Sporttipatsaat - sankareita ja yleiskuvia

Urheilu on kautta maailman sivu ollut tärkeä keino nostattaa ihmisten itsetuntoa. Antiikin Kreikassa alettiin järjestämään virallisia olympialaisia, jotta saataisiin selville, kuka onkaan kovin per urheilulaji. Perinne on jatkunut siitä nykypäivään saakka. Urheilijat ovat aina olleet kansallissankareita, joita on nostettu välillä jopa liiankin korkeille jalustoille. Osa ovat kuitenkin patsaansakin ansainneet.

Tämänkertaisessa päivityksessä käyn läpi näitä kotimaisia urheilija- ja urheilupatsaita, keskityn itse muistomerkkeihin, mutta pitäähän sitä hieman pohtia näiden huippu-urheilijoiden tarinoitakin. Mennään patsaiden pystytysjärjestyksessä.

Ensimmäisenä vuorossa on Wäinö Aaltosen omassa  blogiosuudessakin esitelty Paavo Nurmen patsas, joita on Suomessa useassa paikassa. Tunnetuin niistä on tietenkin Helsingin olympiastadionin ja Kisahallin välisen Mäntymäen kentän nurkassa sijaitseva juoksijapatsas. Suomea esittävissä postikorteissa on usein kuvitettuna Nurmen patsas taustallaan legendaarinen stadika torneineen.

Nurmi oli aikansa juoksijatähti, verrattavissa Usain Boltiin, Michael Johnsoniin, Carl Lewisiin jne. Mitaleja olisi tullut enemmänkin, ellei turkulaista olisi diskattu yksistä kisoista ammattilaisuuteen vedoten. Aaltosen patsas on tavallaan peruskauraa, mutta noussut omiin sfääreihinsä kohteensa tavoin. Nurmi on Nurmi, vaikka voissa paistaisi ja patsas myös.

Wikipediasta:

"Paavo Nurmi -patsas (myös Paavo Nurmen juoksijapatsas) on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen tekemä, Suomen menestyneintä olympiaurheilijaa juoksija Paavo Nurmea esittävä kokovartaloveistos. Pronssiveistos valmistui vuonna 1925, ja siitä on sittemmin tehty neljä lisävalosta. Patsaasta tuli suomalaisen urheilun ja itsenäisen kansakunnan symboli ja Suomi-kuvan lähettiläs.

Tilaus merkitsi Aaltosen kansallisen luottotaiteilijan uran alkua. Aiemmin hänellä oli ollut vahva paikallinen merkitys Turun seudulla. Veistostilaus annettiin Aaltoselle "kohotuspalkintona", koska häntä pidettiin nuorista kuvanveistäjistä lahjakkaimpana. Veistos oli myös ensimmäinen Suomen valtion tilaama urheilijaa esittävä veistos."

Nurmen patsaan kuvaaminen onnistui vihdoin kesällä 2011, kun kävimme syömässä Kisahallia vastapäätä olevassa Chico'sissa. Paluumatkalla autolle oli sitten pakko suorittaa vihdoin Paavon ikuistaminen kameran välityksellä.

Seuraavana vuorossa on Loviisasta löytyvä painin olympiavoittaja Verner Weckmanin muistomerkki. Loviisan patsaista ei tuppaa löytymään mitään infoa internetistä, mutta yksi uutisartikkeli sentään löytyi tähän muistomerkkiin liittyen:

http://www.uusimaa.fi/artikkeli/34409-verner-weckman-rengastettiin-vihdoin

Matti Hauptin kyhäämä muistomerkki pronssisine reliefilaattoineen on varsin pelkistetty ja sijainti koulun pihan reunalla on - vaikkakin kaupungille ja Weckmanille tärkeä - aika syrjäinen, kun vertaa esim. Mäntysen Kurkikaivo-suihkukaivoveistokseen ja Sibeliuksen jättipäähän, jotka ovat erittäin näkyvillä paikoilla Loviisan pääkadun varrella.

Kuvasimme Weckmanin muistomerkin eräällä Haminasta paluureissulla, kun pysähdyimme ottamaan Jussi Mäntysen Kurkikaivosta kuvia. Huomasimme sattumalta autoa kääntäessä, että koulun pihan nurmikolla pönötti iso kivipaasi, jossa oli kuva kiinni ja edessä plakaatti puupalikan nokassa. Ei muuta kuin tutkimaan tarkemmin.

Sitten vuorossa on Tampereen Ratinan stadionin pihalla seisova Vesieste, jonka on veistänyt Pentti Papinaho.  Nimensä mukaisesti veistos kuvaa estejuoksijoita vesiesteellä. Kuvaushetkellä altaassa ei vesi pulpunnut (alla siitä lisää), tosin ei pulppua kisaesteen altaassakaan.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Veistos esittää kahta tyyliteltyä 3000 metrin estejuoksijaa ylittämässä vesiestettä. Molemmat ovat juuri ponnistamassa kädet ylös kohotettuina esteen yli. Kutsukilpailun kautta valittu suihkukaivoveistos pystytettiin Tampereelle uuden Ratinan stadionin pääsisäänkäynnin edustalle. Kustannuksiin saatiin 50 000 mk tuntemattomilta lahjoittajilta. Kauppaneuvos Kalle Kaihari ja presidentti Urho Kekkonen paljastuivat myöhemmin rahasumman lahjoittajiksi. Patsas paljastettiin 12.8.1966. Tuossa yhteydessä kuultiin kritiikkiä, jonka mukaan juoksijat ylittävät estettä väärällä, ns. aitajuoksutyylillä.

Altaan on suunnitellut arkkitehti Pekka Laurila. Suihkukaivo ei ole nykyään toiminnassa. Vesiestettä on jaettu pienoisveistoksina urheilijoille, jotka ovat tehneet Tampereen stadionilla Suomen ennätyksen tai vastaavan tuloksen."

Vesiesteen kuvat tuli otettua viime kesänä, kun olimme jälleen pitkää viikonloppua viettämässä Tampereella. Lähdimme iltakävelylle ja kiertelimme ympäriinsä päätyen lopulta Ratinan pihalle. Räpsin muutaman otoksen veistoksesta ja stadionin tolpassa olleesta olympialaisten futiksen muistolaatasta. Sitten menimme sillan yli Laukontorille päin ja kävimme leikkimässä leikkipuistossa illan hämärtyessä.

Pesäpalloilija-patsasta on tehty kaksi valosta ja toinen niistä on Kouvolassa, toinen Haminassa. Ensinmainittua emme ole vielä bonganneet, mutta jälkimmäisen kyllä. Aivan Haminan keskustassa torin kupeessa sijaitseva nuorta pesäpalloilijaa kuvaava Onni Pursiaisen veistos pääsi todistamaan männä kesänä varsin meluisaa tapahtumaa, kun vieressä ollut koulu murjottiin lähes kokonaan maan tasalle.

Haminassa ei ole pääsarjatason palloilua ollut vuosikausiin, mutta juuri pesäpallo on kaupungissa edelleen tärkeässä asemassa. Toivottavasti Haminan Palloilijat nousisi ainakin miehissä Superpesikseen, jotta paikalliset saisivat katsottavaksi huippupalloilua. Sitten vielä tämänkin patsaan toisen version sijoituspaikan Kouvolan joukkue Pallonlyöjät takaisin ruotuun parin vuoden heikomman menestyksen jälkeen niin tarjolla olisi hieno "derby".

Kymipediasta:

"Pronssisen patsaan suunnitteli Onni Pursiainen (1905–1978). Patsaan korkeus on noin 1,65 metriä ja jalustan korkeus 1 metri. Pesäpalloilija-patsas sijaitsee Salpausselän tornitalojen edustalla (sijainti kartalla).

Patsaan lahjoittivat Kouvolan kaupungille kauppaneuvos Onni Paavola ja johtaja Otso Paavola. Paavolat lahjoittivat samanlaisen patsaan myös Haminan kaupungille Haminan Palloilijoiden 40-vuotisjuhlien kunniaksi 2. maaliskuuta 1968. Lyöntiin valmistuvaa pesäpalloilijaa esittävän patsaan kasvojen mallina Onni Pursiainen käytti Oiva Pursiaisen kasvoja."

Haminan nettisivut eivät kerro patsaasta sen enempää tarinaa, mutta kuvasta kun näkyy niin hyvin, naputtelin tekstin talteen:

”Haminan Palloilijain 40-vuotisjuhlapäivänä 2.6.1968 lahjoittivat kauppaneuvos Onni Paavola ja johtaja Otso Paavola tämän patsaan Haminan kaupungille kiitoksen osoitukseksi sen Haminan nuorison sekä Haminan Palloilijain pesäpalloilutoimintaa kohtaan osoittaman myötämielisyyden johdosta.”

Kouvolassa on kestävyysjuoksija Ilmari Salmisen patsas, jonka on veistänyt Pauli Koskinen. Patsaassa Salmisen lennokas askel saa ansaitsemansa ikuistuksen. Toisin kuin Nurmi, Salminen saa patsaassa juosta shortsit jalassaan ja juoksukengissä. Paita on kuitenkin jäänyt kotiin. Maailmanennätyksenkin juossut Salminen voitti aikoinaan Berliinin olympiakisoissa 10 000 metrin kultamitalin. Suomi sai tuossa kisassa kolmoisvoiton. Salminen tuuletti myös EM-kisoissa kahdesti kymppitonnin voittajana.

Kymipediasta:

"Pronssisen patsaan suunnitteli Pauli Koskinen (1921–2003). Patsaan korkeus on noin 2,2 metriä ja jalustan korkeus noin 1,3 metriä. Patsas sijaitsee Kuntotalo II:n edustalla.

Kouvolan Sivistys- ja Urheilutalo Säätiö käynnisti patsashankkeen vuonna 1986 ja patsas tilattiin Pauli Koskiselta keväällä 1987. Teos paljastettiin 4. kesäkuuta 1988."

Kuvasin Salmisen patsaan elokuussa 2012, paluumatkalla evakosta Haminasta. Päivä sai yllättävän käänteen, kun olimme päässeet vihdoin hiekkaisilta sivuteiltä Kotka-Kouvola-pikitielle nro 15. Käännyin oikealle ja kiihdytin kohti Kouvolaa, kun alkoi kuulua outoa ropinaa ja varoitusvalot syttyivät. Kävi ilmi, että laturin hihna oli posahtanut. Ei muuta kuin jännityksen vallitessa ajoimme Kouvolan keskustaan ja lähimmälle Teboilille. Siellä oli ystävällinen ja auttava henkilökunta - korjaamon pomo lähti jopa omalla autolla hakemaan sopivaa hihnaa korjausta varten.

Odotimme huoltamon kahviossa virvokkeita nauttien, kun rasvanäppi hoiteli Volvon remmipuolen reilaan. Sitten, kun matka saattoi jatkua, pysähdyin nappaamaan muutamista patsaista kuvat, ensimmäisenä ylläolevasta Salmisesta.

Vuonna 1991 sai suomalainen nyrkkeilylegenda Gunnar "GeeBee" Bärlund vihdoin ansaitsemansa kunnianosoituksen, kun hänen näköispatsaansa julkistettiin Helsingin Vallilassa, Paavalinkirkon edustalla olevassa puistikossa. Lahdentieltä Töölön suuntaan Sturenkatua liikkuvat ovat jo reilun 20 vuoden ajan päässeet ihailemaan pikaisesti ohi kiitävää, iskua tarjoilevaa GeeBeen patsasta. Muistomerkin on veistänyt Niilo Rikula.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Raskaan sarjan nyrkkeilijä Gunnar Bärlund (1911-1982) - paremmin tunnettu nimellä GeeBee - saavutti 1930-luvulla valtavan suosion. Hän voitti mm. Eurooopan mestaruuden vuonna 1934. Ammattilaisareenoilla hän eteni jopa maailmanmestarin toiseksi haastajaksi. Hän muutti Yhdysvaltoihin 1936.  GeeBeen vieraillessa Helsingissä vuonna 1938 kymmenettuhannet ihmiset juhlivat häntä sankarinaan. GeeBee vieraili synnyinsijoillaan Helsingin Vallilassa vielä 1970-luvulla. Hän kuoli Floridassa 2. elokuuta 1982.

Niilo Rikulan toteuttama veistos on pronssia ja se paljastettiin 1991. Veistoksen tyyli noudattaa urheilijaveistokselle tyypillistä realistista taideihannetta. Luonnollista kokoa suurempi nyrkkeilijäfiguuri on juuri iskemässä, suojaten samalla toisella kädellään päätään ja vartaloaan.

Kilpailun muistomerkistä järjesti Hermanni-Vallila seura. Gunnar Bärlundin omaisten aloitteesta veistoksen jalustaan on kiinnitetty pieni messinkilaatta, jossa on teksti: 'In Loving Memory Eva Bärlund 1912-2006'."

En muista tarkalleen, mistä olin tulossa, kun poikkesin Vallilan kautta matkalla työpaikalle. Auto parkkiin ja pikavauhdilla GB-patsasta ihastelemaan. Aika rosoinen on nyrkkeilysankarin muistomerkki, mutta niin taisi olla rosoinen itse mestarikin.

Ilmari Salmisen perässä pronssia Berliinin kympiltä napannut Volmari Iso-Hollo on ikuistettu patsaaseen - tai itse asiassa suihkukaivoveistokseen Keravalla. Muistomerkin on tehnyt Erkki Kannosto ja se julkistettiin vuonna 1994. "Vomma" voitti Los Angelesin 1932 kisoissa ja Berliinissä 1936 olympiakultaa 3 000 m estejuoksussa. Neljäs olympiamitali, hopeinen, tuli Losin kymppitonnilta. Maailmanennätyksenkin Iso-Hollo ehti juosta urallaan.

Toisin kuin Papinahon Vesieste-teoksessa, tässä on oikeanlainen tyyli ylittää este kuvattuna. Iso-Hollon muistomerkki tuli kuvattua männä kesänä, kun olimme hankkineet uuden auton ja siihen piti vaihtaa uusi ilmastoinnin osa ja auto oli pajalla Keravalla. Tarkastin patsaslistasta Keravan tarjonnan, Iso-Hollon patsas oli löydettävä ennen kuin hyppäisin junaan kohti Pasilaa.

Aamuaurinko valaisi Keski-Uudenmaan kaupungin keskustan katuja, kerrostaloja ja liikerakennuksia, kun tamppasin kohti "Vomman" pystiä. Sitä ennen tulin kuitenkin kuvanneeksi yhden patsaan, josta ei ollut siinä vaiheessa mitään tietoa. Iso-Hollon löysin lopulta ja sen läheisyydestä myös Paasikiven isokokoisen pronssisen pään naulattuna jättimäiseen siirtolohkareeseen.

Pellon suuri mestari, hiihtäjä Eero Mäntyranta sai hienon muistomerkin vuonna 1997. Taiteilijaprofessori Ensio Seppäsen uran viimeisimpiin teoksiin kuuluva Mäntyrannan patsas sijaitsee Pellon keskustassa. Mäntyranta voitti urallaan viisi kultamitalia olympialaisissa ja MM-kisoissa, mutta sai myös kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen suomalainen urheilija, joka kärysi dopingin käytöstä.

Pellon matkailusivuilta:

"Olympiavoittaja Eero Mäntyrannan hiihtäjäpatsas sijaitsee kuntakeskuksessa. Taiteilijaprofessori Ensio Seppäsen tekemä patsas on paljastettu v.1997."

Tiemme vei Pelloon vuoden 2009 hää- ja lomamatkalla. Pysäytin patsaan nurkalle ja otin puhelinyhteyden kaupungissa majailleeseen rakkaaseen ystävääni Lipsuun, joka ystävällisesti hieman myöhemmin illalla näyttikin meille paikallisia paikkoja ja nähtävyyksiä, mm. keskustasta jokusen kilometrin päässä keskellä metsää sijaitsevan Oranki Art -taidenäyttelyn, joka oli jotain mitä en olisi koskaan kuvitellut näkeväni.

Pellossa oli myös tuona ajankohtana kova meininki, kun pitäjän leirintäalueelle oli majoittunut iso läjä Jokamiesluokan SM-kilpailuihin saapuneita osallistujia ja katsojia. Kaiken lisäksi joella oli veneessä kalastamassa toinen kaveri. En muista tarkalleen, tarttuiko tuolloin kaloja Stuukan syötteihin? Pellosta matka jatkui Muonion kautta Kilpisjärvelle ja aina Norjaan saakka, mutta se onkin ihan toisen paikan ja ajan juttu se.

Vähän julkisia veistoksia tehnyt Juhani Honkanen veisti vuonna 2008 Haminan Vehkalahti-talon eteen pystytetyn muistomerkin hiihtäjänä mainetta niittäneelle Sulo Nurmelalle. Luulin aluksi (epäselvien nettitietojen perusteella), että tämä Ruissalon koulukeskuksessa oleva patsas olisi Sulo Mäkelän tekemä joku patsas. Kun vihdoin pääsin muistomerkkiä kuvaamaan, oli ihmetys aikamoinen. Kyseessä oli siis kuvanveistäjän etunimikaima ja nettitiedot olivat vinksallaan.

Sulo Mäkelä Seura pitää yllä molempien Sulojen muistoa järjestämällä tapahtuman Sulon päivänä helmikuussa.

Mäntlahti.com-sivulta:

"Tällä hetkellä vireillä on mm. tutkimustyö Sulo Mäkelän sankaripatsaista ja tuotannosta, sekä Sulonpäivätapahtuma (13.2.) yhteistyössä Vehkalahden Veikkojen ja Haminan kaupungin kanssa. Tarkoituksena on kehittää kahden kuuluisan vehkalahtelaisen Sulon – Mäkelän ja Nurmelan – nimeen rakentuva yhteinen kulttuuri- ja kuntoliikuntatapahtuma, jossa taide ja liikunta yhdistyvät."

Hiihtoliiton sivuilta:

"Sulo Nurmela syntyi Miehikkälässä ja edusti urallaan sekä Miehikkälän Vilkasta että Vehkalahden Veikkoja. Sulo Nurmelan suurimmat saavutukset ajoittuvat 1930-luvun puoliväliin. Ensimmäiset SM-mitalinsa Sulo Nurmela saavutti 1934 ja jo samana talvena hänestä tuli ylivoimaisella tavalla maailmammestari 18 km:n matkalla Ruotsin Sollefteåssa. Suomi otti tuolloin kolmoisvoiton ja Sulo Nurmela voitti toiseksi tullutta Veli Saarista yli minuutin!

Sulo Nurmelan näköispatsaan tekijä on taiteilija-kuvanveistäjä Juhani Honkanen, joka on erinomaisella tavalla pystynyt pysäyttämään patsaaseen Sulo Nurmelan vetävän hiihtotyylin. Näyttää aivan siltä, kuin Sulon hiihto yhä edelleen jatkuisi."

Patsaan tekijän sivuilta löytyy hyvin tietoa muistomerkistä, tässä linkki sinne:

Sulo Nurmelan patsas

Samaisen tekijän viisi vuotta aiemmin eli 2003 työstämä muistomerkki toiselle hiihtolajien mestarille, Heikki Hasulle, löytyy Kouvolaan nykyään kuuluvalta Anjalankoskelta. Tämän patsaan kävimme kuvaamassa tänä syksynä, kun jälleen ajoimme paluumatkalla Haminasta "mökkiteitä" pohjoiseen kohti Kouvolaa. Tällä kertaa poikkesimme Sippolan kirkolla ja sieltä ajoimme Anjalaan. Edellisen kerran, kun olimme Anjalan peukkupysähdyspaikan lähettyvillä, poksahti siis Volvosta laturin hihna. Nyt matka sujui ilman kommelluksia ja Hasun monumentti tuli ikuistettua kameralla talteen.

Taiteilijan itsensä sivuilla on sen verran hyvä kertomus myös Hasun patsaasta, joten laitan tähän vain linkin sinne:

Heikki Hasun patsas

Loimaa on urheilupitäjä vailla vertaa. Koripallojoukkue Loimaan Korikonkarit nousi Korisliigaan, vaihtoi nimekseen sponsorin mukaan Nilan Bisons, hankki huippupelaajia ja voitti heti mestaruuden. Lentopallon puolella paikallinen Hurrikaani on niittänyt sekin hyvää menestystä viime vuosina. Pesäpallon puolella sen sijaan on ollut hiljaisempaa, vaikka laji onkin perinteisesti ollut korkeassa arvossa paikkakunnalla. Siitä osoituksena pesäpallolle pystytetty julmetun kokoinen graniittipaasi keskustassa sijaitsevassa puistossa.

Pesiskivi tuli kuvattua kesälomareissulla Siuttilaan, Uudenkaupungin lähelle, kesällä 2011. Ajoimme Forssan ja Jokioisten kautta Loimaalle, josta etsimme mm. Onkipoika-patsasta ja kirkon läheisyydessä olevia sankaripatsaita. Keskustassa olevasta puistosta bongasimme tämän pesisjärkäleen, josta oli tietenkin pakko ottaa kuvat muistoksi.

Kotimaassa on vielä kuvaamatta lukuisia sporttiaiheisia patsaita ja muistomerkkejä. Mielenkiintoisimmat ovat hiihtäjä Veikko Hakulisen patsas Valkeakoskella (Aimo Tukiainen), juoksija Hannes Kolehmaisen patsas Kuopiossa (Heikki Konttinen), juoksija Ville Ritolan patsas Peräseinäjoella (Maija Nuotio), pesäpallon isä Tahko Pihkalan patsas Helsingissä (Nina Sailo), molemmat Lasse Virenin patsaat Helsingissä ja Myrskylässä  (Terho Sakki), paljon kohua aikoinaan herättänyt hiihtäjä Helena Takalon nakupatsas Pyhäsalmella (Antonio da Cudan) sekä kuningas Jari Litmasen patsas Lahdessa (Reijo Huttu).

Ulkomailla olevien patsaiden kohdalla Patsaanmetsästäjän pumppu alkaisi varmaankin käydä ylikierroksilla. Jenkkilässä on muutama patsas, jotka olisi hauska nähdä ja kuvata. Niistä muutama mainitakseni ovat koripalloilijoiden Michael Jordanin ja Magic Johnsonin patsaat Chicagossa ja Los Angelesissa, jääkiekkoilija Wayne Gretzkyn patsaat Los Angelesissa ja Edmontonissa (ei kommentteja jenkkilä-kanada-rajavedosta) sekä tietenkin Philadelphiasta löytyvä "nyrkkeilijälegenda" Rocky Balboan patsas.

Englanti on varmaankin pullollaan futaajien, rugby- ja krikettisankarien patsaita, Benelux-maat ja Ranska puolestaan pyöräilijöiden muistomerkkejä. Voisi kuvitella, että Saksasta löytyy jokunen urheilijoiden patsas, vaikka maan historian tuntien siellä varmaankin karsastetaan kenenkään nostamista liian korkealle jalustalle.