Ensimmäisen kerran törmäsimme Liipolan teoksiin, kun lähdimme huhtikuun lopulla 2009 keväiselle kävelylle kohti Kaivopuistoa ja kävelimme Erottajalta eteenpäin. Dianapuistossahan, Iso-Roban ja Erottajan välissä, seisoo Liipolan veistämä Tellervo, Tapion tytär -patsas.
Helsingin taidemuseon sivuilta:
"Helsingin kaupunki hankki kuvanveistäjä Yrjö Liipolalta puistoveistoksen Kolmikulman (Trekanten) kaunistukseksi 1928. Veistos tilattiin Taidehallin näyttelyssä esillä olleen Liipolan Diana-pienoispatsaan (1924) mukaisesti. Pienoisveistos kuuluu Helsingin taidemuseon kokoelmiin.
Antiikin taruston metsästävään jumalattareen viittavan aiheensa vuoksi teosta on alusta saakka kutsuttu sekä Dianaksi että Tellervoksi. Tellervo on Suomen kansantarustossa roomalaisen Dianan vastine, metsän jumala Tapion tytär. Kun Diana metsästää perinteisesti jousella, Tellervolla on kädessään keihäs. Veistoksen nimikysymys on vaikuttanut myös kaupungin nimistöön. Puistikko, jossa veistos sijaitsee on viralliselta nimeltään Kolmikulma, mutta se tunnetaan yleisesti myös Diana-puistona.
Veistos valettiin pronssiin Unkarissa, jossa Liipola asui pitkiä aikoja 1900-luvun alussa. Vuonna 1929 paljastetusta veistoksesta tuli nopeasti yksi Helsingin ihastelluimpia julkisia teoksia. Veistoksen mallina tiedetään olleen Lyyli Metsämaa -niminen neitonen, joka tunnetaan myös 'Suomen setelityttönä'.
Aika ajoin erityisesti Tellervon keihäs on ilkivallan kohteena. Siinä roikutaan, jolloin se katkeaa tai vääntyy kieroksi. Tähän asti itse veistos on välttynyt vaurioilta."
Harmi, että porukoiden on pakko mennä tärvelemään hienoa patsasta. Ei näin aikuistuneena tahdo ymmärtää asiaa lainkaan.
Seuraavat Ykän teokset bongasimme Tampereelta ja niistä ensimmäisenä Hämeenkadun ja Hatanpään valtatien risteyksen kupeessa, Verkatehtaan puistikossa sijaitsevan Paimenpoika-patsaan. Huilua soittelevalla pojalla on jaloissaan pari lammasta. Patsas oli aiemmin alhaalla kosken rannalla, jossa nykyään sijaitsee Aimo Tukiaisen Virvatulet-veistos. Tuntuu jotenkin hullulta, että tuolla Paimenpojan nykyisellä paikalla pönöttäisi Mannerheimin patsas.
Tampereen taidemuseon sivuilta:
"Veistos esittää huilua soittavaa alastonta poikaa. Pojan takana seisoo lammas karitsansa kanssa. Graniittijalustan kolmelle sivulle sijoittuvat reliefikuvat, jotka esittävät verkatehtaalle tärkeän raaka-aineen, villan, kankaaksi valmistamisen keskeisiä vaiheita: keritsemistä, kehruuta ja kutomista. Tampereen Verkatehdas Oy lahjoitti veistoksen kaupungille perustamisensa 150-vuotispäivän muistoksi vuonna 1947. Veistos paljastettiin 17.5.1947.
Veistos sijoitettiin alunperin Koskipuiston keskiosaan, josta se siirrettiin Verkatehtaan edustalle vuonna 1965. Paikka vapautui, kun Mannerheimin patsaan pystyttäminen kaupungin keskustaan raukesi."
Paimenpoika tuli kuvattua lokakuussa 2010, seitsenkuukautinen poika nautti olostaan hotellissa. Niin nauttivat kyllä vanhemmatkin :)
Seuraavana Tampereelta löytyi Kustaa Hiekan pää museonsa edustalta. Kultaseppänä maineensa luonut Hiekka perusti kotiseuduilleen Laitilaan kirjaston, jonka pihamaalta löytyy samanlainen rintakuva, itse asiassa se patsas on pystytetty jo 1935, kun tämä tamperelainen versio puolestaan neljä vuotta myöhemmin.
Jälleen Tampereen taidemuseon sivuilta:
"Tampereen kaupunki pystytti rintakuvan teollisuusneuvos ja kultaseppä Kustaa Hiekalle (1855-1937). Hiekka lahjoitti vuonna 1931 nimeään kantavalle säätiölle keräämänsä taide- ja antiikkikokoelman museorakennuksineen julkisena kokoelmana hoidettavaksi. Samanlainen pronssinen rintakuva on pystytetty Kustaa Hiekan syntymäpitäjään Laitilaan Kustaa Hiekan varoilla rakennetun kirjastotalon edustalle."
Kuvasimme Kustaan kuulan joulukuussa 2010, kun olimme suorittamassa jouluostoksia ja nautiskelemassa yleisestä tunnelmasta ja valoviikoista. Laitilan Hiekka tuli bongattua ja kuvattua seuraavana kesänä, kun ajoimme kohti Siuttilan mökkejä pientä kesälomaa viettämään. Tuon reissun patsaista enemmän Jussi Vikaisen päivityksessä.
Laitilan nettisivuilta:
"Kustaa Hiekan lukutupa on rakennusmestari Heikki Enkon suunnittelema ja se oli maaseudun ensimmäinen kirjastokäyttöön suunniteltu talo. Seppälän kylän oma poika Kustaa Hiekka, joka oli Tampereella ansioitunut kultaseppä ja sittemmin teollisuusneuvos halusi muistaa kulttuuriakin ja rakennutti nimeään kantavan lukutuvan Laitilaan v. 1937. Lukutuvan edessä olevan Kustaa Hiekan rintakuva on kuvanveistäjä Yrjö Liipolan käsialaa. Lukutupa on nyttemmin korjattu kulttuurikeskukseksi ja siinä toimivat Vakka-Suomen musiikkiopisto, Laitilan kuvaajat ja kuvataidekoulu."
Seuraavat lumen peittämät rintakuvat löytyivät Tampellan oikeustalon pihalta. Adolf Törngren ja Gustaf Wasastjerna perustivat yhtiön, josta myöhemmin tuli Tampella Oy. Herrat ovat siis oikeutetusti saaneen kuvansa ikuistetuksi pronssiin ja perustamansa yhtiön pihamaalle.
Tampereen taidemuseon nettisivut kertovat seuraavaa:
"Adolf Törngren (1824-1895) ja Gustaf August Wasastjerna (1823-1905) perustivat vuonna 1856 Tammerfors Linne- och Jern Manufaktur Aktiebolagin eli Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiön, joka sittemmin muutettiin Tampella Oy:ksi."
Ilmeettömiä ukkoja aina näissä tällaisissa muistomerkeissä.
Edellämainitulla Siuttilan reissulla poikkesimme Loimaalla, jonka kirkon pihamaalta löytyi Aukusti Veuron veistämä sankaripatsas sekä Liipolan tekemä sankaripatsas. Kyseisenä päivänä oli tosiaan aikamoinen kaatosade, joka alkoi Jokioisten kohdalla ja jatkui Uuteenkaupunkiin saakka.
Loimaan taidemuseon sivuilta:
"Teos on Kalle Johannes Pikin, Erkki Anselm Jussilan ja Mikko Gerhad Nahin yhteinen hautakivi. Marmoria, paljastettu 1921. Liipola on kuvaillut teoksen tekovaiheita 1956 ilmestyneessä elämäkerrassaan Vaellusvuosiltani."
Tuossa patsaassa on selkeitä yhtäläisyyksiä hieman myöhemmin esiteltävässä Kauniaisten sankaripatsaassa.
Tähän mennessä erikoisin Liipolan patsas on Helsingin Hietaniemen hautausmaalla oleva Santeri Salokiven hautapatsas. Tietenkin patsasmaakarit tekivät uransa aikana myös lukuisia hautapatsaita, mutta silti hieman yllättää nähdä niitä "suurten taiteilijoiden" tekeminä hautausmailla.
Tampereella, Näsinkallion puiston parhaalla paikalla seisoo Liipolan huikea monumentti höyrylaiva Kurun onnettomuuden muistoksi. Teoksessa on sureva nainen, jolla on käsivarsillaan vauva ja helmoissaan pieni lapsi. Kuvaushetkellä, juuri ennen vuoden 2011 joulua, alkoi hämärtää ja keli oli sumuisen harmaa. Käytin kuvatessa kameran P-moodia, jossa oli varsin vihreä valkotasapainon värimäärittely. Siksi kuvista tuli aika hauskan värisiä.
Tampereen taidemuseo kertoo muistomerkistä näin:
"Veistos kuvaa naista seisomassa korkealla jalustalla lapsi käsivarrellaan, äitinsä hameen helmoihin nojaa toinen lapsi ikään kuin turvaa hakien. Naisen oikea käsi on kohotettu pään taakse. Jalustan etupuolelle on kuvattu haaksirikkoutuva laiva. Nainen on kääntynyt selin Näsijärvelle ja Siilinkarille, Kuru-laivan onnettomuuspaikalle. Höyrylaiva Kuru kaatui Näsijärvellä myrskyssä vuonna 1929, jolloin 138 ihmistä sai surmansa. Veistos pystytettiin Kurun suuronnettomuuden muistoksi.
Aiheesta julistetun veistoskilpailun tulokset eivät tyydyttäneet palkintolautakuntaa, joka julisti uusintakilpailun neljän parhaan kesken. Molemmat kilpailut voitti kuvanveistäjä Yrjö Liipola. Hanke kustannettiin Näsijärven onnettomuuden ja sen uhrien muistoksi perustetun muistomerkkirahaston ja Winterin lahjoitusrahaston varoilla. Veistos paljastettiin Kurun haaksirikon 11. vuosipäivänä 7.9.1940."
Tampereen reissun jälkeen kesti pitkään, että bongauksissa tuli vastaan Liipolan teoksia. Nyt männä viikonloppuna kävimme molempina päivinä nukuttamassa lapsia pienen autoilureissun ajan ja kävimme Eirassa, Krunikassa ja Kalliossa katsomassa ikkunasta muutamia patsaita ja sunnuntain reissulla jopa kuvasimme muutaman. Viimeisin niistä oli Liipolan sankaripatsas Kauniaisten hautausmaalla.
Kuten aiemmin Loimaan sankaripatsaan kohdalla mainitsin, oli siinä yhtäläisyyksiä tähän Kauniaisten patsaaseen. Teoksilla oli julkaisujen suhteen yli 20 vuoden ikäero, mutta silti molemmissa on nähtävillä samat aiheet: miekka, kilpi ja sotilas.
Kauniaisten nettisivujen vähäinen informaatio:
"Yrjö Liipolan veistämä Sankaripatsas paljastettiin Kauniaisten hautausmaalla 1942."
Patsaanmetsästyksen hurja viikko sisälsi myös vierailun Rajamäellä, jossa olimme käyneet jo muutama vuosi sitten kuvaamassa paikkakunnan näyttävän kellotornin omaavan kirkon. Silloin emme kuvanneet patsaita, mutta nyt siihen oli oiva tilaisuus, joka oli käytettävä hyväksi, vaikka kellon- ja vuodenaika ei sitten parhaita kuvia suonutkaan.
Netistä ei tästä sankaripatsaasta ole mitään lisätietoja, mutta siitä on hyvin huomattavissa tekijän sankaripatsaille ominainen tyyli.
Yrjö Liipolan veistoksia on vielä bongaamatta useita ympäri Suomen, Tampereellakin vielä yksi rintakuva merkkihenkilöstä. Kiinnostaisi myös piipahtaa uudelleen Satakunnassa ja Pohjanmaalla kuvaamassa Raumalta, Porista, Vaasasta ja Lapualta löytyvät patsaat. Myös Lahdessa ja Joensuussa olevat patsaat olisi kiva päästä tutkimaan ja kuvaamaan. Turun suunnalla on muutama. Liipolan teoksia on myös ulkomailla: Viipurissa on Metsän poika -patsas ja Budapestissä Vaaniskelija-niminen patsas. Ne olisi ainakin hauska käydä katsomassa.
Yrjö Liipola Wikipedia:
Yrjö Liipola (22. elokuuta 1881 Koski Tl – 26. maaliskuuta 1971) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hänet tunnetaan etenkin lukuisten monumenttiveistosten tekijänä.
Liipola opiskeli kuvanveistoa Turun piirustuskoulussa ja Firenzen taideakatemiassa sekä Berliinissä ja Pariisissa. Hän muutti Suomesta Unkariin osallistuttuaan kutsuntojen vastaiseen toimintaan kotikunnassaan Koskella. Suomeen Liipola palasi vuonna 1934.
Taiteilijan uransa ohella Yrjö Liipola toimi Suomen konsulina Unkarissa ja Unkarin konsulina Suomessa. Hän myös käänsi unkarilaista kirjallisuutta suomeksi. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1952. Vuonna 1956 Liipola lahjoitti taidekokoelmansa entiselle kotikunnalleen Koskelle Tl, missä kokoelma on esillä sitä varten perustetussa Yrjö Liipolan taidemuseossa.
Liipolan kunniaksi on nimetty tie, Yrjö Liipolan tie, Kauniaisissa.
Mahtavaa, että ukkeli on saanut oman tien. :) Vähän kuin Reijo Taipaleen tie Miehikkälässä.
VastaaPoistaMiksiköhän Santeri Salokiven hautapatsaaksi on valittu alaston nainen? Ihan hieno kuva, mutta hassu valinta. Ehkä Santeri oli naistenmies? ;)
Hienot värit noissa Kuru-kuvissa. Kuvaa hyvin sitä märkää ja lumista tunnelmaa, joka tuolloin oli.
Ollaan nähty aika monta Liipolan työtä juuri sadesäällä...