Hellettä ja kaatosadetta - ja hurja määrä patsaita Helsingissä, osa 5

Edellisessä osassa olin kuvannut likimain kaiken Aleksanterinkadun varrelta ja Senaatintorinkin lähistöltä. En ehtinyt Suomen Kirjallisuuden Seuran sisätiloihin ajoissa, joten päätin jatkaa muiden lähistöllä olevien muistomerkkien etsimistä.

Lähdin sitten Ritarikatua pitkin kävelemään. Ihastelin upeita vanhoja taloja ja bongasin sitten Ritarikatu 5:ssä ovi-ikkunan takaa, portaiden yläpuolella J.L. Runebergin rintakuvan. Liekö tekijänä jälleen oma poika Walter vai kenties joku muu? Eipä ollut, sain tiedon sähköpostitse: tekijä oli C.E. Sjöstrand ja vuosiluku oli 1868.

Huomasin, että Nukketeatteri Sampo oli siirtynyt tänne Krunikaan, sen jälkeen bongasin toimittaja-bloggari "Huono äiti" -Helinin byroonsa edustalla ja lopulta löysin komisario Palmun muistolaatan Rauhankadun talon seinästä. Hankalassa paikassa tämä laatta, kuvaamisen kannalta. Ei oikein meinannut saada järkevää kuvaa.

Säätytalon takapihalla on jyhkeä suihkulähde, josta nappasin jokusen kuvan. Hienosti tehty allassysteemi, jonka äärellä kelpaa lasten leikkiä puistossaan. Taidemuseon sivut kertovat suihkulähteen tehdyn samoihin aikoihin kuin säätytalonkin ja lähteenkin on suunnitellut arkkitehti Gustaf Nyström.

Säätytalon toiselta puolelta löytyi Leo Mechelinin rintakuva, jonka olin jo pariin otteeseen kuvannut, mutta laatu oli heikko. Nyt olen vihdoin tyytyväinen, patsasmaakareita toimillaan auttaneesta Meklusta sain kunnon setin arkistooni. Tuon rintakuvanhan on tietenkin veistänyt Walter Runeberg.

Jatkoin matkaa Rauhankatua pitkin. Kuten arvelin, myöhästyin Kansallisarkiston aukioloajoista, joten Jyrki Siukosen herttainen Viisas hiiri -veistos sai jälleen kerran jäädä kuvaamatta. Edellisellä kerralla arkisto oli remontissa ja siimahäntä oli raijattu varastoon pois alta.

Vastapäisen Suomen Pankin aitamuurilla keikkuen sain muutaman kuvan lisää arkiston attikalla olevasta kolmikosta eli Kolmesta geniuksesta, jotka ovat alun perin C.E. Sjöstrandin käsialaa, mutta nykyiset ovat Johannes Haapasalon tekemät uudet versiot.

Suomen Pankin seinustalla on Eila Hiltusen suihkukaivoveistos Kuparikonstruktio, joka on mielenkiintoinen häkkyrä hitsattua metallia, joka kaikesta huolimatta sai tutkailemaan yksityiskohtia.

Korpikirjailija Ilmari Kiannon muistolaattaa en löytänyt, joten jatkoin matkaa kiertämällä Pyhän kolminaisuuden kirkon matkalla suurkirkolle. Ennen kuin ehdin sipulikirkkoa kiertämään, kävin ihastelemassa Wäinö Aaltosen Sarastus-patsasta. Edellisen kerran sen edessä oli siirtolava, joka haittasi kuvien ottamista. Nyt sain läjän hyviä kuvia. Tässä linkki Wäinö Aaltosen esittelyn ykkösosaan ja tässä kakkososaan.

Päätin käydä tuomiokirkossa sisällä katsomassa, missä mahtaisi sijaita Ville Vallgrenin veistämä Mikael Agricolan patsas. Helposti löytyi, siellähän se Mikke pönötti seinäkolossa.

Olen käynyt tuomiokirkossa harvoin, enkä aiemmilla kerroilla ollut kiinnostunut näistä patsaista. Siksi olikin yllätys huomata, että mainitun Agricolan lisäksi sieltä löytyi myös reformaattorien (ent. uskonpuhdistajien) Martti Luther sekä F. (Philip) Melanchthon patsaat. Yritin oppaalta udella tekijää, mutta vedin vesiperän. Sama juttu opaskirjasen kanssa. Patsaat on kyllä siellä mainittu, mutta eihän se tekijä nyt voisi ketään turistiakaan kiinnostaa, joten lienee siis turha sellaista infoa sinne painaa.

Onneksi kuitenkin on wikipedia, sieltä Tuomiokirkon sivulta löytyi seikkaperäinen tieto noista kahdesta muusta patsaasta. Ne ovat suurennettuja kopioita saksalaisen Ernst Rietschelin Wormsin kaupunkiin tekemästä Luther-monumentista.

Kun tulin ulos kirkosta, huomasin, että suurkirkon tasanteelta on hyvä ottaa kuvat Kansalliskirjaston oven yläpuolella olevista neljästä hahmosta. Ruotsalaisen Carl Magnus Mellgrenin vuonna 1850 tekemissä kahdessa reliefissä on kuvattuna filosofia ja lääketiede (vasemmalla) sekä teologia ja juridiikka (oikealla).

Tässä vaiheessa huomasin, että alkaa jo hieman hämärtää, aurinko oli laskenut jo talojen taakse. Lisäksi pilvet kasaantuivat taivaalle, joten ajattelin, että Virginin terassilla laitettaisiin pillejä pussiin. Siksi päätin jättää homman tältä osin tähän ja jatkaa sitten seuraavana päivänä. Lähdin siis hakemaan tavaroita ja jatkamaan höpöttelyä Paten kanssa.

Pääsin Yliopistonkadulle ja päätin ottaa muutaman kuvan Engelistä ja Ehrenströmistä, Helsingin keskustan suunnittelijoista. Muistolaatan suunnitteli Felix Nylund, mutta hän kuoli ennen teoksen valmistumista. Työn saattoivat loppuun Nylundin oppilaat Oskari Jauhiainen ja Aimo Tukiainen.

Euroopan Unionin kulttuuripalkinnon medaljongista (sijaitsee Porthanian seinässä) nappasin myös pikaisesti kuvan ja jatkoin sitten matkaa.

Samaan aikaan kun ehdin terassille, sinne pamahti maanmainio rokkimies Tom Eklund ja kuuntelimme äijän uunituoreen sinkun "Yhteistä aikaa" uudelleen. Hetkisen siinä istuskelin hyvässä seurassa colajuomaa nauttien, kunnes päätin ottaa kassin olalle ja lähteä kohti yösijaa.

Mutta pakkohan sitä oli pari kuvaa vielä saada otettua, kun kerran mestoilla oltiin. Ensin Mannerheimintien ja Kaivokadun risteyksessä Nordean kulmaoven yläpuolella olevista Gunnar Finnen veistämästä Kilpiveistoksesta eli Puttoparista.

Sen jälkeen pujahdin vielä Seurahuoneelle sisään ja kävin Cafe Sociksessa ihastelemassa Eemil Halosen suihkukaivoveistosta Pojat ja hauki. Kiersin veistoksen ympäri ja toisella kierroksella ihastelin katonrajassa olevia kahtatoista Gunnar Finnen veistämää reliefiä, joita en paikan heikon valaistuksen takia viitsinyt alkaa tällä kertaa kuvaamaan.

Menin vielä kadun yli hotelli Vaakunaan, siellähän on Gunnar Finnen suihkukaivoveistos Groteski, jossa on myös aiheena hauki, mutta nyt sen vieressä ei ole herttaisia lapsia vaan groteskilla naamalla varustettu hahmo. Pitää tehdä muuten Gunnar Finnelle oma esittely tässä joku päivä. On aika paljon kertynyt kansioon kuvia miehen teoksista.

Näin sain vihdoin keskiviikon urakan valmiiksi. Edessä oli enää hyvä iltapala ja illan futismatsi hyvässä seurassa. Nyt taas pikku tauko ja raportti jatkuu seuraavaksi torstain kuvauksilla ja bongauksilla.