Muistokiviltä lähdin etsimään Juvosen veistämää säveltäjä Emil Kaupin kotitalon muistoreliefiä. Koska en heti sitä löytänyt, kysyin neuvoa sijaintipaikan kupeessa olleesta hienosta leipomokahvila Paakarista. Sieltä apu löytyikin heti ja pääsin kuvaamaan Kaupin reliefin. Mutta sitä ennen ihastelin kahvilasta löytyneitä taideteoksia.
Esillä oli paikallisen taiteilijan Martti Kortemaan teoksia, joista kolme oli terassin puolella.
Sisätiloissa oli neljä taulua, joissa materiaalina on käytetty savesta patinoituja ruusuja, piikkilankaa sekä kirkon paanukattoa.
Esillä oli paikallisen taiteilijan Martti Kortemaan teoksia, joista kolme oli terassin puolella.
Sisätiloissa oli neljä taulua, joissa materiaalina on käytetty savesta patinoituja ruusuja, piikkilankaa sekä kirkon paanukattoa.
Martti Kortemaan kotisivuilta voi katsoa lisää kuvia. Ensi kerralla kun käyn tuolla kylillä, on pakko piipahtaa Maran kotimuseossa.
Niiden kuvaamisen jälkeen lähdin jälleen matkaan ja yhytin rinteestä kasvien keskeltä kaipaamani Kaupin reliefin.
Niiden kuvaamisen jälkeen lähdin jälleen matkaan ja yhytin rinteestä kasvien keskeltä kaipaamani Kaupin reliefin.
Kävelin kohti keskustaa ja Kangasala-taloa. Matkalta löytyi kunnantalon vaakuna, sen on suunnitellut Olof Eriksson vuonna 1951.
Osuuspankin edustalla on edellisessä päivityksessä mainitun lastenkodin tulipalon muistomerkki, suihkukaivoveistos Laskeutuvat linnut. Hienon teoksen on veistänyt kukas muukaan kuin Mauno Juvonen.
Ennen kuin menin katsomaan Kimmo Pyykön ja Anssi Kasitonnin näyttelyä, kuvasin vielä Pyykön teoksen Dialogi, joka on sijoitettuna Kangasala-talon edustalle.
Tässä välissä kävin museossa, mutta jätetään sieltä löytyneet jutut omaan osioonsa ja jatketaan päivän saldon purkamista suoraan tästä eteenpäin. Lähdin museosta etsimään sekä vielä puuttuvaa Jalmari Finnen muistomerkkiä että ruokailupaikkaa.
Ensin poikkesin kuitenkin tutkimaan, mitä kaikkea muuta kuin Pyykön museon tuo Kangasala-talo pitää sisällään. Kirjaston aulasta löytyikin Aamulehden jutusta tuttu Kerttu Horilan keramiikkaveistos Matkalla eli ns. klovnipatsas.
Tampereen lastenklinikan tuki ry:n sivuilta:
"Olipa kerran iso, hiljainen ja hyvätapainen Klovni, joka oli pitkään asunut Kaski Agencyn toimistolla. Vanha koti oli käynyt muuton jälkeen ahtaaksi ja Klovnikin halusi jo jatkaa matkaansa. Kaski Agency päätti etsiä tälle Kerttu Horilan luomalle Klovnille uuden kodin. Klovni halusi kivaan kotiin lasten iloksi, kuten se itse kuiskutteli. Kaski Agency sanoi, että Klovnille kodin tarjoava hyvä ihminen saisi lahjoittaa Taysin uudelle lasten- ja nuorten sairaalalle rahaa, sillä ilman rahaa Klovnia ei saa ottaa. Apuun saatiin Huutokauppahuone Annmari’s, joka lupasi etsiä uutta hyvää kotia Klovnille.
Huutokauppahuoneelta Klovnin osti 1700 eurolla Haaviston Jussi, joka kaivuriyrittäjänä sai myös muuton järjestettyä. Jussi päätti kysyä, saisiko Klovni asua lasten ja aikuisten ilona Kangasalan kirjastossa tuokion aikaa, ehkä pitempääkin. Lupa saatiin kirjastopalvelujohtaja Annamari Nikara-Nummiselta ja siellä Klovni nyt totuttelee uuteen kotiinsa. Vähän täällä Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:ssä jännittää, että kauanko Klovni uudessa kodissaan pysyy, sillä se nimittäin liftaa. Siksi sillä on peukku pystyssä. Alkuperäiseltä nimeltäänkin se on 'Matkalla'. Seuraamme tilannetta, kuka seuraavaksi saa Klovnin kyytiinsä. Kiitos kaikille Klovnin matkaa jakaneille!"
Tampereen lastenklinikan tuki ry:n sivuilta:
"Olipa kerran iso, hiljainen ja hyvätapainen Klovni, joka oli pitkään asunut Kaski Agencyn toimistolla. Vanha koti oli käynyt muuton jälkeen ahtaaksi ja Klovnikin halusi jo jatkaa matkaansa. Kaski Agency päätti etsiä tälle Kerttu Horilan luomalle Klovnille uuden kodin. Klovni halusi kivaan kotiin lasten iloksi, kuten se itse kuiskutteli. Kaski Agency sanoi, että Klovnille kodin tarjoava hyvä ihminen saisi lahjoittaa Taysin uudelle lasten- ja nuorten sairaalalle rahaa, sillä ilman rahaa Klovnia ei saa ottaa. Apuun saatiin Huutokauppahuone Annmari’s, joka lupasi etsiä uutta hyvää kotia Klovnille.
Huutokauppahuoneelta Klovnin osti 1700 eurolla Haaviston Jussi, joka kaivuriyrittäjänä sai myös muuton järjestettyä. Jussi päätti kysyä, saisiko Klovni asua lasten ja aikuisten ilona Kangasalan kirjastossa tuokion aikaa, ehkä pitempääkin. Lupa saatiin kirjastopalvelujohtaja Annamari Nikara-Nummiselta ja siellä Klovni nyt totuttelee uuteen kotiinsa. Vähän täällä Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:ssä jännittää, että kauanko Klovni uudessa kodissaan pysyy, sillä se nimittäin liftaa. Siksi sillä on peukku pystyssä. Alkuperäiseltä nimeltäänkin se on 'Matkalla'. Seuraamme tilannetta, kuka seuraavaksi saa Klovnin kyytiinsä. Kiitos kaikille Klovnin matkaa jakaneille!"
Tässä vielä linkki Aamulehden Moro-lehden viime keväiseen juttuun!
Palasin Paakariin ja herkuttelin kinkkupiirakalla ja kahvilla. Kahvilasta löytyi lisää taidetta, mm. tämä hieno pieni veistos. Lapussa teoksen takana lukee:
"Kangasalan Karhu. Agathon Meurman Liuksialan koivukujalla."
Palasin Paakariin ja herkuttelin kinkkupiirakalla ja kahvilla. Kahvilasta löytyi lisää taidetta, mm. tämä hieno pieni veistos. Lapussa teoksen takana lukee:
"Kangasalan Karhu. Agathon Meurman Liuksialan koivukujalla."
Hyvän ateriatauon jälkeen lähdin Paakarista kohti kotiseutumuseota, koska sen luona sen Finnen muistomerkin piti olla. Ja sieltähän se löytyikin ja pääsin ottamaan kuvat. Muistomerkin on tehnyt tietenkin Mauno Juvonen. Siinä on paasi, jonka päällä on Juvosen veistämä pronssinen figuuri. Paadessa on teksti: "Sua katson synnyinseutu, sa kallis Hämeenmaa" ja allekirjoituksena Jalmari Finne.
Sama mies on tehnyt myös museon seinässä olevan pronssilaatan sekä museon sisältä vitriinistä löytyvän Sarsan kivikautista arkipäivää -veistoskokoelman.
Museon pihamaalla on Kangasalan Haapaniemestä tuotu pallograniittiklöntti, 2000 miljoonaa vuotta vanha hieno kivi.
Museon pihamaalla on Kangasalan Haapaniemestä tuotu pallograniittiklöntti, 2000 miljoonaa vuotta vanha hieno kivi.
Minulla oli vielä hetki aikaa (vaikka kotiseutumuseossa menikin hieman ylimääräistä, kiitokset erinomaiselle oppaalle!), joten päätin ehtiä käymään läntisellä hautausmaalla, jos vaikka löytäisin Mauno Juvosen oman hautakiven. Ikävä kyllä tällä reissulla sitä ei löytynyt, mutta pari muuta taideteosta kuitenkin.
Sitten olikiin aika kiiruhtaa bussiin ja jättää Kangasala toistaiseksi taakse. Uusi reissu pitää tehdä vielä, kun on näitä syksyn kirkkaita ja kuulaita päiviä, ne ovat hyviä kuvaamiseen. Ja muutama lähellä keskustaa oleva veistos pitää saada bongattua.
Sitten olikiin aika kiiruhtaa bussiin ja jättää Kangasala toistaiseksi taakse. Uusi reissu pitää tehdä vielä, kun on näitä syksyn kirkkaita ja kuulaita päiviä, ne ovat hyviä kuvaamiseen. Ja muutama lähellä keskustaa oleva veistos pitää saada bongattua.
Muistokivet ovat ihmeellinen asia. Tykkään kivistä, ne on usein tosi upeita, kun ovat luonnontilassa. Kiinnostaa kuitenkin, mistä on tullut idea laittaa asioille muistokivi? Yleensä maahan on tällätty kivi ja siihen jokin pieni laatta (muisteltavaan aiheeseen liittyvä tietysti). Usein nämä kivet unohtuvat jonnekin pusikkoon, mikä on sääli. Valitaanko kivi jollain perusteella, vai onko se jo olemassa siinä paikalla vai mitä?
VastaaPoistaHahaa, tuo Finnen muistimerkki oli aluksi pienoinen pettymys, kun odotti jotain suurta ja näköistä, totesin kuitenkin hetken päästä, että onpas hieno teos!
Tosi erilaisia ja omalla tavoillaan kiehovia teoksia löysit tällä reissulla. Horilan Klovni on cool, tuollaisissa vanhanaikaisissa klovneissa on jotain tosi satumaista ja mystistäkin (nykypellet ovat lähinnä pelottavia). Kimmo Pyykön Dialogi on myös mielenkiintoinen!