Käsillä luotu maailma – Heikki Varjan näyttely, osa 3

Heikki Varjan näyttelyn raportointi on edennyt jo kolmanteen osaan. Aiemmin olimme tutustuneet kolmessa kerroksessa olleisiin veistoksiin ja saaneet oppaaksemme Heikki ja Marjatta Varjan pojan Ollin, joka kertoi meille varsinkin kolmoskerroksen pikkuhuoneessa olleista teoksista.

Kakkoskerroksesta pääsi takapihalle, jonne oli siis pystytetty jalustoille kuusi veistosta. Askolassa olevan Johannes Linnankosken muistomerkin yläosan toinen valos oli sijoitettu kasvillisuuden keskelle, aivan kuin voisi olla puistossa oleva patsaskin.

Vuodelta 1982 oleva Tellus-parka on ollut aiemmissa näyttelyissä pelkistetyllä nimellä Tellus. Varsin mielenkiintoinen pallo kyseessä.

Kuvakierre on hauska teos:

Mikromaailmassa renkaat lomittuvat näppärästi:

Kuvarulla on samaa kastia -kierteen kanssa:

Riku:

Kun takapiha oli tarkastettu, päätimme siirtyä Varjojen maille eli käydä tutustumassa Heikki ja Marjatta Varjan sekä tietenkin Olli Varjan kotitaloon Mäntsälän keskustan kupeessa. Ruohottuneen pihan keskellä katseen vangitsi saukkokaksikko, Kalevan Saukonpuiston suihkukaivoveistoksen toinen valos, ilman vesielementtiä.

Punaisessa aitassa oli useita näyttelyssä pronssisena nähtyjen veistosten kipsiversioita sekä paljon sellaisia kipsejä, joita ei näyttelyyn oltu valittu. Aitan takaseinässä oli Tammelan koulun seinästä tuttu Me neropatit -reliefi. Saunan ulkoseinille oli ripustettu muutama reliefi.

Ateljeen edustalla on ulkovarasto, jossa oli monenmonta veistoksen luonnosta, mm. Askolan Linnankosken muistomerkin yksi versio. Sisällä ateljeen vanhalla puolella oli lisää muotokuvia, reliefejä ja luonnoksia. Myös Seppo Näätäsen maalaukset koristavat Varjan vanhan työskentelytilan seiniä.

Ateljeen uudemmalla puolella huomion kiinnitti ensimmäisenä Hämeenpuiston Uutinen-monumentin kipsiversio, keskellä lattiaa. Siellä oli myös paljon pienoisveistoksia, reliefejä ja mm. Kalevankankaalla olevan Aron haudan muotokuvamedaljonkien kipsiset versiot.

Tässä välissä kirjailija Manninenkin ehti paikalle tuoden meikäläiselle pari kappaletta kirjasta ja hän sekä Olli signeerasivat meidän kirjamme. Juteltiin ja taivasteltiin tulevaa ukonilmaa.

Ateljeen jälkeen piipahdimme pikaisesti vielä asuinrakennuksessa ja sen jälkeen lähdimme kohti keskustaa. Olli Varja opasti meitä, kun kiersimme muutaman julkisen veistoksen. Niistä ensimmäinen oli vanhan linja-autoaseman puistikossa oleva Rakentajien ja raivaajien muistomerkki vuodelta 1985. Siinä graniittista obeliskia kiertää pronssinen reliefi, joka alkaa ja päättyy tulevaisuuteen eli pikkulapseen.

Seuraavaksi vuorossa oli terveyskeskus ja Kivistön palvelutalo. Aiemmin Tytöt rantakivellä -veistos sijaitsi parikymmenen metrin päässä, terveyskeskuksen edustalla ja toimi suihkukaivona. Sittemmin patsas siirrettiin viereisen palvelutalon seinustalle ja samalla poistettiin vesielementti.

Tampereella on tätä kirjoitettaessa alkanut kalabaliikki koskien Tahmelassa olevan Hirvitalon kohtalosta. Mäntsälässä Hirvitalo näyttää tältä:

Lähdimme jälleen liikkeelle ja ylitimme Mäntsälän keskustaa halkovan joen nousten siitä kirkonmäelle. Tyylikkään tiilikirkon ympärillä olevalla hautausmaalla on Karjalaan jääneiden muistomerkkinä Varjan veistämä Karjalan neito vuodelta 1965. Veistos paljastettiin kirkon 100-vuotisjuhlien aikaan.

Kirkonmäellä on punainen Pitäjäntupa. Siellä oli vuonna 2018 Varjan syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi pienimuotoisempi näyttely (olisi ollut kiva nähdä sekin) kuin tämä jota juuri olimme katsomassa. Tuvan vieressä, ylisuureksi kasvaneen puun kupeessa on hieno luonnonkivi, johon on liitetty Varjan veistämä Nälkävuosien 1866-1868 uhrien muistomerkki -reliefi.

Kuulemma muistomerkki oli niin hieno, että näitä nälkävuosimuistomerkkejä ympäri Eurooppaa kierrellyt brittimies oli sitä vuolaasti ainakin Ylen jutussa kehunut.

Läheisellä mäennyppylällä sijaitsi aikoinaan Mäntsälän ensimmäinen kansakoulu eli Ehnroosin koulu. Sinne Olli Varja tuotiin vastasyntyneenä vuonna 1956 ennen kuin perhe muutti uuteen kotiin, jonne Heikki sai rakennettua työskentelytilansa. Koulun muistomerkki on myös graniittipaateen kiinnitetty pronssireliefi vuodelta 1963.

Tien toisella puolella olevan vanhan kunnantalon seinässä on Marianne Falkin reliefi Vaakalintu vuodelta 1997.

Tähän päättyi Olli Varjan pitämä kierros. Kiitimme mahtavasta opastuksesta ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme nauttimaan perinteisestä huoltamolla tarjoillusta wieninleikkeestä ranskalaisten kera. Annos oli muhkea. Täysin vatsoin siirryimme kotimatkalle.

Kun lähestyimme Ohkolan tienhaaraa, pohdin ääneen oliko siellä joku Varjan teos? Vanhempani  olivat sitä mieltä, ettei siellä ollut, joten jatkoimme matkaa. Muistelimme isäni isän syntyneen Ohkolassa, mutta emme poikenneet tutkimaan paikkaa tarkemmin. Sitten kun kotona luin juuri saamaani kirjaa niin siellähän muistutettiin Ohkolassa olevan Varjan veistämä Joutsenet-suihkukaivoveistos. No, ensi kerralla sitten.

Keravan lähestyessä päätin opastaa kuskin Lapilan päiväkodille. Siellä keskellä päiväkodin leikkipihaa on Veikko Haukkavaaran hauska Sammakko. Teräksinen veistos kiiltää auringossa, saahan teos päivittäisen kiillotuksen lasten kiipeillessä sen päällä hiekkaisine vaatteineen.

Sammakolta ajoimme Tikkurilaan, jossa menin läheiseen kahvilaan nauttimaan artesaanijäätelöä ennen kotimatkan alkua. Juna saapui likimain ajallaan ja ehdin ajoissa vielä kotiinkin. Enkä edes kastunut, vaikka ukkosmyrskyt riepottelivat eteläistä Suomea.

Muuan arvostelija totesi jo vuosikymmeniä sitten, että “taiteen ei tarvitse olla juhlallista ollakseen hyvää”. Olen samaa mieltä.

Käsillä luotu maailma – Heikki Varjan näyttely, osa 2

Heikki Varjan näyttelyn raportti jatkuu.

Kapusimme portaat ylös. Kakkoskerroksessa oli monen monta pronssiin valettua pienoisveistosta. Muotokuviakin löytyi. Heti portaiden yläpäässä oli elämän perusjuttuja huumorillakin kuvaavia veistoksia. Seuraavissa kuvissa vasemmalta: Vilu (1979), Vedenkantaja (1983) ja Iltakeinu (1974).

Peremmältä kakkoskerroksen olotilasta, vihreiden kasvien luota, löytyi urheiluaiheisia veistoksia. Varja teki useita veistoksia kiertopalkinnoiksi, mm. Mäntsälän Urheilijoille. Ensimmäisenä Nyrkkeilijä (1976), sitten Kuulantyöntäjä (1947), Juoksijat (1976) ja Aamuvoimistelu (1976)

Kakkoskerroksessa olleista veistoksista yksi mielenkiintoisimmista oli tietenkin Onnimanni (1976). Se innoitti taiteenihailijat luettelemaan värssyä ulkomuistista. Ihan hyvin muistettiin. Myös Kylänkävijää (1983) tutkittiin hartaasti. Päässä olevan hatun johdosta ehdotin malliksi Tuu-tikkiä, mutta näin ei ollut asian laita.

Ylimmässä kerroksessa oli useita pienoisveistoksia ja muotokuvia. Heti portaiden yläpäässä vastaan katsoi Varjan yli vuosikymmenen työstämä pääkuva oppi-isästään Wäinö Aaltosesta (1954-68). Työn nimi on yksinkertaisesti Väiski.

Heikki Varja oli Aaltosen avustajana vuosina 1947-50. Jalustoilta löytyi myös Aaltosesta tehty kokovartalokuva, nimeltään Seisova Väiski. Se on vuodelta 1954. Varja teki nämä ilman mallia, omien vahvojen muistikuviensa perusteella.

Sivuhuoneessa oli mitaleja, julkisten veistosten pienoismalleja sekä tv-ruutu, johon paikalle saapunut Heikin poika Olli laittoi pyörimään näyttelyyn tarkoitetun videon, jossa näkyy Heikin tekemien julkisten teosten kuvia Mäntsälästä ja muualta Suomesta.

Siellä oli myös Varjan ensimmäisiin veistoksiin lukeutuva puinen Hevonen, vuosimallia 1934. Aika hyvin tosiaan on 16-vuotiaalla ollut hevosen muotokieli hallussa.

Keinussa (1976) ja Istuva nainen (1946):

Palkintojen (mm. Tampereen Teatterikesän vuosipalkinto Thalia, 1978) ja muistomerkkiluonnosten lisäksi sivuhuoneessa oli seinällä reliefi Luokkakokous. Se on vuodelta 1952. Sen tilasi professori Lauri Keso. Siinä on kuvattuna tamperelaisen Rellun oppilaita yhdessä opettajansa, nobelkirjailija F.E. Sillanpään kanssa. Taata kuvassa eturivissä toinen vasemmalta. Keso hänen oikealla puolellaan.

Ystäviä ja kunnanmiehiä oli myös kuvattu pienoisveistosmuotoon. Tauno Rautavesi (1963), Aake Eerola (1971) ja Kalle Flyttström (1960) saivat Varjalta varsin hupaisat muotokuvat. Eerola oli paikallinen urheilumies ja kunnallispoliitikko. Flyttströmin toimena oli eläintentäyttö eli preparaatio. Hänen vaimonsa oli myös Varjan vaimon opettajakollega.

Varjan hyviä ystäviä oli myös Enska eli rakennusmestari Ensio Kohonen, josta Varja teki rintakuvan vuonna 1971. Kohonen puolestaan maalasi samaan aikaan Varjasta muotokuvan. Kaksikko kuului vuodesta 1955 alkaen pitäjän ammattitaiteilijoiden ja harrastajien yhteiseen yhdistykseen ja tekivät vuonna 1968 Mäntsälän maatalousnäyttelyyn pääporttiluonnoksen.

Kolmoskerroksen pienoisveistoksista mainittakoon nämä muutaman pariskuntateokset. Avio-onnea vuodelta 1983 lienee omaelämäkerrallinen. Lisäksi näytillä olivat mm. Kaksin (1983), Kosinta (1983) ja Sovinto (1964).

Alhaalla oikealla olevat muotokuvat esittävät Jorma ja Liisa Väänästä. Jorma oli Heikin lapsuudenystäviä Tampereelta. Pariskunnan pojat lahjoittivat vanhempiensa muotokuvat Mäntsälän kunnalle vuonna 2018. Paikallislehden jutun aiheesta voit lukea tämän linkin takaa.

Yläkerrassa oli myös muita muotokuvia. Hauskoja kuvia ovat veistokset Varjan lapsista ja koirasta. Ensin ovat Pikku-Olli (1961) ja Pikku-enkeli (1961). Ollin kaksoisveli kuoli synnytyksessä. Isä-Heikki ikuisti kuolleen pienokaisen ensin kuolinnaamioon ja sitten tähän veistokseen. Toisella rivillä kuvissa Juokseva Annu (1952), Kaatuva Olli (1961) ja Assu (1973).

Vaimonsa Marjatan Heikki Varja ikuisti pronssiin vuosien aikana useasti - tai ainakin kolmasti. Tästä seuraavasta kuvasta voi katsoa, miten rouva Varja ikääntyi upeasti vuosien 1964 ja 1984 välisenä aikana.

Tuulispää (1967) oli mielenkiintoinen. Lähtiessämme alaspäin pysähdyimme tämän kohdalle ja Olli kertoi veistoksen syntyhistoriasta. Vaikka kuulin, miten veistos on valettu, en silti oikein ymmärrä miten se varsinaisesti tapahtui.

Palasimme sitten kakkoskerrokseen ja menimme takapihalle, jossa oli viisi patsasta. Niistä kerron lisää seuraavassa päivityksessä. Siellä luvassa myös juttua Mäntsälän julkisista taideteoksista.