Lauri Leppänen - taiteen ja sodankäynnin ammattilainen

Lauri Leppänen oli kuvanveiston lisäksi kapteeni armeijassa. Leppänen opiskeli Helsingissä Gunnar Finnen opissa, mutta ilmoittautui vapaaehtoiseksi saksalaisten puolelle ensimmäisessä maailmansodassa. Sotien jälkeen Leppänen oli joitakin vuosia aktiivipalveluksessa, mutta palasi kuvanveiston pariin.

Leppäsen teoksia ei ole montaa, mutta muutama niistä on varsin muhkeita, kuten Minna Canthin muistomerkki Tampereen Hämeenpuistossa ja Eino Leinon muistomerkki Helsingin Esplanadinpuistossa. Aloitetaan kuitenkin niinkin perinteisestä teoksesta kuin sankaripatsaasta.

Ensimmäinen kuvaamamme Leppäsen patsas on siis sankaripatsas ja se sijaitsee Kangasniemen kirkon pihamaalla. Satuimme kuvaamaan tämän patsaan, kun olimme syyslomalla vuonna 2008 ja matkalla kohti Saarijärveä. Ajoimme pitkän matkan aina Haminan Mäntlahdesta Virojoen ja Suur-Miehikkälän kautta Mikkeliin ja sieltä kohti Jyväskylää ja lopulta Saarijärveä. Takamuksellaan nojaava sotilas on varsin yleinen tyylisuunta näissä patsaissa eikä Leppäsen teos muodosta poikkeusta.

Jukka Joutsin nettisivuilta:

"Kirkon läntisen pääsisäänkäynnin kohdalla on sankarivainajapatsas, jonka v.1956 veisti Lauri Leppänen. Kuoleva sotilas katsoo viimeisen kerran - ylös."

Tuolla nettisivuilla on myös vanha kuva patsaan pystyttämisen ajoilta, kannattaa käydä tsekkaamassa.

Seuraavana kameran linssi tarkentui Leppäsen patsaan suhteen Raumalla, kun piipahdimme kevätlomallamme  siellä syömässä ja tutustumassa yleisesti ganalikaupunkiin. Moni raumalaispatsas on jo päässyt Patsaanmetsästäjä-blogin aiempiin kirjoituksiin, nyt on vuorossa sitten Kanali Helm, varsin viehkeä suihkukaivoveistos, joka oli Leppäsen ja Mauno Oittisen yhteistyö.

Raumakuvasto-sivuilta:

"Nortamonkadun ja kanaalin välissä lähellä teatteria on Kanali Helm -niminen suihkukaivo naisfiguureineen. Tämän kauniin muistomerkin lahjoitti Raumalle Alfred Kordelinin säätiö 25- vuotisen toimintansa kunniaksi. Patsaan suunnitteli kuvanveistäjä Mauno Oittinen ja valantakuntoon sen viimeisteli taiteilija Lauri Leppänen. Patsas paljastettiin 29.6.1947."

En muista nyt tarkalleen, kumpi kirjailija tuli kuvattua ensin, mutta otetaan tähän Leppäsen henkilökohtainen ystävä, runoilija Eino Leino. Kyseinen patsas on varsin muhkea ja sijaitsee tunnetusti Esplanadin puistossa Helsingissä. Silti se jää helsinkiläisten patsaiden suhteen varsin vähälle huomiolle, erityisesti kun verrataan Espan keskellä seisovaa J.L. Runebergia ja tämän katseen kohteena olevaa, Kauppatorin kupeessa vettä suihkuttelevaa Havis Amandaa.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Eino Leino (1878-1926) on suomalaisen lyriikan rakastettu klassikko. Eino Leinon seura, Suomen kulttuurirahasto ja Kustannus Oy Otava järjestivät 1948 Eino Leinon muistomerkkikilpailun. Lopullinen tulos ratkesi vasta 1951 järjestetyssä kutsukilpailussa, johon osallistuivat ensimmäisessä mittelössä parhaiten menestyneet. Lauri Leppänen, Eino Leinon henkilökohtainen ystävä, sai lopulta muistomerkin tehtäväkseen. Muistomerkki paljastettiin 1953. 

Muotokuvataiteilijana ja sankarimuistomerkkien suunnittelijana ansioituneen Leppäsen tekemästä veistoksesta tuli dynaaminen ja massiivinen, eurooppalaisessa runoilijoiden muistomerkkiperinteessä yleinen haltioitumista ja innoitusta korostava teos. Veistos on Leppäsen tuotannolle luonteenomaisesti ekspressiivinen ja tehokasta luonteikkuutta hakeva. Pronssinen muistomerkki on jalustoineen 4,2 metriä korkea.

Ennen veistoksen pystytystä sen sijoituspaikasta käytiin laajaa keskustelua. Lauri Leppänen sanoi suunnitelleensa patsaan Eino Leinon kadun ja Topeliuksenkadun kulmaan ja toivoi, ettei veistosta sijoitettaisi Esplanadin puiston sisään vaan paikkaan, jossa se saisi neutraalin arkkitehtonisen taustan.

Kuvanveistäjä Leppäsen nuoret kollegat ja ateljee-avustajat tekivät kepposen Leinon patsaalle ennen veistoksen pronssivalua ja painoivat viidenmarkan kolikon runoilijan ojennettuun vasempaan kämmeneen. Heidän mielestään runoilija oli todennäköisesti rahan tarpeessa. Kolikko on edelleen paikoillaan, vaikkakaan ei selkeästi erotu pronssin seasta. Tekijänoikeudenhaltijana kuvanveistäjä Leppänen on aikoinaan hyväksynyt harmittoman kepposen, eikä ole vaatinut teoksesta uutta valua."

Tampereella, Hämeenpuiston varrella seisoo Minna Canthin näköispatsas. Hieno patsas hyppää kyllä silmään, mutta sekin jää lähistöllä sijaitsevan korkeajalustaisen ja mahtipontisen patsaan varjoon. Tällä kertaa voiton vie Viktor Janssonin äärimmäisen miehinen Vapaudenpatsas miekkoineen päivineen.

Canthista voi kaivaa esiin sellaisen nippelitiedon, että aikoinaan lukiossa piti äidinkielen tunnille tehdä esitelmä jostain kotimaisesta tärkeästä kirjailijasta. Olin ollut valintahetkellä poissa ja kun tulin seuraavalle tunnille, sain valita itselleni Minna Canthin. Mitään tietoa tuohon aikaan ei minulla kyseisestä kirjailijasta ollut ja aika nopeasti esitelmän valmistumisen jälkeen nekin vähäiset tiedot mielestä poistuivat. Eikä edes tätä päivitystä varten tullut paljoa uutta tietoa tankattua.

Minna Canthin patsas tuli viime kesänä vihdoin kuvattua. Monta kertaa siitä tuli ohi käveltyä, eikä kuvia tullut räpsittyä. Onneksi vihdoin tuli kuvattua niin tuli myös katsottua takapuolelle, josta löytyy tosiaan aikamoinen kuvaus Canthin näytelmästä, kuten alla tarkemmin kerrotaan.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Kirjailija Minna Canth  (1844-1897) syntyi ja asui varhaislapsuutensa Tampereella. Tampere-Seuran aloitteesta muodostettiin Minna Canthin patsastoimikunta kaupungin ja eri kulttuuriyhteisöjen edustajista. Pohjarahaston patsashankkeelle lahjoitti teollisuusneuvos Rosa Salmelin. Varoja patsashankkeeseen saatiin lahjoituksina eri kulttuuri-, nais- ja raittiusjärjestöiltä. Lisäksi Tampereen kaupunki osallistui hankkeen kustannuksiin.

Kuuden kuvanveistäjän kutsukilpailun voitti Lauri Leppänen luonnoksellaan Taistelija. Veistos esittää nuorta Minna Canthia nojaamassa oikealla kädellään pronssipaateen. Paaden takapuolella on korkokuvana Canthin vuonna 1895 ilmestyneestä näytelmästä Anna-Liisa kohtaus, jossa vastasyntyneen aviottoman lapsensa surmannut Anna-Liisa anelee polvillaan armoa äidiltään, isältään ja Johannes-sulhaseltaan.

Canth-muistomerkissä Lauri Leppänen käytti matalaa, porrastettua jalustaa, jonka ympärille levittäytyy laattakiveys. Veistos sijoitettiin lähelle Puutarhakatua, jonka varrella oli sijainnut Minna Canthin syntymäkoti. (laatta Puutarhakatu 8:n seinässä) Muistomerkki paljastettiin juhlallisin menoin syyskuussa 1951."

Toistaiseksi viimeisenä, muttei varsinkaan vähimmäisenä Leppäsen teoksena kävimme tämänviikkoisen hurjan patsaanmetsästyksen aikana katsomassa lähempää ja kuvaamassa Helsingin Katajanokalla sijaitsevan Kukkula 13 -sankaripatsaan. Patsas sai jo ensimmäisellä bongauskerralla aikaan aikamoisen ihmettelyn, sen verran pienikokoisesta veistoksesta on kysymys.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Isänmaallisena henkilönä tunnettu kuvanveistäjä Lauri Leppänen lahjoitti Katajanokan kasinon Upseerikerholle sotilasaiheisen Kukkula 13 -veistoksen, jolla hän aikoinaan oli osallistunut Haminan reserviupseerikoulun järjestämään muistomerkkikilpailuun. Lauri Leppäsen käsialaa on myös pienikokoinen sotilaspatsas Saksan sotavoimissa (Waffen SS) 1941-43 kaatuneiden suomalaisten vaapaaehtoisten muistoksi pystytetyssä hautamuistomerkissä Hietaniemen hautausmaalla."

Leppäsen wikipediasivu sanoo teoksen tekoajan olevan tuntematon, mutta jos taidemuseolla on tieto, että patsaalla on osallistuttu Haminan RUK:n muistomerkkikilpailuun, onhan tuo kilpailu järjestetty jonain tiettynä vuonna, joten siitä voisi saada osviittaa tekoajalle. Patsaassa ei ole Leppäsen signeerausta, pelkästään teksti Kukkula 13.

Leppäsen katalogista mieli tekisi bongata ainakin Antin ahven -suihkukaivoveistoksen Joensuussa, J.L. Runebergin muistomerkin Vaasassa, ensimmäisen Suomessa paljastetun Mannerheim-patsaan Seinäjoella, Selim Palmgrenin rintakuva Porissa sekä Huittisten Henki ja aine sekä Riihimäen Aseseppä. Lisäksi on jokunen jääkäripatsas ja lukuisia sankaripatsaita ympäri Suomen. Niistä lisää sitten, kun on bongattu ja kuvattu.