perjantai 13. marraskuuta 2020

Hietaniemen hautausmaata tutkimassa, osa 6

Maaliskuussa 2020, juuri ennen kuin maailma meni kiinni koronaviruksen takia, käväisin Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla. Aiemmin oli tullut pyörittyä sillä isommalla puolella, nyt menimme vanhempieni kanssa katsomaan sukulaisten hautoja ortodoksiselle hautausmaalle, Ruoholahden sillan ja Mechelininkadun risteykseen. Kun olimme sen puolen tutkineet (siitä kerroin edellisessä päivityksessä), siirryimme isommalle puolelle ja tutkailimme vielä jonkin verran hautausmaan rannan puolta.


Olimme käyneet tällä vanhalla hautausmaa-alueella jo muutamaan kertaan ja niistä löytyviä taiteiluja voi käydä katsomassa aiemmista Hietsu-päivityksistä. Ylläolevista muistomerkeistä Leevi Madetojan ja L. Onervan muistomerkin on veistänyt Kalervo Kallio ja Wegeliuksen muotokuvan Viktor Malmberg. Sundholmien enkelit lienevät Wäinö Aaltosen käsialaa, mutta se pitää vielä tarkistaa. Salomaiden hautakivessä olevan reliefin veistäjästä ei ole tietoa.

Kävelimme suht pikaisesti Uurnalehdon ohitse uuden alueen reunamille. Uurnalehdossa kuvasin Jyrki "Jyräys" Hämäläisen haudan ja siinä olevan näköisreliefin. Jostain syystä olin edellisillä kerroilla mennyt tämän ohi. Nopealla haulla en löytänyt netistä tietoa, kuka tuon reliefin on veistänyt.


Kävelimme rantakaistaa pitkin ja kuvailin veistoksia puolin toisin, sellaisia, joita ei ollut aiemmilla käyntikerroilla tullut vielä nähtyä ja kuvattua.

Viljo Savikurjen veistoksia oli kaksi: ensimmäinen oli Santavirran haudalla.

Toinen oli hieno: Hambergien haudalla makuulla oleva peura, veistettynä mustasta graniitista.


Verner Friströmin veistos on Nyberg-Ström-porukan haudalla.




Lindelöfin hautakiveen on kiinnitetty pronssinen medaljonki, jossa on "taikalamppu" keskellä ouroborosta.


Saxelinien haudalla on marmorinen enkelireliefi.


Munterin hautakiveen kiinnitetyssä reliefissä tyttö rukoilee.


DI-rautatierakentaja Martti Vilukselan mitalin on veistänyt Gerda Qvist. Lähistöllä olevan Gustaf Lönnbeckin muotokuvamedaljongin on tehnyt Johann Friedl, aivan kuin Lönnbeckin veljen Edvininkin.





Maisteri Toivo Immanuel Helon muotokuvamedaljonki on puolestaan Ilmari Launis -nimisen veistäjän käsialaa. Helosta voi lukea wikipediasta lisää.


Rannan puolella olevassa kuusikossa on sirottelualue, jota koristaa Johanna Häiväojan veistos Sinä verhoudut valoon. HAM Helsingin sivuilta:

"Johanna Häiväojan veistos Sinä verhoudut valoon kohoaa jylhien kuusien ympäröimänä Hietaniemen hautausmaan vuonna 2003 käyttöön otetussa muistolehdossa. Enkelin siiven muotoa muistuttavan teoksen materiaalina taiteilija on käyttänyt alumiinipronssia eli kuproalumiinia."



Seuraavaksi löysin nuorena kuolleen runoilija Saima Harmajan sukuhaudan. Sitä koristaa Johannes Haapasalon veistos Runotar. Kirkko ja kaupunki -lehden nettisivuilta löysin tällaisen tekstinpätkän, jonka laitan tähän luettavaksi:

"23-vuotiaana tuberkuloosiin kuollut Saima Harmaja saattaa olla niin tunnettu osittain siksi, että hän sopii täydellisesti myyttiin kärsivästä, sydämensä särkeneestä ja kutsumustietoisesta runoilijasta. Osan kunniasta saa runoilijan äiti Laura Harmaja, joka tyttärensä kuoltua julkaisi samoissa kansissa tämän runoja, kirjeitä ja kokonaisuuteen sopivia katkelmia päiväkirjoista. Harmajan runoja näkee usein siteerattavan kuolinilmoituksissa. Varsinkin elämänsä lopulla, pitkään sairastelleena, hän kirjoitti kuolemasta sylinä, rauhan ja vapautuksen tilana."



Karu meininki ollut kanslianeuvos, professori Leo Harmajan ja vaimonsa Lauran elämässä nuo pari vuotta ennen toista maailmansotaa. Ensin kuoli vuonna 1936 tytär Outi Talvitie, joka oli aviossa myöhemmin synnytys- ja lastentautien erikoislääkärinä mainetta saavuttaneen Yrjö Talvitien kanssa. Vuotta myöhemmin kuoli pikkusisko Saima. Leo ja Laura Harmaja sekä Outi Talvitie ovat tässä haudassa, kuten on myös Outin kuolemaan johtaneessa synnytyksessä syntyneen tytär-Outin aviomies Matti Piirto.

Viimeisinä bongasin ja kuvasin Ernst Linko -nimisen pianistin ja säveltäjän haudan, jossa on myös vaimonsa, laulaja Lahja Linkon ja tytär, oopperalaulaja Liisa Linko-Malmion viimeiset leposijat. Linkon wikipedia-sivulta löytyy lisää tietoa.


Usko Nyströmin veli oli I.K. Inha ja Usko itse oli arkkitehti, jonka suunnittelemia ovat mm. Imatran valtionhotelli sekä Kotkan ja Porin vanhat koulut. Wikipediasta lisätietoa.


Viljo Kojon haudan kuvasin myös. Kojo oli kirjailija, toimittaja ja kuvataiteilija. Hänen muotokuvansa on tehnyt Gunnar Finne.


Aune Simolan vuonna 1964 veistämä Jeesusta ja kahta lasta kuvaava pienoisveistos on Kimmo ja Brita Tulosen haudalla.


Näihin kuviin ja tunnelmiin on mukava päättää tämänkertainen reissumuistelu.

keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Hietaniemen hautausmaata tutkimassa, osa 5

Yli puoli vuotta sitten, maaliskuussa, pääsin pitkästä aikaa vierailemaan Hietaniemen hautausmaalla. Lähdin näet käväisemään vanhempieni luona, auttamassa heitä hieman ennen kuin heillä alkaa putkiremontti kotitalossa. Kun hommat oli päivän aikana hoidettu ja illalla käyty synttäriburgerilla vanhan kaverin kanssa (minulla oli edellisenä päivänä, hänellä juuri tuona päivänä) paikallisessa erinomaisessa ravintolassa (krhm Wanda's) ja yö nukuttu (naapurin koira alkoi haukkua klo 5.40), olikin hyvä hetki lähteä piipahtamaan Hietsun hautuumaalla.

Synttäriburgeri
Synttäriburgeri ja lisukkeet.

Koronavirus oli tuolloin alkanut saapua Suomeenkin ja oli päivän polttava puheenaihe. Hallituksen tiedotustilaisuuksia tapitettiin telkkarista ja kuunneltiin radiosta. Sitten tuli vielä muistutus, että talvisodan päättymisestä tuli kuluneeksi 80 vuotta ja Hietsussa saattaisi olla jonkin verran porukkaa. Kun sitten sinne pääsimme, ei siellä ollutkaan juuri ketään, koska muistotilaisuus oli peruttu eikä kukaan tietenkään halunnut lähteä ulos.

Aloitimme tällä kertaa ortodoksihautausmaan puolelta. En ollut siellä käynyt vuosikausiin, vaikka aika moni sukulainen siellä viimeistä makuusijaa pitääkin. Ortodoksisella hautausmaalla ei ole paljoa veistoksia, mutta jokunen sentään löytyi. Kuvanveistäjä Nina Sailon töitä on kaksi kappaletta: toinen on sankarihauta-alueen reunassa oleva Vapahtaja-reliefi, toiselta nimeltään Vapahtaja sotilaiden lohduttajana. Se on vuodelta 1960 ja kiinnitetty punagraniittiseen paateen.



Toinen puolestaan on ison kappelin edustalla oleva Rukoilija. Tämä hieno pronssimummo on vuodelta 1968.




Johannes Haapasalon veistämä, pientä tyttöä kuvastava patsas koristaa Inga Mednikovin hautaa.



Armas Hutri on veistänyt pienoisveistoksen, joka on aseteltu erään hautakiven päälle. [Edit 30.6.2021] Poistin kuvan, jossa näkyi kivessä olevat nimet, koska sain yhteydenottoja yhdeltä omaiselta. Toivottavasti useampi omainen ei ala ottaa yhteyttä, etten joudu kaikkia hautakivikuvia poistamaan tästä blogista. En edes tiedä, miten juttu menee, saako kuvissa näkyä nimiä?[/edit]



Kalmistossa on viisi hautakappelia, sekä tämä punagraniittinen hautakupoli, jonka alla on Wäinö Aaltosen veistämä kullattu enkeli. Ortodoksiviestistä 2/20 (toim. Sergei Pogreboff):

"Jaakko Bascharoffin (K1) hautamuistomerkki, kullattu enkeli punagraniittisen katoksen sisällä, kullatun kupolin alla, on Wäinö Aaltosen suunnittelema. Sitä ei aikanaan kelpuutettu Hämeenlinnan hautausmaalle vuonna 1936 kuolleen Bascharoffin hautamuistomerkiksi, ja siksi se pystytettiin Helsinkiin."





Evert (Yli-)Porilan hieno patsas on Grönroosin naisten haudalla. Samanlainen veistos on myös Tampereen Kalevankankaalla, Rantasen haudalla ja ilmeisesti myös Huittisissa presidentti Risto Rytin hautamuistomerkillä. Tsekkaa Porilan oma osio täältä!


Fabergé-suvun hautakiven päällä on tietenkin tunnettu munaveistos. Agathon Fabergé oli maailmankuulun kultaseppä Peter Fabergén toiseksi vanhin lapsi ja jalokiviseppä itsekin. Agathonin vaiheista voi lukea vaikka täältä Wikipediasta.


Timofejevin suvun haudalla on näyttävä metalliveistos, joka kuvaa enkeliä ja yllä loistavaa tähteä.



Silventoinen-suvun hautakivessä on kolo, jossa on pienoisveistos, joka esittää sotilasta. Haudassa on majuri Unto Olavin viimeinen leposija. Hänen veljensä, kapteeni Tauno Ilmari on haudattu sankarihautaan.


Keraamikko Michael Schilkinin hautakivessä oli tällainen risti:



Schilkinistä voi lukea lisää wikipediasta.

Norjalaissyntyistä Daniel Nybliniä pidetään suomalaisen valokuvauksen isänä. Vuonna 1877 Nyblin perusti oman valokuvausliikkeensä Helsinkiin, oltuaan ensin tanskalaisen Charles Riisin apulaisena. Tämän Nyblinin muotokuvamedaljonkin on veistänyt ilmeisesti hänen veljensä Thorvald vuonna 1924. Daniel Nyblin kuoli vuonna 1923 kärsittyään seitsemän vuoden ajan aivoverenvuodon aiheuttamista oireista.



Bongasimme hautausmaalta myös ex-poliitikko Kalle Könkkölän, murhatun muusikon ja nukketeatterinaisen Anna Baricin ja tietenkin Babitzinien (mm. Sammy ja Kirka) haudat.

Rauha Karhun hauta oli kyllä erikoisin, jonka olen tähän mennessä nähnyt:


Ortodoksisen alueen loppuun vielä sekalainen satsi hautakivitaidetta:












Sitten vaihdoimme ortodoksiselta hautausmaalta Hietaniemen isommalle puolelle ja kävelimme vähän matkaa jo aiemmin käytyä tietä tuhkauurna-alueen ohi. Siitä voi lukea sitten kohta ilmestyvästä jatko-osasta.