Kiki Smithin veistoksia Sara Hildénin taidemuseossa

Sara Hildénin taidemuseossa, Tampereen Särkänniemessä, on yleensä mielenkiintoisia näyttelyitä. Näin tälläkin kertaa, kun amerikkalaisen Kiki Smithin näyttely avautui museossa helmikuun 2019 alussa. Kävin ensimmäisen kerran tutustumassa näyttelyyn jo tuolloin helmikuussa, mutta vielä silloin ei ollut sopivaa hetkeä kirjoittaa raportti. Nyt käväisin siellä uudelleen, aurinkoisena kevätpäivänä ja kun näyttelyä on vielä kuukauden verran jäljellä, on sopiva aika kertoa jotain siitä ja näyttää muutama kuvakin. Lukijat ehtivät hyvin vielä itsekin piipahtaa katsomassa näitä, elleivät ole jo käyneet.

New Yorkissa asuvaa ja työskentelevää Smithiä (s. 1954) pidetään nykykuvanveiston edelläkävijänä. Näyttely painottuukin kuvanveistoon, vaikka käsitteleekin Smithin tuotantoa laajasti, aina 1980-luvulta nykypäivään.

Sara Hildénin taidemuseo on hieno rakennus ja sinne saadaan aina ripustettua näyttelyt mitä mainioimmin. Niin tälläkin kertaa. Pääaulassa roikkuu katosta kaksi isoa teosta vuodelta 2011: alumiinista valmistettu Sun Moon Stars and Cloud (Aurinko, kuu, tähdet ja pilvi) sekä myös alumiininen Shooting Star (Tähdenlento).

Oikeanpuoleisessa salissa on parin vitriinin verran upeita pienoisveistoksia, mm. mehiläisiä ja parittelevia peuroja. Seinällä on iso pronssireliefi nimeltään Bough (Oksa, 2009).

Yhdessä vitriinissä on teos Head with a Bird. Siitä itselle tuli heti mieleen Stephen Kingin Musta torni -sarja.

Salien välissä, patsaskuvaamisen kannalta kurjimmassa paikassa, mutta muuten niin huikean näköalan Näsijärvelle tarjoavan ikkunan edessä on jälleen patsas. Tällä kertaa nimeltään The Bandage Girl (Sidetyttö, 2002).

Sitten seuraavassa salissa on seinillä nepalinpaperille tehtyjä kirjoituksia ja eläinten sukupuutosta ja häviämisestä kertovia piirroksia. Mutta salissa huomion varastavat kaksi mustaa pronssiveistosta. Toisessa niistä (Rapture, 2001) nainen astuu ulos suden vatsasta. Toisessa (Birth, 2002) nainen syntyy peurasta.

Molemmissa eläimet ovat todella aidon näköisiä ja niin ovat naisetkin. Rapture-teoksessa voi helposti kuvitella jännityselokuvan pelästytyskohtausta, jossa patsas herääkin henkiin. Pakko tuijotella veistoksen naista silmiin ja odottaa, josko jotain tapahtuisi...

Takasalissa on seinillä 12 jacquard-tekniikalla tehtyä kuvakudosteosta (englanniksi tapestry). Ne ovat Smithin tuotannossa uudempaa tyylisuuntaa, hän alkoi tehdä niitä vasta tämän vuosikymmenen puolella. Innoituksen Smith sai nähtyään Ranskassa Ilmestyskirja-aiheiset gobeliinit.

Alakerrassa isossa aulassa on Smithin teos Crows (Varikset, 1995). Smith oli nähnyt uutisen korppiparvesta, joka oli lentänyt myrkkypilveen ja kuollut.

Alakerrassa keskitytään teosten osalta Smithin vanhempaan tuotantoon, niihin joita hän teki mm. silloin kun oli tuore kasvo New Yorkin taidepiireissä. Näissä nyt mukana olevissa on paljon teoksia, joissa Smith kuvaa naista. Tässä veistos nimeltään Untitled III (Upside-Down Body with Beads):

Jos vielä aikoo mennä näyttelyn katsomaan, kannattaa ehdottomasti ajoittaa käynti niin, että ehtii katsomaan tasatunnein alkavan dokumentin Smithistä. Siinä saa varsin kattavan esittelyn taiteilijan elämään ja työhön. Itsekin pähkäilin vaimon kanssa, miten yläkerran veistokset on saatu juuri tietyn näköiseksi niin videollahan sekin selvisi.

Lähteet: Sara Hildén taidemuseo, Wikipedia

Tampereen kesäisiä näyttelyitä katsomassa

Sattuipa käymään pari viikkoa sitten niin mukavasti, että pappa tuli hakemaan lapset mökille ja jäimme vaimon kanssa viettämään viikonloppua kahden. Tai siis likimain kahden, vaimon veli käväisi tuomassa kaksi koiraa hoitoon viikonlopun ajaksi. Onneksi piskit ovat tottuneet kotiimme, joten saatoimme käydä vähän kaupungillakin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Torstai-iltapäivänä lähdimme katselemaan kaupunkia ja varsinaisena kohteena oli Ojakadulla sijaitseva Kahvila Runo, jonka ohi olimme lukemattomat kerrat kulkeneet, mutta emme olleet koskaan sinne pysähtyneet. Siellä oli näytillä radiotoimittaja Juha Kokkalan piirroksia. Juha on tuttu kaveri, hän bongasi blogini netistä reilu vuosi sitten ja teki Yle Tampereen aalloille allekirjoittaneen harrastuksesta haastattelun.

Matkalla Runoon poikkesimme kirjastoon ja sen jälkeen Kauppakadulla sijaitsevaan Galleria Koppeloon. Siellä oli heinäkuun ajan näytteillä Eila Pilvenpalon taidetta. Hienoja pieniä (ja vähän isompiakin) pronssiveistoksia. Näyttely oli nimeltään Pronssin lämpöä ja jään viileää - valokuvia ja veistoksia. Tässä muutama kuva sieltä:

Eila Pilvenpalon kotisivuilta voi käydä katsomassa lisää kuvia hänen taideteoksistaan.

Runossa ihastelimme atmosfääriä, leivonnaisia ja taidetta. Juhan piirroksia on tullut katseltua tuoreeltaan aina, kun herra niitä sosiaalisessa mediassa jakaa. Se ei vähentänyt niiden hienoutta, kun ne (pirrokset siis) näki kehystettyinä ja tunnelmaa luomassa. Juhan kuvia voi katsoa Instagramissa ( @juhakokkala )

Perjantaina tapasimme sukulaisia ja painelimme samaan kahvilaan paakelseille ja kaffelle sekä esittelemään paikan ja sen sisältämät taulut. Ennen Runoa käväisimme katsomassa Galleria Rongan näyttelyn, onhan se kuitenkin vain Ojakadun toisessa päässä. Näyttelyn nimi oli Kaarnaan kätketty ja siinä oli Noora-Maija Tokeen puuaiheisia valokuvia. Mielenkiintoisia kuvia ja mielenkiintoinen näyttelypaikka, ehdottomasti.

Kotiinpäin palatessamme ehdimme vielä poiketa Taidemuseolle katsomaan Vuoden nuori taiteilija 2017 -arvonimen saaneen Tiina Pyykkisen näyttelyn ja museon alakertaan, entisiin Muumilaakson tiloihin näyttelyn saaneen Merja Haapalan keramiikkateokset tsekkasimme myös.

Olin nähnyt näyttelyt jo ennen avajaisia olleessa tiedotustilaisuudessa, mutta on aina mielenkiintoista käydä katsomassa näyttelyt uudelleen, niistä avautuu paljon uusia puolia joka katselukerralla. Edellisellä kerralla olin sen verran huolimaton, että missasin Haapalan pikkutyyppien joukossa olleen Hercule Poirotia kuvaavan patsaan.

Kotiin kun pääsimme, huomasimme että olin unohtanut hedelmävadin keittiön työpöydälle. Tuloksena jäljettömiin kadonneet kuusi nektariinia kivineen kaikkineen. Niitä on lankomiehen iloksi putkahdellut oksennuksen mukana tässä parin viikon aikana. Toivottavasti eivät hedelmät tuottaneet liian kovia tuskia hurtan masussa.

Lauantaina oli sitten vuorossa Sara Hildénin taidemuseossa oleva Kimmo Kaivannon takautuva näyttely. Kaivanto (1932-2012) tunnetaan mm. Helsingin Forumissa olevasta Nereidi-suihkulähteestä (1985) ja Tampere-talon Sininen suora -teoksesta (1990). Tuossa jälkimmäisessä on värinä ultramariinin sininen, joka tunnetaan myös nimellä "Kaivannon sininen".

Olen valinnut tähän alle pelkästään Kaivannon kuvanveistopuolen teoksia, mutta näyttelyssä on näytillä paljon upeita maalauksia. Itselle Kaivannon maalaustaide ei ollut ennestään tuttu. Taulut olivat kyllä erittäin hienoja ja taidolla tehtyjä.

Museon ulkopuolella kiersimme jälleen patsaspuiston läpi, tällä kertaa tarkemmin kuin yleensä. Pohdimme mm. Hannu Sirénin tekemiä ruostuvia metallipalkkeja. Nettitutkimukset paljastivat, että Helsingissä on Sirénin teoksia, joista tunnetuimmat lienevät Hakaniemen ympyrätalon edustalla oleva pallo sekä Itäkeskuksen kupeessa, Puotinharjun ostarin lähellä olevat neljä STOA-pylvästä.

Särkänniemestä kävelimme Mustalahden sataman kautta Mältinrantaan ja kävimme tutustumassa (kun vielä ehdimme) Maria Stereon Rokokoo -posliiniteosten näyttelyyn sekä Hannu Leimun Doom-peliaiheisten maalausten näyttelyyn.

Aikamoinen homma noissa keramiikkatöissä. Ensin kierrellään kirppareita ja ostellaan hyviä posliinituotteita. Sitten rikotaan ne, sommitellaan ja yhdistellään. Leimun taulut olivat hyvin tehtyjä ja vaikuttavan näköisiä. Tietynlainen sanomakin taulujen aiheissa oli selvä: mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Sunnuntaina ennen kuin koirat haettiin ja lapset palasivat, ehdin vielä käymään Pirkankadun varrella olevassa Kustaa Hiekan taidemuseossa. Museo on upea! Täynnä huikeaa taidetta. Ikävä kyllä Hiekan porukka ei ole samoilla linjoilla muiden museoiden kanssa ja heillä on allekirjoittaneen suureksi harmiksi kuvauskielto. Mainittakoon, että Hiekan museossa on mm. Yrjö Liipolan teoksia (Kustaa Hiekan rintakuva, joka on erilainen kuin museon edustalla oleva sekä pienoismalli Pohjois-Karjalan vapaudenpatsaasta), Mauno Oittisen tekemät muutamat rintakuvat sekä Essi Renvallin, Wäinö Aaltosen ja Aukusti Veuron taidetta.

Kaiken kuvanveistotaiteen lisäksi museo on pullollaan taidehistorian suurten taidemaalarien teoksia. Tällä hetkellä siellä on myös vaihtuvana näyttelynä Uusin silmin Suomi 100 -näyttelysarjan teoksia. Samassa näyttelysarjassa ovat mukana läheisen Mariankadun toisessa päässä sijaitseva Emil Aaltosen museo sekä edellämainittu Galleria Mältinranta näyttelyineen. Täältä voi lukea lisää tuosta näyttelyhommasta.

Erinomainen taideviikonloppu siis.

Patsaspuistoja, osa 3 - rokkikukko ja muita paikallisia puupatsaita

Tätä tekstiä ensimmäistä kertaa kirjoittaessani (jo yli kuukausi sitten) kuulokkeissa soi yksi Suomen legendaarisimmista rokkitähdistä, Andy McCoy, ja hänen vuosien takainen yhtyeensä Shooting Gallery. Olin tosiaan tekemässä varsinaista patsaanmetsästyspäivitystä, kun kuvia katsellessa aloin muistelemaan ensin mäntlahtelaista Hermanin pystyttämää "patsaspuistoa" ja heti perään sitä, kun kävimme Särkänniemessä nauttimassa ilmaisesta Näsinneulasta (joo, ilmaisuus katosi Pilvikahvilan herkkuihin), kiipeilytelinehässäkästä, huvikarusellista ja Sara Hildenin museon pihasta.

Andy McCoy liittyy patsasblogiin tietenkin sukulaismiehensä Matti Hulkon tekemän puisen Andy-patsaan johdosta. Hulkon Antiksi kastetun tulevan rokkikukon näköispatsas on hänen kotikylässään Lapissa, Pelkosenniemellä. Poikkesimme kylässä vuosia sitten, yhden lomareissumme lomassa. Ihmettelimme likimain autiota kylänraittia, jäätävän kylmää Kemijoen varren ilmastoa sekä Matti Hulkon taideteoksia.

Tässä vielä uudelleen linkki ykkösosaan!

Ja tässä linkki kakkososaan!

Patsaspuistoja, osa 2 - huvipuistohulinan lempeä lepuuttaja

Tampereellahan on tunnetusti Näsinneula ja sen alapuolella huvipuisto nimeltä Särkänniemi. Siellä on myös kaikelle hulinalle vastapainoksi Sara Hildenin taidemuseo, jonne pääsee rauhoittumaan ja viilentymäänkin, jos ulkona on helle. Taidemuseon pihalla on patsaspuisto, johon on pystytetty mm. Harry Kivijärven, Arvo Siikamäen ja Kimmo Pyykön teoksia. Näitähän pääsee katselemaan tuonne ihan ympäri vuoden, vaikka huvittelulaitteet ovatkin jo tältä vuodelta kiinni.

Itselle nämä tällaiset kivipaadet eivät ole kovinkaan säväyttäviä, hauskimmat tässä puistossa ovat nämä kolmen peilipallon tötteröt.

Tässä tämä kakkososa. Lisää seuraa tuonnempana.

Muistin virkistykseksi ykkösosaan pääsee tämän linkin kautta!