin syömään lohirullaa ja ranskalaisia. Ei ihan sellainen kelpo lounas, mitä odotin. Ruokahetken parasta antia oli katsoa Tuska-festareille suuntaavia nuoria rässijäbiä, joita oli kuusi kappaletta naapuripöydässä, kaikilla farkkuliivit selkälipuilla ja verkkolippikset päässä siimatukkia peittämässä.
Ruokatauon jälkeen pyörin kaupungilla, kunnes päädyin postitalon nurkille. Muistin, että sen sisuksissa on Kalervo Kallion veistos, joka kantaa pelkistettyä nimeä "Postitalon tyttö". En ollut varma, onko taideteos selvinnyt postitalon muutoksista, joten menin jännäfiiliksissä sisään. Onneksi Kalen veistos löytyi omalta paikaltaan ja pääsin sitä ihailemaan sekä kuvaamaan. Netistä ei patsaasta tietoa herunut, joten pakko näpytellä Pauli Jokisen ja Marja Väänäsen kirjasta "Kulttuurikävelyllä Helsingissä" (Minerva, 2011) muutama rivi:
"Kuvanveistäjä Kalervo Kallio ansioitui aistikkaiden naispatsaiden veistäjänä. Postitalon ala-aulassa kahvilan vieressä oleva naispatsas edustaa Kallion taidetta tyylikkäimmillään. Postitalon naishahmo on hieman luonnollista kokoa suurempi, noin kaksi ja puolimetrinen, ja se on veistetty punaisesta graniitista. Patsaalla ei ole nimeä, se tunnetaan vain naishahmona tai Postitalon tyttönä. Kun patsas vuonna 1959 paljastettiin, kuvanveistäjä Kallio epäili lehtihaastattelussa, että 'tyttöparka saa lopun ikäänsä kantaa Postineidin nimeä' ja lisäsi, että 'vaikka mikäpä siinä, onhan postissa ollut kauneuskuningattariakin'"
Sen jälkeen menin hetkeksi kirjastoon lataamaan kännykän akkua ja lukemaan Pearl Jamin Twenty-kirjaa. Pitää hankkia tuo nide ehdottomasti omaan hyllyyn.
Tukholmassa, Södermalmilla on hienoja taloja, katuja, kauppoja, pubeja, toreja ja puistoja, joissa on myös patsaita. Ensimmäisen patsaan bongasin Medborgarstorgetilta. Kasper-patsas on vuodelta 1970 ja sen on veistänyt Göran Strååt.
Menin portaita alas ohi kauppahallin ja tunnelbana-sisäänkäynnin, kohti eteläistä paikallisjuna-asemaa. Kävelytien vasemmalla puolella oli puolikaaressa talo ja sen edustalla puisto, Fatbursparken. Tuossa puistossa oli ensin hieno suihkulähde. Se on nimeltään Afrodites brunn ja sen on tehnyt Roland Haeberlein.
Patsaskuja alkoi tuosta suihkulähteestä. Ensimmäisenä vastaan tuli hevosveistos. Sekin Haeberleinin käsialaa, kuten suurin osa tämän kujan teoksista. Heppaveistoksen nimi on Stupad hjälte.
Sitten vuorossa oli muistikirjaveistos. Tai siis toimittaja-kirjailija Olof Lagercrantzin (Zlatan-kirjan kirjoittaja David Lagercrantzin isä) kirjoittamasta kirjasta Nobel-palkitusta runoilija Nelly Sachsista.
Sachs-muistomerkin jälkeen vuoron sai Gästgivare.
Gustav av Guds nåde oli sitten vuorossa. Erikoisen näköinen veistos kyseessä, kuten nämä muutkin Haeberleinin teokset.
Antiikin Kreikan jumalatar Athene tuli seuraavaksi vastaan. Aika spookyssa teoksessa on jumalattaren pää ja sen sivulla kaksi sormea. Lisäksi takaraivossa oli aikamoinen monttu ja nenä oli runnellun näköinen. Liekö kärsinyt vuosien varrella mahdollisesti ilkivallasta vai oliko taiteilija jättänyt pään vajaaksi. Ainakin joku ohikulkija oli päättänyt liipaista naiselle silmiin pystyviirut, tehden silmistä kissamaiset.
Antiikin teemaa jatkoi Apollolle omistettu patsas.
Näiden jälkeen huomasin puolikaaritalossa korkean läpikulkuväylän ja siellä veistoksia. Ei muuta kuin lähemmäs katsomaan. Kaksi pronssista ponia oli sijoiteltu käytävälle ja infolaattakin löytyi. Aline Magnussonin teos Daphne ja Olle on vuodelta 1992.
Muistin nähneeni toisenkin läpikulkuväylän ja sielläkin patsaita. Kiersin talon toiselta puolelta tuolle käytävälle ja löysin sieltä vanhaan aikaan sijoittuvat hahmot, joista harlekiinimies seisoi käsillään ja vierellään nainen katseli toimitusta hymynkare suupielissään. Kyseessä on karlshamnilaisen kuvanveistäjän Peter Linden teos Commedianterna vuodelta 1992.
Götgatania kohti Globenia kävellessä on paljon kauppoja ja kauppakeskuksia. Kävin yhdessä niistä, löysin lapsille tuliaisia ja sen jälkeen ylitin kadun ja lähdin tutkimaan, mitä sieltä löytyisi. Vastaan tuli mitä hienompia katuja, puiden reunustamia kävelyväyliä ja yksi patsaskin. Siinä naisella on vauva sylissään ja vaunut vierellään. Tekijänä Gunnel Frieberg. Veistoksen nimi on Jannica med dockvagnen.
Näistä ylläolevista tietoja etsiessäni päädyin Wikipedia-sivulle, johon on listattu monta tukholmalaista patsasta, järjestettynä kaupunginosittain. Pitänee varmaankin mennä uudelleen käymään, jo pelkästään Södermalm pursuaa toinen toistaan hienompia patsaita! Ja pitkäputki mukaan matkaan, että saa paremmat kuvat siitäkin suihkuputkesta, jonka päällä on jokin patsas. Löytyi pois seilatessa matkan varrelta.
Siinäpä kaikki tällä kertaa. Eipä noiden bongailujen jälkeen kauaa mennyt, kun jo seuraavia löytyi kotimaan kamaralla. Matkasimme Haminaan pienelle kesälomamatkalle ja siellä tuli kuvattua pari uutta veistosta sekä yksi ikuisuusprojekti, mutta niistä lisää seuraavassa päivityksessä, toivottavasti mahdollisimman pian.
Ihania patsaita Tukholmassa! Hauskin näin vanhan hevoshullun silmissä oli tietysti tuo poni ja varsa, mutta muutkin tosi hienoja. Myös se Kallion postityttö oli upea.
VastaaPoistaToivottavasti saadaan pian uutta luettavaa. :)