Takaisin Tukholmaan, reissupäivä 2 - Gamla Stan

Yöunet päättyivät klo 5.15 siihen, että hytin telkkari meni itsekseen päälle. Siis yli tunnin ennen saapumisaikaa. Hyttikäytävältä kuului kuulutuksia ja hytin ovea availtiin henkilökunnan toimesta pariinkin otteeseen. Ehkä pitäisi matkustaa Helsingin suunnalta, niin ei olisi niin julmettu kiire ulos laivasta. Kävimme tyttären kanssa pikaisesti kannella, joka oli varsin märkä yöllisen pienehkön myräkän jäljiltä. Sotkuja ei laivalla näkynyt lainkaan. Vuodenvaihdetta oli siis juhlittu jokseenkin rauhallisissa merkeissä. Olimme kannella juuri, kun ohitimme Nackan rannassa olevan Carl Millesin Gud Fader -veistoksen.

Sitten saavuimme pimeään Tukholmaan. Emme ottaneet laivan meriaamiaista, koska emme halunneet herätä liian aikaisin. Menisivät rahat hukkaan, kun kukaan ei haluaisi syödä juuri mitään. Siksi olin pohtinut asiaa jo syksyllä ja laitoin niiden pohdintojen ja työkaverilta saamani ohjeen mukaisesti viestin Södermalmilla sijaitsevaan hotelliin, joka oli sopivan matkan päässä. Sieltä toivotettiinkin tervetulleeksi aterioimaan, kunhan tulisimme vain aamiaisen alkamisaikaan.

Laivasta päästyämme kipitimme heti vauhdilla terminaalin tuloaulaan ja laitoimme isot matkatavarat säilytyslokeroon, joita tällä kertaa olikin hyvin tarjolla.

Kävelimme poikki London Viaduktenin, ylös Folkungagatania ja käännyimme sitten Erstagatanille. Vastapäätä sitä, toisella puolella eli SoFossa on hienoja vanhoja puutaloja. Siellä pitää käydä jollain tulevalla reissulla käymässä. Nyt menimme Fjällgatanille. Kesällä kuljimme kyseistä katua toiseen suuntaan, nyt toiseen. Näkymät kadun reunalta kohti Tukholman keskustaa ja Djurgårdenia olivat upeat. Fjällgatanhan sijaitsee lähes 30 metriä korkeammalla kuin alapuolella kulkeva Stadsgårdsleden. Oli hienoa kulkea pimeillä, lähes autioilla kaduilla.

Ihailimme Fjällgatanin varrella olevia vanhoja taloja ja maisemia. Renstiernansgatan toisella puolella nousimme Albert Engströms Trappor -nimisiä portaita legendaarisen laulaja Cornelis Vreeswijkin muistoksi nimettyyn puistoon ja ihastelimme sielläkin hienoja maisemia. Lapset poimivat maasta shampanjapullojen korkkeja.

Ihme ja kumma, Tukholmaa ei oltu vielä tässä vaiheessa siivottu yön juhlinnan jäljiltä.

Bitte Jonason Åkerlund: Cornelis och Cecilia

Cornelisparkenilta lähtevä katu on nimeltään Mäster Mikaels gränd ja kaikkia kiinnosti kovasti Mestaaja-Mikaelin vanha kotitalo ja hänen elämäntarinansa. Mikael asui kuvassa olevassa talossa ja aikansa työskenteli mestaajana, kunnes tarinan mukaan jäi itse kiinni murhasta ja koko entisten asiakkaidensa kohtalon.

Mäster Mikaelin kotitalo keskellä oleva punainen puutalo.

Katarinakyrkanin ja Glasbrukstäppanin ohitettuamme pääsimme Sjöfartshotelletin pihaan. Hetken jouduimme odottamaan aamupalan alkua, mutta kannatti odottaa. Maistuva ja täyttävä aamiainen, joka pitäisi nälän poissa ainakin hetkisen. Lautaselle päätyi ainakin leipää, päällisiä, jugurttia, muroja, juomaksi kahvia, teetä ja mehuja.

Villapaitapappa Meripierussa aamiaisella.

Koska olimme näin aikaisin aamulla jo liikenteessä, joituisimme odottamaan hotelliin pääsyä useita tunteja. Odotteluajan olimme päättäneet käyttää Gamla Stanin puolella. Lähdimme hotellilta ensin kohti Slussenia. Viime reissulla kipitimme työmaiden piinaaman legendaarisen Slussenin ohi pikavauhdilla emmekä ehtineet katsella oikein ympärillemme. Nyt aikaa oli enemmän ja kuljimmekin mitä hauskimpien portaiden (Borgmästartrappan) kautta Katarinavägeniltä alas Stadsgårdenin kävelytielle. Tai siis työmaasilloille ja niitä pitkin Slussenin T-aseman ja kaupunginmuseon edustalle.

Kuljimme Ryssgårdenin poikki ja bongasimme Södermalmstorgilta, Slussenin bussipysäkkien vierestä, veistosryhmän, jota ei ollut kummassakaan aiemmin tekemässäni patsaslistassa. Pronssiset patsaat on veistänyt Lena Cronqvist ja ne on asetettu paikoilleen vuonna 2016. Cronqvist on tehnyt veistokset jo vuonna 1998, nyt niille löytyi mainio sijoituspaikka.

Syy paikanvalinnalle oli tuoda "balsamia sieluille pitkän rakennuskaaoksen keskellä". Slussenin aluehan on vielä pitkään hurjassa remontissa, pullollaan nostureita ja jättimäisiä kaivantoja.

Hauskoja röpelöisiä veistoksia, jotka toivat hymyn huulille. Lapsetkin tykkäsivät kovasti omankokoisistaan patsaista ja ilmeilivät niille ja poseerasivat samanlaisissa asennoissa. Onnistunut julkisen taiteen edustaja siis kyseessä. Halutessanne voitte lukea lisää patsaista täältä (på svenska)!

Tyttären kamerasta loppuivat patterit ja varaparistopaketti oli jäänyt terminaaliin tavaralokeroon. Ei muuta kuin takaisinpäin vähän matkaa ja T-aseman kulmalta Pressbyrånista hakemaan lisää puhtia kameraan. Sillä aikaa vaimo ja poika menivät jo Katarinavägenin sillan yli ja olivat nähneet talon seinässä enkeliveistoksen ja katolla palloa ympäröivät kalat.

Vasemmalta kaupungintalo, Riddarholmenin kirkontorni ja Gamla stan.

Göran Söderströmin erinomaisen Gamla stan - Slottet och Storkyrkan, elva vandringar -kirjan mukaan nuo ovat delfiinejä ja ne pitelevät maapalloa. Kyseinen talo sijaitsee Järntorgetin jälkeen Österlånggatanin ja Skeppsbronin välissä olevassa Narcissus-korttelissa.

Enkeli puolestaan on Medusa-korttelin talossa, johon vuonna 1786 Lars Callin muutti ja perusti apteekin nimeltään Ängeln. Vuonna 1878 Carl Sandahl suunnitteli nykyisen ulkomuodon. Apteekki poistui talosta vuonna 1969. Tilalle tullut pubi jatkoi samalla nimellä eikä enkeliveistostakaan ole vielä onneksi viety minnekään.

Gamliksen puolella kirmasin heti kuvaamaan Christian Erikssonin veistämää patsasta nimeltä Bågspännaren eli Jousenvirittäjä. Se on pystytetty Engelbrekt nuoremman muistoksi. Kyseinen herrahan oli 1400-luvun kapinallinen, joka nousi Eerik Pommerilaista vastaan. Murhansa jälkeisinä vuosikymmeninä Engelbrekt nousi kansan silmissä kansallissankariksi ja on ollut sitä aina näihin päiviin saakka. Tällaisia muistomerkkejä on ympäri Ruotsia, näitäkin jousenvirittäjiä on useampia.

Erikssonin veistos on valmistunut vuonna 1902 Falunissa pidettyyn kilpailuun. Sinne patsasta ei kuitenkaan pystytetty vaan siellä on Karl Hultströmin Engelbrekststaty kirkon luona. Gamla staniin Bågspännaren pääsi vuonna 1916. Patsaan mallina toimi Erikssonin hyvä ystävä Gösta Fagerlind.

Kornhamstorgetilla - jonka keskellä Bågspännaren on - löytyy myös muutamia julkisivutaideteoksia. Ranskalainen filosofi René Descartes asui Scharenbergska husetissa kuningatar Kristinan kutsumana vuonna 1649. Talon seinässä on hieno erkkeri.

Naapuritalossa on ostoskuja Galleria Passagen, jonka kautta pääsee Gamla stanin sisälle, Västerlånggatanille. Talon on suunnitellut 1900-luvun alussa Edward Ohlsson. Julkisivussa olevien taideteosten tekijästä ei tällä hetkellä ole tietoa.

Menimme seinät kuvattuamme kapeaa huoltokäytävältä vaikuttanutta kujaa (Torgdragargränd, saanut kuulemma nimensä 1981 pidetyn kilpailun jälkeen) pitkin äsken mainitulle Västerlånggatanille ja lähdimme kohti pohjoista ja Mynttorgetia. Sitä ennen kuvasin Passagenin vieressä olleen talon julkisivusta löytyneitä koristeveistoksia. Kurpitsa oli vahvasti voimissaan silloin kuin näitä taloja koristeltiin. Tykinpiipuistakin on tykätty.

Kyseessä on von der Lindeska huset. Talo pystytettiin ensimmäisten joukossa suuren palon jälkeen vuonna 1625. Kuparikauppias Erik Larsson rakennutti talon. Larsson aateloitiin vuonna 1931 ja otti nimekseen von der Linde, siitä talon edelleen käytössä oleva nimi. Kiviveistosten tekijästä ei ole tietoa.

Hahmojen päiden yllä eivät ole kurpitsat vaan täydet säkit jotain tavaraa. Göran Söderströmin kirjassa arvellaan parrakkaan miehen olevan Neptunus ja toisella puolella oleva olisikin nuori mies, kenties Bacchus, koska hänellä on viinirypäleitä hiuksissaan.

Hulppea sisäänkäynti joka tapauksessa.

Vähän matkaa käveltyämme näin oikealle katsoessani ylämäen huipulla aukean, jonne menimme seuraavaksi. Kyseessä on tietenkin Stortorget, joka oli näin joulun ja uuden vuoden juhlinnan jälkeen varsin autio. Muutamia turisteja oli meidän lisäksemme ihastelemassa taloja ja brunnia. Wikipediasta voi på svenska lukea lisää torilla olevasta vesipumpusta.

Viereisen Storkyrkanin edustalla olevan Storkyrkobodenin portilla on kaksi ikivanhaa veistosta, (Den gudomlinga) Kärleken (Rakkaus) ja Förnuftet (Järki, järkevyys). Ne ovat Peter Schultzin hiekkakivestä veistämät ja pystytetty paikoilleen jo vuonna 1675. Storkyrkobodenilla pitäisi olla myös Daniel Kortzin kivipatsaat Hoppet ja Försiktigheten, mutta niitä en jostain syystä nähnyt lainkaan.

Suurkirkossa oli juuri alkamassa uudenvuodenpäivän lauluhetki, joten kävin vain vilkaisemassa sisäoven reunalta kirkkoon sisään. Näin siellä kultaisen veistoksen, joka esittää Pyhää Yrjöä lohikäärmettä teilaamassa.

Kirkolta menimme Prästgatanille, kävimme kääntymässä sen päässä olevassa umpikujassa, ihmettelimme korkeita taloja, jotka reunustavat katuja Gamla stanissa ja löysimme pian sen jälkeen Storkyrkobrinkenin ja Västerlånggatanin risteyksessä olevan Apoteket Korpenin, jonka seinällä on hieno kultainen korppi.

Korpin jälkeen seinässä on porttigongi, Stenbastugränd, jota pitkin pääsee Kanslihusannexetin pihalle. Siellä on Ivar Johanssonin suihkukaivoveistos Morgon vuodelta 1960. Pronssinen nainen seisoo korkean pilarin päällä keskellä pyöreää allasta. Allasta reunustaa graniittiset kiviveistokset, joissa on mm. viininjuontia, kuvanveistoa, viulunsoittoa sekä Aatami ja Eeva omenan kera.

Tulimme ulos pihalta Myntgatanille, menimme sen yli ja Rådhusgrändia pitkin kohti Vasabronia. Oikealla on toinen Kanslihuset, jonka syvällä sisäpihan perällä on oven yläpuolella Stig Blombergin vuodelta 1935 oleva Fris.

Kanslihusetin takana, talon ja Norr Ström -virran välissä, Kanslikajenilla leikittiin hetki, sitten vaihdettiin tien toiselle puolelle. Siinä pikku puistikossa, oikeustalon takapihan luona, leikittiin myös piilosta. Tytär liukastui leikiin tuoksinassa, mutta onneksi selvittiin tällä kertaa vähin vammoin. Kesän palovamma oli hyvin muistissa vielä kaikilla.

Riddarhusgrändin toisella puolella Riddarhusetin puutarhassa keskellä on John Börjesonin vuonna 1890 paljastettu pronssipatsas Axel Oxenstiernasta.

Oxenstierna oli merkittävä aatelismies, joka toimi Kustaa II Aadolfin valtakunnankanslerina. Kunkun kanssa Oxenstierna uudisti Ruotsin valtiomeininkiä ja nosti maan tuon ajan suurvallaksi. K2A oli kuumakalle, mutta Aksu rauhoitti ja piti homman kasassa.

Kustaan kuoltua Oxenstierna hallitsi maata, kunnes kuningatar Kristiina tuli täysi-ikäiseksi. Krisse ei lopulta halunnut olla yhteistyössä pitkään hallinnossa mukana olleen Oxenstiernan kanssa, joten hän hoiti isänsä ystävän pois kuvioista. Loppuelämänsä Oxenstierna pysyi sivussa päivänpolitiikasta.

Riddarhusetin julkisivussa on myös hienoa taidetta ja katolla monta patsasta.

Hippaleikin jälkeen kiersimme kanaalin viertä takaisin Myntgatanin ja Munkbronin risteykseen. Kuvasin Gustaf Vasan patsasta uudelleen (1773, Pierre Hubert L'Archevêque) ja katolla olevia veistoksia. Sitten menimme Riddarholmsbron-sillan yli Riddarholmeniin.

Jottei tästä julkaisusta tulisi ihan mahdottoman pitkä, laitetaan katko tähän ja jatketaan seuraavassa päivityksessä loppujen Gamla stanin bongailujen ja loppupäivän toimien osalta.

Lähteet: Wikipedia, Göran Söderström: Gamla stan (Lind&Co),

Kesälomareissu 2018 päivä 6 osa 2 - Söderillä ja vähän muuallakin

Lauantain touhut jatkuivat pikasuihkun jälkeen. Menimme taas Mårtensdalin tvärbana-pysäkille ja ajoimme Gullmarsplanin asemalle, josta jatkoimme tunnelbanalla yhden pysäkinvälin ja jäimme pois Skanstullin asemalla. Nousimme ylös Götgatanille. Tuo katuhan halkoo Södermalmin eteläpohjoissuunnassa keskeltä kahtia. Olimme jo etukäteissuunnitelmissa päättäneet jättää länsipuolen pois vierailukohteista, vaikka sielläkin varmasti on vaikka mitä mielenkiintoista.

Ensimmäiseksi menimme Ringen-kauppakeskukseen. Lasten harmiksi emme löytäneet sieltä niitä leluja, mitä he halusivat. Vaatekaupasta ostimme kuitenkin pojalle ruotsinlippurannehikinauhat ja tytölle arbuusihameen. Skattskrapan-tornitalossa olevasta kauppakeskuksesta ei myöskään löytynyt oikeita leluja eikä edes kunnon lelukauppaa. Urheiluvaateliikkeestä löysin itselleni sen tuliaisen jonka halusin: Hammarby IF:n lippiksen. Alun perin halusin vihreän suoralippaisen, jossa luki kaunokirjoituksella Hammarby. Sovittaessa huomasin lipan liian pieneksi ja myös kupolin liian ahtaaksi. Onneksi vieressä oli trendikäs verkkolippis, jonka etupaneelissa on ympyräisessä teksti Hammarby Södermalm. Kyllä nyt on kuukauden ajan kelvannut kulkea Tampereen katuja!

Matkalla kohti Medistä eli Medborgarplatsenia näin tien toisella puolella Göta Lejon -patsaan. Se on musikaaleja ja teatteriesityksiä tarjoavan salin pääsisäänkäynnin yläpuolella, Götgatspalatset-talossa. Talo rakennettiin vuosina 1926-28 Birger Borgströmin piirrustusten mukaan. Elokuvateatteri SF-biograf aloitti elokuvanäytännöt vuonna 1928. Oven yläpuolella olevan lipan päällä on siis leijonapatsas, joka on kuparia ja sen on suunnitellut Einar Forseth.

Folkungagatanin kohdalla vastaan tuli poliiseja ja hetkeä myöhemmin mielenosoituskulkue. Rauhallisesti kulkivat eikä häiriöitä ollut. Menimme hotellin ohitse Björns trädgård -puiston puolelle. Nurmikolla köllötteli täydessä unessa pultsareita. Näimme patsaan, jonka nimi on Grodan. Siitä myöhemmin lisää.

Lapsia harmitti lelutilanne sen verran, että ainoa ratkaisu oli lähteä pohjoiseen Norrmalmille. Metromatka oli tälläkin kertaa nopea ja pikavauhdilla olimme tukholmalaisten keskeisimmällä paikalla eli Sergelin torilla. Sitä siinä sitten ihmeteltiin. Itselle tämä oli ensimmäinen kerta kyseisellä torilla. Paljon oli nostokurkia torin ympärillä ja remonttien johdosta patsaita oli kärrätty varastoon. Niitä oli siis turha yrittää löytää. Edvin Öhrströmin lasista ja teräksestä tehty suihkukaivoveistos Kristallvertikalaccent vuodelta 1974. Itse vesiallas valmistui jo vuonna 1967.

Kävelimme Gallerian ohi Hamngatanille ja siitä NK:lle sisään. Tavaratalossa oli kyllä leluosasto, mutta tarvittavia herkkuja ei lapsille löytynyt. Matkaa oli siis jatkettava toisaalle. NK oli mukava vanhanajan tavaratalo, jossa ei ainakaan näkynyt eri firmojen osastoja, kuten kotimaassa Stockalla ja Sokoksella on nykyään.

Palasimme Sergelille ja käväisimme BR:llä. Kaksi kerrosta, mutta ei sitä mitä haettiin. Lohdutukseksi futiskortteja ja soittorasia (La Rose de Vie). Sitten menimme Åhlensille. Sieltäkään ei tärpännyt. Aikamme siellä pähkäilimme, kun tuntui että oli pakko saada vain joku lelu. Kiukkukin alkoi nostaa päätään. Eikä nälkäkään ollut kaukana. Åhlensilla oli ylhäällä hieno leikkiterassi lapsia varten.

Alakerran ruokaosastolta otimme donitseja ja marjoja evääksi ja sitten palasimme T-Centralenille. Sisäänkäynnin luona vaimo bongasi BR:n talon seinästä reliefin. Se on Sven Sahlbergin tekemä Ränta på ränta. Vuosiluvusta ei ole tietoa.

Taaskaan ei tarvinnut kauaa metrojunaa odotella ja matka meni joutuisasti, hetkessä olimme jälleen Mediksellä. Se aiemmin mainittu Grodan on Per Hasselbergin veistämä patsas, jossa tyttö istuu sammakkomaisessa asennossa ja hänellä on edessään sammakko. Tämä kyseinen pronssivalos on Bergmanin taidevalimon tekemä ja vuodelta 1943. Hasselbergin ensimmäinen kipsiluonnos valmistui vuonna 1887.

Sillä aikaa, kun aikuiset ihastelivat ja kuvasivat sammakkotyttöä, lapset menivät katsomaan skeittiallasta. Kun olimme lähestymässä allasta, huomasimme pojan olevan syvällä altaan pohjalla. Sisko yritti auttaa veljen ylös, mutta painovoima pudotti pikkuisen alas. Seurauksena inhottava palovamma polven alapuolelle.

Annoimme ensiapua skeittipaikan vieressä olevan leikkipuiston reunalla ja söimme samalla eväitä. Lapset innostuivat leikkimään vaikka haavat juilivatkin jonkin verran. Sitten lähdimme eteenpäin, kuljimme Tjärhovsgatania itään. Ohitimme tatuointiliikkeen, josta kuului houkutteleva surina. Näimme myös sähköboksin päälle unohtuneen simpukkapussin.

Kulman takaa tuli esiin Katarina kyrkogård. Etsimme mahdollisia muistomerkkejä. Muistolehdossa on Bertil Berggren Askenströmin veistos Hymn i Guds hand vuodelta 1993. Hautausmaalla on myös menneiden aikojen viihdetähti Cornelis Vreeswijkin ja salamurhatun poliitikko Anna Lindhin haudat. Upea puistikko, keltainen tosin kuivuneen nurmikon takia. Lapsia ei haitannut, he harjoittelivat kärrynpyöriä.

Kirkkomaalta nousimme pikkukujia pitkin Höga stigenille, josta bongasimme puistosta Skitstöveln-veistoksen. Roland Haeberleinin teos on vuodelta 1986. Puistossa meille jutteli hauska suomalaismies. Harmittelimme yhdessä läheisen hotellin terassilta kuulunutta mökää.

"Den gula 'Skitstöveln' i aluminium är placerad på en kavalett och står i sluttningen nedanför Fiskargatans förlängning, öster om Mosebacketerassen. Verket har följande inskription: 'Årets dummaste idé förtjänar att jämföras med föregående års skitstövel'."

Sitten kuljimme pikkukujia pitkin takaisin kirkon luokse ja siitä eteenpäin. Päädyimme Cornelis park -puistoon, jossa on Corneliksen muistomerkki. Sen on tehnyt Bitte Jonason Åkerlund vuonna 2007 ja siinä on kuvattuna itse Cornelis sekä hänen rakas Cecilia-kitaransa.

Wikipediasta:

"Cornelis Vreeswijk (1937 – 1987) oli hollantilaissyntyinen ruotsalainen lauluntekijä ja laulaja. Vreeswijkin perhe muutti Alankomaista Ruotsiin Cornelisin ollessa 12-vuotias. Maahanmuuttajapoika halusi oppia ruotsin kielen nopeasti paremmin kuin luokkatoverinsa, jottei häntä voitaisi kiusata. Siten hän opetteli kirjoittamaan hauskoja laulelmia, jotka olivat myös osittain yhteiskuntakriittisiä.

1960-luku oli Vreeswijkille tuottoisa, ja hän teki sinä aikana 5–6 LP-levyä omilla teksteillään. Hänen suosionsa nousi, mutta samalla hän vietti myrskyisää yksityiselämää. Hän ehti mennä kaksi kertaa naimisiin ja oli kaiken kaikkiaan neljä kertaa naimisissa. Hän on myös istunut vankilassa rattijuoppoudesta. Levymyynnillä hän ansaitsi miljoonia, mutta hän oli hyvin antelias luonteeltaan ja täysin numerosokea, joten miljoonat menivät samalla vauhdilla.

Vreeswijk asui Tukholmassa asuntoveneessä Mälarenin laiturissa, josta oli lyhyt matka Söderin ravintoloihin. Kapakkakierroksilla hän tapasi kaikenlaisia ihmisiä ja tämän värikkään kaartin hän kietoi vähitellen myös laulelmiinsa. Hän oli myös kovin mustasukkainen ja alkoholin vaikutuksesta kiivasluonteinen."

Tuon pienen puistoalueen vieressä, parin vanhan puutalon takana oli Glasbrukstäppan. Siellä oli kolme suihkuallasta. Sinne kirmasivat lapset alta aikayksikön. Rinteessä oli graniittinen Hantverksstenen, jonka on tehnyt Edvin Öhrström vuonna 1952.

Altaiden ja graniittipatsaan välissä oli pensaiden keskellä penkit ja niiden välissä kivi, jonka päällä köllötteli pronssinen kärmes, Midgårdsormen. Sen on tehnyt Mats Lodén vuonna 1995. Kiva pieni suihkukaivoveistos. Taru Maailmankäärmeestä onkin sitten aivan erilainen kuin tämä pieni patsas. Lue täältä siitä lisää!

Kapusimme täppanin rinteen ylös ja menimme portista ylempään puistoon. Sieltä portaat alas koulun pihalle ja siitä uudelleen Corneliksen puistoon. Sieltä pääsimme toiset portaat alas Renstiernans Gatan ja Katarinavägenin risteykseen ja siitä Fjällgatanille.

Kirjailija Per Anders Fogelströms terass on hieno paikka. Upeat näkymät veden yli pohjoiseen Djurgårdeniin, Östermalmiin, Blasieholmeniin ja Gamla staniin. Siellä on myös sosiaalidemokraattipoliitikko Anna Lindhagenin (1870-1941) muistomerkki, kaksipuolinen iso mitali. Sen on veistänyt Kerstin Kjellberg-Jacobsson (s.1930) ja se on pystytetty vuonna 1987.

Ylemmässä kuvassa, joka on Fjällgatanin puolella, on kuvattuna Mälardrottningen ja alemmassa kuvassa, joka on Saltsjön puolella, on kuvattuna Anna Lindhagen sekä tekstiä.

Viereisen Fjällgatans Kaffestugan terassilla söimme ilta-auringossa jäätelöt ja joimme Oranginat. Niiden jälkeen kapusimme portaat ylös ohi Stigbergstäppanin. Ihastelimme myös Anna Lindhagens täppan -puistoa. Siitä jatkoimme vielä Erstan koulun pihalle, josta löytyi tällainen pihan nurkassa piilossa ollut kivipatsas.

Koulun pihalta oli aivan mahtavat näkymät Söderin kattojen ylle! Niitä ihailtiin hetki ja sen jälkeen matka jatkui Ersta trappor -portaita pitkin alas kohti Folkungagatania. Portaiden alapäässä olevasta Stigbergsparkenista löytyi Ture Johanssonin ruostumattomasta teräksestä tekemä Soluppgång vuodelta 1972.

Näimme siinä kohdilla ensimmäisen uhkaavan oloisen miehen, joka tosin häipyi näkyvistä (vahvasti huojuen) Erstagrillenin taakse. Lapset juoksivat vauhdilla puistossa oleville keinuille ja minä menin tutkimaan niiden vieressä olevaa pronssista sieniveistosta, josta ei ollut aiemmin mitään hajua.

Aspsopp (haavanpunikkitatti) on vuodelta 2010 ja Gammal sopp (mikä lie tatti) vuodelta 1999. Ne on veistänyt kuvanveistäjä Iwo Myrin, jonka nettisivuilla voit piipahtaa klikkaamalla tästä!

Eihän tätä näin pitkää raporttia varmaan kukaan jaksa enää lukea?! Mutta ei auta, pakko ajaa vaan! Ylitimme Folkungagatanin ja lähdimme Borgmästargatania ylöspäin. Kocksgatanin risteyksessä oli kulmauksen liiketilassa bileet sekä ulkona että sisällä. Tien toisella puolella oli rauhallisempi meininki baarin terassilla.

Pääsimme mäen päällä sijaitsevalle Sofia kyrkogårdille. Kirkkopuiston eli Vitabergsparkenin alueella oli hienoja vanhoja puutaloja pihoineen ja puutarhoineen. Sieltä löytyi myös kiva koira, tämä seuraava patsas sekä paljon ihmisiä piknikillä.

Wikipediasta:

"Undret, eller Skvallertanterna, är en granitskulptur i Vitabergsparken i Stockholm, nära Sofia kyrka, av Astrid Rietz, som restes 1976. Den är ett minnesmärke över Elsa Borg och hennes bibelkvinnor."

Otimme kuvia taloista ja kirkosta. Aurinko alkoi laskea talojen taakse ja puisto alkoi jo pimentyä. Kaiken lisäksi kävelimme jättimäisen katajan alle, se peitti koko taivaan. Tajusimme yhtäkkiä, että meillä ei ole iltapalatarvikkeita lainkaan. Hotellin talossa oleva kauppa olisi avoinna klo 22:een ja meillä oli vajaa tunti aikaa ehtiä sinne. Olimme kaukana, suht keskellä Söderiä, emmekä tienneet ehdimmekö lossiin.

Laskeuduimme alas puistosta ohi Vitabergsparkenin amfiteatterin ja aloimme ihmetellä, että missäs se lossiranta olikaan? Ennen teatteria rinteessä oli myös kivannäköinen kahvila, mutta se oli juuri sulkeutunut. Kävelimme hieman väärään suuntaan ja päädyimme Anna Lindhs park -puiston kohdalle. Ajattelimme, että koko lössi ei ehdi lauttaan, joten minä lähdin kiirehtimään. Kun ehdin Lisenin kyytiin ja näin muun kolmikon tulevan hissun kissun, oli pakko vähän hoputella, koska lautan lähtöön oli vielä yli kolme minuuttia ja he ehtisivät kyllä kyytiin. Näin kävikin ja pääsimme kaikki Hammarbyn puolelle samalla paatilla.

Toisella puolella lähdin juoksemaan kaupalle ja muut kävelivät rauhassa perässä. Ehdin hyvin vielä ennen sulkemisaikaa hakemaan tarvittavat ruokatarpeet. Hetken odottelun jälkeen oli jengi jälleen koossa ja vetäydyimme hotellihuoneeseen.

Iltapalan jälkeen lapset nukahtivat nopeasti eikä meillä aikuisillakaan kauaa mennyt ennen kuin olimme unten mailla. Viimeinen yö Tukholmassa oli alkanut.