Tampereen koulukierros jatkuu

Julkaisin viime vuoden loppupuolella ensimmäisen osan Tampereen koulujen tiloissa olevista kuvanveistotaideteoksista. Tämä kakkososa oli lähes heti valmis julkaistavaksi, mutta vuodenvaihteen kiireiden vuoksi se oli jäänyt odottelemaan sopivaa hetkeä. Pidemmittä puheitta, jatketaan Tampereen koulujen taideteosten tutkailua.

Edellisen päivityksen jälkeen ehdin tosiaan käydä parissa koulussa kamerani kanssa ja sain samalla rutkasti lisää tietoa sekä patsaista että paikallishistoriasta.

Työväenopisto Sampolassa yläkerran aulaan nousevaa tervehtii Wäinö Aaltosen Genius, jonka esittelin aiemmin tässä päivityksessä.

Geniusta vastapäätä, kerrosta ylempänä on erikoinen teos, jossa on pääkuvaan lisätty hammasrattaita. Tekijästä ei ollut mitään tietoa nähtävillä, mutta onneksi sähköpostikysely tärppäsi: tekijä on Tammerkosken lukion entinen opiskelija Laura Pajunen.

Kävellessäni Sammon valtatien puolella, huomasin ikkunasta, että kanslian puolella on joku rintakuva. Kävin hieman myöhemmin soittamassa kanslian ovikelloa, mutta ei tärpännyt. Viikkoa myöhemmin sitten tärppäsi: ensin löytyi kuvanveistäjäsukua koulun henkilökunnasta ja sitten työväenopiston rehtori antoi avokätisesti patsaanmetsästäjän räpsiä kuvia kansliansa taideteoksista ja niitä olikin siellä mukavasti, paljon enemmän kuin osasin odottaakaan.

Edellisessä päivityksessä nähty Eino Sakari Yrjö-Koskinen on Sampolan kansliassa oikein kahteen kertaan, sekä pronssisena että kipsiversiona. Molemmat rintakuvat on tehnyt Alpo Sailo, jonka erikoisosion voi käydä lukemassa täällä!

Oleskelutilan nurkassa seisoo jalustalla Severi Nuormaan rintakuva. Sen on veistänyt Eemil Halonen vuonna 1897. Nuormaa oli pälkäneläissyntyinen runoilija, sanoittaja, toimittaja ja kansansivistäjä. Nuormaa toimi myös Tampereen työväenopiston rehtorina vuosina 1899-1903.

Kansliassa ovat myös Veikko Leppäsen veistämä presidentti J.K. Paasikiveä esittävä pienoisveistos sekä Teuvo S. Kotilaisen käsialaa oleva pienoisveistos vuodelta 1963. Leppäsen Paasikivi on pienoismalli Lahdessa olevasta isosta patsaasta. Siitä voi lukea tarkemmin täällä!

Tässä ne Kotilaisen veistoksen kuvat:

Kotilaisen teoksista olen löytänyt Tampereelta tämän ylläolevan lisäksi myös Hatanpään sairaalassa olevan kissaveistoksen, Työväen teatterin lämpiössä olevan näyttelijä Reino Kalliolahden rintakuvan sekä nähnyt ikkunan takaa kaupungin virastotalon aulassa olevan veistoksen.

Korkeakoulua kohti

Tampereen yliopiston tiloissa on Ylen uutiseenkin saakka nostamani Snellmanin rintakuva, jonka on veistänyt Johannes Takanen.

Yliopistolla on muitakin patsaita, niistä olen tähän mennessä yhyttänyt Wäinö Aaltosen veistämän Antero Rinteen rintakuvan ja Tampereen entisen kaupunginjohtaja Lindforsin rintakuvan, jonka veisti aikoinaan Heikki Nieminen.

Yliopistolla on vielä Laila Pullisen hieno teos Auringonkantaja, joka on vuodelta 1965.

Ylen sivuilta löysin infoa tästä hienosta veistoksesta, tässä katkelma:

"Auringonkantajaksi nimetty teos oli ollut esillä Italiassa muutamassa näyttelyssä. Se oli ollut nähtävillä myös Milanon konsulin kodissa, missä siihen ihastui kirjailija Mika Waltari. Hän tahtoi patsaan itselleen, mutta veistos oli liian suurikokoinen kirjailijan kotiin, joten lopulta se hankittiin WSOY:lle Yrjö Jäntin toimesta. Myöhemmin se lahjoitettiin Tampereen yliopistolle."
Loput voi käydä lukemassa Ylen sivuilta. Samassa artikkelissa on video vuodelta 1971, jossa Pullinen kertoo veistoksestaan. Juttuun pääset klikkaamalla tästä!

Tampereen yliopistolla taitaa olla vielä vaikka mitä taideteoksia. Pitäisi käydä vierailulla tutkimassa tilannetta.

Pyynikillä kuohuu

Hämeenpuiston varrella on yläasteena - tai siis yläkouluna (vanha koira ei opi...) toimiva Pyynikin koulu, entinen Tampereen Suomalainen Tyttökoulu eli Tyttölyseo. Satamakadun kulmauksessa olevan oven vieressä on Aarre Aaltosen ja Mauno Kiviojan tekemä arkkitehti Lönnin muistolaatta. Lönn suunnitteli myös tämän koulurakennuksen ja sen harjakaisia juhlittiin vuonna 1902.

Tampereen museon sivut kertovat laatasta näin:

"Tampereen päivänä 1.10.1986 paljastettiin Pyynikin koulun pääoven viereen kiinnitetty koulun suunnitelleen arkkitehdin Wivi Lönnin muistolaatta. Aloitteen tekijöinä olivat Suomen arkkitehtien yhdistys ja Tampereen ja Tammerkosken Soroptimistiklubit. Wivi Lönnin täyttäessä 85 vuotta Architecta ry lyötti hänen kunniakseen mitalin, jonka suunnitteli kuvanveistäjä Aarre Aaltonen arkkitehtityttärensä Liina-Kristiinan avustamana. Tämän mitalin muotokuvareliefin pohjalta kuvanveistäjä Mauno Kivioja muotoili muistolaatan, jonka valutyön teki Ruovedellä Autio & Co Oy. Paljastustilaisuudessa puhui rehtori Paula Kivinen ja Tampereen kaupungin kustantaman laatan paljasti arkkitehti Liina-Kristiina Aaltonen."

Pitkään pohdin, mitäköhän muuta taidetta tuolta Pyynikin koululta löytyykään? Se selvisi, kun ehdin siellä käymään. Pari Wäinö Aaltosen reliefiä, ne tutut Lönnrotin, Snellmanin ja Runebergin kipsiset rintakuvat sekä koulun entisen oppilaan, tammikuun loppuun saakka Tampereen taidemuseossa retrospektiivisen hienon näyttelyn kohteena olleen Essi Renvallin tekemä tytön pää -rintakuva. Mahtavaa! Vielä ei kuvauslupaa herunut, mutta toivottavasti asiaan tulee pikaisesti muutos.

Pysähdytäänpä vielä kotikulmille. Pyynikintorin eteläpäässä sijaitseva Tampereen reaalilyseo eli Rellu huokuu historiaa. Koulun edustalla on Nobel-palkitun kirjailijan Frans Emil Sillanpään muistomerkki, jonka on tehnyt Kaarina Tarkka ja se paljastettiin vuonna 1988.

Rellussa pitäisi olla Essi Renvallin veistämä "Taata" Sillanpään rintakuva, mutta se on tällä hetkellä kunnostettavana. Liekö sitten tuo rintakuva sama kuin museolla Renvallin näyttelyssä oleva teos, mutta toinen valos?

Rellussa on myös normaalit kipsipäät ja niiden lisäksi Tapio Junnon veistämä, lyseon entistä rehtoria P. Kalelaa esittävä teos ja Sulo Mäkelän käsialaa oleva naisfiguuri. Sulo Mäkelä Seuran jäsenenä innostuin tästä tiedosta valtavasti, enkä malta odottaa pääsyä kuvaamaan nuo veistokset.

Amurin koulun eli nykyisen Tampereen kansainvälisen koulun (FISTA) seinässä on Aimo Tukiaisen reliefi Tiedon puu vuodelta 1954. Esittelin teoksen ensimmäistä kertaa tässä päivityksessä. Koulu on ollut parin vuoden ajan täydellisessä remontissa, samalla lisärakennus on rakennettu ja se ollut jo tovin käytössä. Remontin takia koulun taideteokset ovat varastossa. Pitää siis odottaa hetkinen, kunnes niitä voi päästä ihailemaan.

Tässä ne, jotka olen tähän mennessä ehtinyt käymään läpi. Eiköhän niitä tule vielä lisää, Tampesteri on täynnä vanhoja kouluja, joiden kanslioihin, käytäville ja juhlasaleihin on vuosien varrella hankittu jos jonkinmoisia pystejä.

Hellettä ja kaatosadetta - ja hurja määrä patsaita Helsingissä, osa 5

Edellisessä osassa olin kuvannut likimain kaiken Aleksanterinkadun varrelta ja Senaatintorinkin lähistöltä. En ehtinyt Suomen Kirjallisuuden Seuran sisätiloihin ajoissa, joten päätin jatkaa muiden lähistöllä olevien muistomerkkien etsimistä.

Lähdin sitten Ritarikatua pitkin kävelemään. Ihastelin upeita vanhoja taloja ja bongasin sitten Ritarikatu 5:ssä ovi-ikkunan takaa, portaiden yläpuolella J.L. Runebergin rintakuvan. Liekö tekijänä jälleen oma poika Walter vai kenties joku muu? Eipä ollut, sain tiedon sähköpostitse: tekijä oli C.E. Sjöstrand ja vuosiluku oli 1868.

Huomasin, että Nukketeatteri Sampo oli siirtynyt tänne Krunikaan, sen jälkeen bongasin toimittaja-bloggari "Huono äiti" -Helinin byroonsa edustalla ja lopulta löysin komisario Palmun muistolaatan Rauhankadun talon seinästä. Hankalassa paikassa tämä laatta, kuvaamisen kannalta. Ei oikein meinannut saada järkevää kuvaa.

Säätytalon takapihalla on jyhkeä suihkulähde, josta nappasin jokusen kuvan. Hienosti tehty allassysteemi, jonka äärellä kelpaa lasten leikkiä puistossaan. Taidemuseon sivut kertovat suihkulähteen tehdyn samoihin aikoihin kuin säätytalonkin ja lähteenkin on suunnitellut arkkitehti Gustaf Nyström.

Säätytalon toiselta puolelta löytyi Leo Mechelinin rintakuva, jonka olin jo pariin otteeseen kuvannut, mutta laatu oli heikko. Nyt olen vihdoin tyytyväinen, patsasmaakareita toimillaan auttaneesta Meklusta sain kunnon setin arkistooni. Tuon rintakuvanhan on tietenkin veistänyt Walter Runeberg.

Jatkoin matkaa Rauhankatua pitkin. Kuten arvelin, myöhästyin Kansallisarkiston aukioloajoista, joten Jyrki Siukosen herttainen Viisas hiiri -veistos sai jälleen kerran jäädä kuvaamatta. Edellisellä kerralla arkisto oli remontissa ja siimahäntä oli raijattu varastoon pois alta.

Vastapäisen Suomen Pankin aitamuurilla keikkuen sain muutaman kuvan lisää arkiston attikalla olevasta kolmikosta eli Kolmesta geniuksesta, jotka ovat alun perin C.E. Sjöstrandin käsialaa, mutta nykyiset ovat Johannes Haapasalon tekemät uudet versiot.

Suomen Pankin seinustalla on Eila Hiltusen suihkukaivoveistos Kuparikonstruktio, joka on mielenkiintoinen häkkyrä hitsattua metallia, joka kaikesta huolimatta sai tutkailemaan yksityiskohtia.

Korpikirjailija Ilmari Kiannon muistolaattaa en löytänyt, joten jatkoin matkaa kiertämällä Pyhän kolminaisuuden kirkon matkalla suurkirkolle. Ennen kuin ehdin sipulikirkkoa kiertämään, kävin ihastelemassa Wäinö Aaltosen Sarastus-patsasta. Edellisen kerran sen edessä oli siirtolava, joka haittasi kuvien ottamista. Nyt sain läjän hyviä kuvia. Tässä linkki Wäinö Aaltosen esittelyn ykkösosaan ja tässä kakkososaan.

Päätin käydä tuomiokirkossa sisällä katsomassa, missä mahtaisi sijaita Ville Vallgrenin veistämä Mikael Agricolan patsas. Helposti löytyi, siellähän se Mikke pönötti seinäkolossa.

Olen käynyt tuomiokirkossa harvoin, enkä aiemmilla kerroilla ollut kiinnostunut näistä patsaista. Siksi olikin yllätys huomata, että mainitun Agricolan lisäksi sieltä löytyi myös reformaattorien (ent. uskonpuhdistajien) Martti Luther sekä F. (Philip) Melanchthon patsaat. Yritin oppaalta udella tekijää, mutta vedin vesiperän. Sama juttu opaskirjasen kanssa. Patsaat on kyllä siellä mainittu, mutta eihän se tekijä nyt voisi ketään turistiakaan kiinnostaa, joten lienee siis turha sellaista infoa sinne painaa.

Onneksi kuitenkin on wikipedia, sieltä Tuomiokirkon sivulta löytyi seikkaperäinen tieto noista kahdesta muusta patsaasta. Ne ovat suurennettuja kopioita saksalaisen Ernst Rietschelin Wormsin kaupunkiin tekemästä Luther-monumentista.

Kun tulin ulos kirkosta, huomasin, että suurkirkon tasanteelta on hyvä ottaa kuvat Kansalliskirjaston oven yläpuolella olevista neljästä hahmosta. Ruotsalaisen Carl Magnus Mellgrenin vuonna 1850 tekemissä kahdessa reliefissä on kuvattuna filosofia ja lääketiede (vasemmalla) sekä teologia ja juridiikka (oikealla).

Tässä vaiheessa huomasin, että alkaa jo hieman hämärtää, aurinko oli laskenut jo talojen taakse. Lisäksi pilvet kasaantuivat taivaalle, joten ajattelin, että Virginin terassilla laitettaisiin pillejä pussiin. Siksi päätin jättää homman tältä osin tähän ja jatkaa sitten seuraavana päivänä. Lähdin siis hakemaan tavaroita ja jatkamaan höpöttelyä Paten kanssa.

Pääsin Yliopistonkadulle ja päätin ottaa muutaman kuvan Engelistä ja Ehrenströmistä, Helsingin keskustan suunnittelijoista. Muistolaatan suunnitteli Felix Nylund, mutta hän kuoli ennen teoksen valmistumista. Työn saattoivat loppuun Nylundin oppilaat Oskari Jauhiainen ja Aimo Tukiainen.

Euroopan Unionin kulttuuripalkinnon medaljongista (sijaitsee Porthanian seinässä) nappasin myös pikaisesti kuvan ja jatkoin sitten matkaa.

Samaan aikaan kun ehdin terassille, sinne pamahti maanmainio rokkimies Tom Eklund ja kuuntelimme äijän uunituoreen sinkun "Yhteistä aikaa" uudelleen. Hetkisen siinä istuskelin hyvässä seurassa colajuomaa nauttien, kunnes päätin ottaa kassin olalle ja lähteä kohti yösijaa.

Mutta pakkohan sitä oli pari kuvaa vielä saada otettua, kun kerran mestoilla oltiin. Ensin Mannerheimintien ja Kaivokadun risteyksessä Nordean kulmaoven yläpuolella olevista Gunnar Finnen veistämästä Kilpiveistoksesta eli Puttoparista.

Sen jälkeen pujahdin vielä Seurahuoneelle sisään ja kävin Cafe Sociksessa ihastelemassa Eemil Halosen suihkukaivoveistosta Pojat ja hauki. Kiersin veistoksen ympäri ja toisella kierroksella ihastelin katonrajassa olevia kahtatoista Gunnar Finnen veistämää reliefiä, joita en paikan heikon valaistuksen takia viitsinyt alkaa tällä kertaa kuvaamaan.

Menin vielä kadun yli hotelli Vaakunaan, siellähän on Gunnar Finnen suihkukaivoveistos Groteski, jossa on myös aiheena hauki, mutta nyt sen vieressä ei ole herttaisia lapsia vaan groteskilla naamalla varustettu hahmo. Pitää tehdä muuten Gunnar Finnelle oma esittely tässä joku päivä. On aika paljon kertynyt kansioon kuvia miehen teoksista.

Näin sain vihdoin keskiviikon urakan valmiiksi. Edessä oli enää hyvä iltapala ja illan futismatsi hyvässä seurassa. Nyt taas pikku tauko ja raportti jatkuu seuraavaksi torstain kuvauksilla ja bongauksilla.