Kävimme pikavisiitillä Nokian kirkkomäellä sijaitsevalla hautausmaalla tutkimassa, josko löytyisi hienoja hautamuistomerkkejä jo ennalta tiedetyn sankarihautaspektaakkelin lisäksi. Toiveet palkittiin parilla pronssisella naamakuvalla, jotka olivat tuttuun tapaan kiinnitetty muhkeisiin paasiin.
Parkkipaikka sijaitsee suht alhaalla mäen juurella ja sieltä on mukava kiivetä portaat kirkon pihalle. Heti vieressä nousee mäki vielä kohti huippuaan ja rinteelle on laitettu Nokian sankarihaudat. Niiden reunalla, matkalla kohti huippua on sankarihautamuistomerkki, jonka on tehnyt kuvanveistäjä Arvi Tynys.
Muistomerkki on iso ja juuri sopiva tähän tilanteeseen. Graniittiseen hautausmaan muurina toimivaan seinään on Tynys hakannut teoksensa. Muistomerkki julkistettiin vuonna 1943. Reliefissä on kuvattuna sotilaita taistelemassa ja haudan äärellä tovereitaan suremassa sekä kotijoukkoja. Ensimmäisen kuvan oikeassa reunassa näkyvät isot ovet vievät Spåren sukuhautakammioon.
Kalmiston puolelta löytyi kaksi sukuhautaa, joiden paadet oli koristeltu reliefein. Ensimmäisenä näin Vikkulan haudan, jossa vasemmalla on Eino Vikkulan kasvot. Ne on veistänyt jälkipolville muistoksi Teuvo Kotilainen. Tai näin ainakin luulisin. Ihan tarkasti selvää ei signeerauksesta saanut.
Einon vaimo Bertha on myös saanut kasvonsa ikuistetuksi pronssiin. Berthan muistomerkin on veistänyt mitä luultavimmin Rakel Koivisto. Myöskään tästä signeerauksesta ei saa niin hyvin selvää, että varmaksi voisi vannoa.
Kolmas hautakuva on Junttu-nimisen suvun hautakivestä ja kuvaa vuonna 1946 kuollutta Kalle Vihtori Junttua. Kuvan on veistänyt Essi Renvall. Tästä signeerauksesta sentään saa selvää.
Paria päivää myöhemmin olin Ylöjärven kirkon pihamaalla olevalla hautausmaalla. Sieltä ei löytynyt yhtään pronssiteosta, joten en laita tähän kuin yhden hautamuistomerkin kuvan. Ja tämä hauta onkin jonkin verran näyttävämpi kuin yleensä. Katsokaa itse:
Mikäs tuossa on rennosti ottaessa kun sukulaisia käy morjestamassa.
maanantai 25. toukokuuta 2015
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Kirjallisuutta
Viime ajat ovat olleet hiljaisia patsaanmetsästyksen suhteen, mitä nyt käväisimme Nokian kirkolla, josta saaliiksi irtosi Arvi Tynyksen jyhkeä sankarihaudan reliefiseinä sekä pari hautakivissä olevaa kasvoreliefiä.
Lauantaina Tampereen pääkirjasto Metso järjesti taas poistokirjamyynnin ja tällä kertaa olin kärppänä paikalla tutkimassa, onko kenties mainio Diego Maradonan elämäkerta El Diego poistettavien joukossa. Jännitin myös Simo Salmisen kirjan puolesta. Kumpaakaan eivät onneksi vielä ainakaan poistaneet. El Diegon olen jo lukenut, mutta "Sörsselsönin" nide odottaa vielä vuoroaan.
Yllä mainittujen elämäkertojen sijaan mukaan tarttui kolme Patsaanmetsästäjälle tärkeää opusta. Ensimmäisenä huomasin pinon Tammerkoski-lehden vuosikertoja, mutta niistä puuttui vuoden 1964 vuosikerta. Vieressä oli kuitenkin koviin kansiin laitettuja samaisia vuosikertoja ja niistä tuo kuusnelonen löytyi. Syy miksi sitä tavoittelin on, että niiden kansien välissä on Markus Kiviniityn kolmen sivun mittainen artikkeli Kalevankankaan hautamuistomerkeistä. Näitä muistomerkkejä on käyty varsin ansiokkaasti läpi Voitto Silfverhuthin kirjassa Kalevankangas vuodelta 1993, mutta janosin lisätietoa ja nyt löysin tämän Kiviniityn artikkelin. Luulin aiemmin, että kyseessä oli erillinen kirja, mutta pari päivää sitten tutkin kirjastossa asiaa ja selvisi, että olin ollut väärässä.
Kirjasta selviää jokunen puuttuva tieto haudoilta löytyvistä taideteoksista. Sain siis nämä tiedot viime tipassa. Mitäköhän näille poistokirjoille tapahtuu, jos niitä ei osteta?
Toinen kirja, minkä löysin, on Viktor Janssonista kertova juhlajulkaisu. Se on vuodelta 1988 ja Tampereen taidemuseon toimittama. Tuolloin taidemuseossa oli Janssonin taidetta esitellyt näyttely. Kirjassa on paljon mielenkiintoista tietoa (CV:ssä teosluettelo jne) ja paljon kuvia "Faffanin" tuotannosta.
Kolmas kirja oli Wäinö Aaltosen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi Aaltosen museon julkaisema juhlakirja. Yli 300-sivuisessa järkäleessä on huikea määrä kuvia, myös Aaltosen maalauksista ja sellainen infopaketti, että alta pois!
Vaikka mieli tekisikin käydä heti näiden infopakettien kimppuun, joudun vielä toviksi pistämään ne syrjään odottamaan vuoroaan. Sen verran paljon on niiden edellä luettavaa.
Kuvia patsaista tulee muuten myös piakkoin. Pitäähän blogin päätehtävään vähän myös panostaa.
Lauantaina Tampereen pääkirjasto Metso järjesti taas poistokirjamyynnin ja tällä kertaa olin kärppänä paikalla tutkimassa, onko kenties mainio Diego Maradonan elämäkerta El Diego poistettavien joukossa. Jännitin myös Simo Salmisen kirjan puolesta. Kumpaakaan eivät onneksi vielä ainakaan poistaneet. El Diegon olen jo lukenut, mutta "Sörsselsönin" nide odottaa vielä vuoroaan.
Yllä mainittujen elämäkertojen sijaan mukaan tarttui kolme Patsaanmetsästäjälle tärkeää opusta. Ensimmäisenä huomasin pinon Tammerkoski-lehden vuosikertoja, mutta niistä puuttui vuoden 1964 vuosikerta. Vieressä oli kuitenkin koviin kansiin laitettuja samaisia vuosikertoja ja niistä tuo kuusnelonen löytyi. Syy miksi sitä tavoittelin on, että niiden kansien välissä on Markus Kiviniityn kolmen sivun mittainen artikkeli Kalevankankaan hautamuistomerkeistä. Näitä muistomerkkejä on käyty varsin ansiokkaasti läpi Voitto Silfverhuthin kirjassa Kalevankangas vuodelta 1993, mutta janosin lisätietoa ja nyt löysin tämän Kiviniityn artikkelin. Luulin aiemmin, että kyseessä oli erillinen kirja, mutta pari päivää sitten tutkin kirjastossa asiaa ja selvisi, että olin ollut väärässä.
Kirjasta selviää jokunen puuttuva tieto haudoilta löytyvistä taideteoksista. Sain siis nämä tiedot viime tipassa. Mitäköhän näille poistokirjoille tapahtuu, jos niitä ei osteta?
Toinen kirja, minkä löysin, on Viktor Janssonista kertova juhlajulkaisu. Se on vuodelta 1988 ja Tampereen taidemuseon toimittama. Tuolloin taidemuseossa oli Janssonin taidetta esitellyt näyttely. Kirjassa on paljon mielenkiintoista tietoa (CV:ssä teosluettelo jne) ja paljon kuvia "Faffanin" tuotannosta.
Kolmas kirja oli Wäinö Aaltosen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi Aaltosen museon julkaisema juhlakirja. Yli 300-sivuisessa järkäleessä on huikea määrä kuvia, myös Aaltosen maalauksista ja sellainen infopaketti, että alta pois!
Vaikka mieli tekisikin käydä heti näiden infopakettien kimppuun, joudun vielä toviksi pistämään ne syrjään odottamaan vuoroaan. Sen verran paljon on niiden edellä luettavaa.
Kuvia patsaista tulee muuten myös piakkoin. Pitäähän blogin päätehtävään vähän myös panostaa.
perjantai 8. toukokuuta 2015
Vappu ohi, kevät ei
Huhti-toukokuun vaihde sujui hienossa säässä. Sen vuoksi patsaanmetsästäjäkin pääsi jatkamaan auringossa kylpevien taideteosten ihailua ja kuvaamista.
Kuten arvelin, oli Minna Canthin kutreille vappuna asetettu kukkaseppele.
Vappuaattona oli kaunis ilma (kuten yllä olevasta kuvasta näkyy), mutta juuri sillä hetkellä, kun ohitimme Tampere-veistoksen, iski pilvi auringon eteen. Eipä sillä, vaikuttava ilmestys tämä patsas on joka kerta, satoi tai paistoi.
Kuun ensimmäisenä maanantaina oli jälleen huippusää. Olin aiemmin huomannut, että Tammerlampeen oli tullut uusi, Helsingistä tuttu Tommi Toijan pissaava poika -veistos. Joten ei muuta kuin kävelyreissulla siihen suuntaan teosta katselemaan. Ensin vastaan tuli kuitenkin Matto ja pallo.
Kännyköiden kamerat ovat kaikesta hehkutuksesta huolimatta aika surkeita. Tämä uusi hienous kaupunkimme taiteessa, eli Kukkulan kuningas ei tallentunut toivotulla tavalla. Toisaalta, onpahan syy mennä tuosta ohitse järkkärin kanssa.
Aleksanterin kirkon edustalla oleva Kevät-suihkulähde oli saanut veden suihkuamaan, mutta ajanpuutteen takia en saanut siitä uusia kuvia. Kunhan vielä asettavat sen ympärille kukat niin johan kelpaa nautiskella näkymistä.
Sama juttu kävi Näsinpuiston porttina toimivan Näsinkallion suihkukaivon kohdalla. Suihkut näkyvät kauas, pitääpä yrittää ehtiä ihastelemaan lähempää.
Maanantaina ehdin vielä yhdelle patsaalle, tällä kertaa vuorossa oli Runoilija ja muusa Vanhan kirkon puistossa. Taattua Wäinö Aaltosen laatua tämäkin.
Sää vaihtui näiden jälkeen sateiseksi ja harmaaksi, joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Kuten arvelin, oli Minna Canthin kutreille vappuna asetettu kukkaseppele.
Vappuaattona oli kaunis ilma (kuten yllä olevasta kuvasta näkyy), mutta juuri sillä hetkellä, kun ohitimme Tampere-veistoksen, iski pilvi auringon eteen. Eipä sillä, vaikuttava ilmestys tämä patsas on joka kerta, satoi tai paistoi.
Kuun ensimmäisenä maanantaina oli jälleen huippusää. Olin aiemmin huomannut, että Tammerlampeen oli tullut uusi, Helsingistä tuttu Tommi Toijan pissaava poika -veistos. Joten ei muuta kuin kävelyreissulla siihen suuntaan teosta katselemaan. Ensin vastaan tuli kuitenkin Matto ja pallo.
Kännyköiden kamerat ovat kaikesta hehkutuksesta huolimatta aika surkeita. Tämä uusi hienous kaupunkimme taiteessa, eli Kukkulan kuningas ei tallentunut toivotulla tavalla. Toisaalta, onpahan syy mennä tuosta ohitse järkkärin kanssa.
Aleksanterin kirkon edustalla oleva Kevät-suihkulähde oli saanut veden suihkuamaan, mutta ajanpuutteen takia en saanut siitä uusia kuvia. Kunhan vielä asettavat sen ympärille kukat niin johan kelpaa nautiskella näkymistä.
Sama juttu kävi Näsinpuiston porttina toimivan Näsinkallion suihkukaivon kohdalla. Suihkut näkyvät kauas, pitääpä yrittää ehtiä ihastelemaan lähempää.
Maanantaina ehdin vielä yhdelle patsaalle, tällä kertaa vuorossa oli Runoilija ja muusa Vanhan kirkon puistossa. Taattua Wäinö Aaltosen laatua tämäkin.
Sää vaihtui näiden jälkeen sateiseksi ja harmaaksi, joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)