Essi Renvallin hienon rintakuvanäyttelyn jälkeen Tampereen taidemuseossa nähtiin kotimaisia modernin taiteen naistaiteilijoita, kuten mm. Helene Schjerfbeck ja Ellen Thesleff. Heidän jälkeensä vuoron saavat Vuoden nuori taiteilija 2017 Tiina Pyykkinen sekä kuvanveistäjä Merja Haapala. Naiset siis edelleen pääosassa. Hyvä!
Tiina Pyykkinen (s. 1983) on syntyjään saarijärveläinen, mutta vaikuttaa nykyään maamme pääkaupungista käsin. Pyykkisen taidetta on näytteillä vuodesta 2012 alkaen, uusimmat hän on tehnyt varta vasten tätä näyttelyä varten tämän vuoden puolella. Pyykkinen kertoi tekevänsä taulun pohjatyötä reilun viikon ja sitten jatkavansa siitä, kerros ja väri kerrallaan.
Taulut on koettava ja nähtävä itse, valokuvat eivät tee niille oikeutta, kuviin ei saa tallennettua kaikkea sitä heijastumaa, minkä oman paikan vaihto niitä katsellessa mahdollistaa. Teokset ikään kuin jatkuvat ja katsojakin tuntee olevansa osa teoksia heijastuessaan niihin.
Onneksi näyttelyä tukemaan on koostettu jälleen upea kirja, jossa olevat kuvat ovat kyllä varsin kelvollista katsottavaa. Silti, suosittelen käyntiä paikan päällä.
Sisääntulokerroksessa on nähtävillä Pyykkisen vanhempaa tuotantoa ja yläkerrassa ne uudet teokset. Yläkertaan saapumisen kruunaa sananmukaisesti häikäisevä installaatio Silence Has Long Shadows.
Vuoden 2016 syksyllä museon alakerrassa ollut muumikatalogi kärrättiin varastoon ja maailma oli hetkisen ilman muumimuseota. Nyt uusi uljas muumimuseo on avautunut Tampere-taloon ja tyhjilleen jäänyt taidemuseon alakerta odottanut uutta tulemistaan. Tietenkään museoväki ei jäänyt aikailemaan vaan junaili museoon kolmannenkin näyttelykerroksen. Nyt alakerrassa on jälleen kunnon valaistus ja nähtävillä uutta taidetta.
Ensimmäistä kertaa Tampereen taidemuseon historiassa näytteillä on tamperelaisen naispuolisen kuvanveistäjän teoksia. Merja Haapalan Olipa kerran -näyttelyssä on esillä veistoksia ja piensarjoina tai uniikkeina valmistettuja käyttöesineitä 30 vuoden ajalta. Kaikki teokset ovat korkeapolttoista, lasitettua posliinia tai kivitavaraa.
Haapalan veistokset ovat osoitus ammattitaidosta, tamperelaistaiteilija on perehtynyt tarkoin lasitteiden kehittelyyn. Patsaanmetsästäjänä olen ollut enemmänkin kiinnostunut pronssiin valetuista julkisista veistoksista, mutta kyllä nämä hienot muotoilut ja keraamiset teokset kelpaavat myös allekirjoittaneelle.
Näyttelyt ovat avoinna koko kesän aina 27. elokuuta saakka.