Tampereen kesäisiä näyttelyitä katsomassa

Sattuipa käymään pari viikkoa sitten niin mukavasti, että pappa tuli hakemaan lapset mökille ja jäimme vaimon kanssa viettämään viikonloppua kahden. Tai siis likimain kahden, vaimon veli käväisi tuomassa kaksi koiraa hoitoon viikonlopun ajaksi. Onneksi piskit ovat tottuneet kotiimme, joten saatoimme käydä vähän kaupungillakin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Torstai-iltapäivänä lähdimme katselemaan kaupunkia ja varsinaisena kohteena oli Ojakadulla sijaitseva Kahvila Runo, jonka ohi olimme lukemattomat kerrat kulkeneet, mutta emme olleet koskaan sinne pysähtyneet. Siellä oli näytillä radiotoimittaja Juha Kokkalan piirroksia. Juha on tuttu kaveri, hän bongasi blogini netistä reilu vuosi sitten ja teki Yle Tampereen aalloille allekirjoittaneen harrastuksesta haastattelun.

Matkalla Runoon poikkesimme kirjastoon ja sen jälkeen Kauppakadulla sijaitsevaan Galleria Koppeloon. Siellä oli heinäkuun ajan näytteillä Eila Pilvenpalon taidetta. Hienoja pieniä (ja vähän isompiakin) pronssiveistoksia. Näyttely oli nimeltään Pronssin lämpöä ja jään viileää - valokuvia ja veistoksia. Tässä muutama kuva sieltä:

Eila Pilvenpalon kotisivuilta voi käydä katsomassa lisää kuvia hänen taideteoksistaan.

Runossa ihastelimme atmosfääriä, leivonnaisia ja taidetta. Juhan piirroksia on tullut katseltua tuoreeltaan aina, kun herra niitä sosiaalisessa mediassa jakaa. Se ei vähentänyt niiden hienoutta, kun ne (pirrokset siis) näki kehystettyinä ja tunnelmaa luomassa. Juhan kuvia voi katsoa Instagramissa ( @juhakokkala )

Perjantaina tapasimme sukulaisia ja painelimme samaan kahvilaan paakelseille ja kaffelle sekä esittelemään paikan ja sen sisältämät taulut. Ennen Runoa käväisimme katsomassa Galleria Rongan näyttelyn, onhan se kuitenkin vain Ojakadun toisessa päässä. Näyttelyn nimi oli Kaarnaan kätketty ja siinä oli Noora-Maija Tokeen puuaiheisia valokuvia. Mielenkiintoisia kuvia ja mielenkiintoinen näyttelypaikka, ehdottomasti.

Kotiinpäin palatessamme ehdimme vielä poiketa Taidemuseolle katsomaan Vuoden nuori taiteilija 2017 -arvonimen saaneen Tiina Pyykkisen näyttelyn ja museon alakertaan, entisiin Muumilaakson tiloihin näyttelyn saaneen Merja Haapalan keramiikkateokset tsekkasimme myös.

Olin nähnyt näyttelyt jo ennen avajaisia olleessa tiedotustilaisuudessa, mutta on aina mielenkiintoista käydä katsomassa näyttelyt uudelleen, niistä avautuu paljon uusia puolia joka katselukerralla. Edellisellä kerralla olin sen verran huolimaton, että missasin Haapalan pikkutyyppien joukossa olleen Hercule Poirotia kuvaavan patsaan.

Kotiin kun pääsimme, huomasimme että olin unohtanut hedelmävadin keittiön työpöydälle. Tuloksena jäljettömiin kadonneet kuusi nektariinia kivineen kaikkineen. Niitä on lankomiehen iloksi putkahdellut oksennuksen mukana tässä parin viikon aikana. Toivottavasti eivät hedelmät tuottaneet liian kovia tuskia hurtan masussa.

Lauantaina oli sitten vuorossa Sara Hildénin taidemuseossa oleva Kimmo Kaivannon takautuva näyttely. Kaivanto (1932-2012) tunnetaan mm. Helsingin Forumissa olevasta Nereidi-suihkulähteestä (1985) ja Tampere-talon Sininen suora -teoksesta (1990). Tuossa jälkimmäisessä on värinä ultramariinin sininen, joka tunnetaan myös nimellä "Kaivannon sininen".

Olen valinnut tähän alle pelkästään Kaivannon kuvanveistopuolen teoksia, mutta näyttelyssä on näytillä paljon upeita maalauksia. Itselle Kaivannon maalaustaide ei ollut ennestään tuttu. Taulut olivat kyllä erittäin hienoja ja taidolla tehtyjä.

Museon ulkopuolella kiersimme jälleen patsaspuiston läpi, tällä kertaa tarkemmin kuin yleensä. Pohdimme mm. Hannu Sirénin tekemiä ruostuvia metallipalkkeja. Nettitutkimukset paljastivat, että Helsingissä on Sirénin teoksia, joista tunnetuimmat lienevät Hakaniemen ympyrätalon edustalla oleva pallo sekä Itäkeskuksen kupeessa, Puotinharjun ostarin lähellä olevat neljä STOA-pylvästä.

Särkänniemestä kävelimme Mustalahden sataman kautta Mältinrantaan ja kävimme tutustumassa (kun vielä ehdimme) Maria Stereon Rokokoo -posliiniteosten näyttelyyn sekä Hannu Leimun Doom-peliaiheisten maalausten näyttelyyn.

Aikamoinen homma noissa keramiikkatöissä. Ensin kierrellään kirppareita ja ostellaan hyviä posliinituotteita. Sitten rikotaan ne, sommitellaan ja yhdistellään. Leimun taulut olivat hyvin tehtyjä ja vaikuttavan näköisiä. Tietynlainen sanomakin taulujen aiheissa oli selvä: mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Sunnuntaina ennen kuin koirat haettiin ja lapset palasivat, ehdin vielä käymään Pirkankadun varrella olevassa Kustaa Hiekan taidemuseossa. Museo on upea! Täynnä huikeaa taidetta. Ikävä kyllä Hiekan porukka ei ole samoilla linjoilla muiden museoiden kanssa ja heillä on allekirjoittaneen suureksi harmiksi kuvauskielto. Mainittakoon, että Hiekan museossa on mm. Yrjö Liipolan teoksia (Kustaa Hiekan rintakuva, joka on erilainen kuin museon edustalla oleva sekä pienoismalli Pohjois-Karjalan vapaudenpatsaasta), Mauno Oittisen tekemät muutamat rintakuvat sekä Essi Renvallin, Wäinö Aaltosen ja Aukusti Veuron taidetta.

Kaiken kuvanveistotaiteen lisäksi museo on pullollaan taidehistorian suurten taidemaalarien teoksia. Tällä hetkellä siellä on myös vaihtuvana näyttelynä Uusin silmin Suomi 100 -näyttelysarjan teoksia. Samassa näyttelysarjassa ovat mukana läheisen Mariankadun toisessa päässä sijaitseva Emil Aaltosen museo sekä edellämainittu Galleria Mältinranta näyttelyineen. Täältä voi lukea lisää tuosta näyttelyhommasta.

Erinomainen taideviikonloppu siis.