Takaisin Tukholmaan, reissupäivä 2 - Gamla Stan

Yöunet päättyivät klo 5.15 siihen, että hytin telkkari meni itsekseen päälle. Siis yli tunnin ennen saapumisaikaa. Hyttikäytävältä kuului kuulutuksia ja hytin ovea availtiin henkilökunnan toimesta pariinkin otteeseen. Ehkä pitäisi matkustaa Helsingin suunnalta, niin ei olisi niin julmettu kiire ulos laivasta. Kävimme tyttären kanssa pikaisesti kannella, joka oli varsin märkä yöllisen pienehkön myräkän jäljiltä. Sotkuja ei laivalla näkynyt lainkaan. Vuodenvaihdetta oli siis juhlittu jokseenkin rauhallisissa merkeissä. Olimme kannella juuri, kun ohitimme Nackan rannassa olevan Carl Millesin Gud Fader -veistoksen.

Sitten saavuimme pimeään Tukholmaan. Emme ottaneet laivan meriaamiaista, koska emme halunneet herätä liian aikaisin. Menisivät rahat hukkaan, kun kukaan ei haluaisi syödä juuri mitään. Siksi olin pohtinut asiaa jo syksyllä ja laitoin niiden pohdintojen ja työkaverilta saamani ohjeen mukaisesti viestin Södermalmilla sijaitsevaan hotelliin, joka oli sopivan matkan päässä. Sieltä toivotettiinkin tervetulleeksi aterioimaan, kunhan tulisimme vain aamiaisen alkamisaikaan.

Laivasta päästyämme kipitimme heti vauhdilla terminaalin tuloaulaan ja laitoimme isot matkatavarat säilytyslokeroon, joita tällä kertaa olikin hyvin tarjolla.

Kävelimme poikki London Viaduktenin, ylös Folkungagatania ja käännyimme sitten Erstagatanille. Vastapäätä sitä, toisella puolella eli SoFossa on hienoja vanhoja puutaloja. Siellä pitää käydä jollain tulevalla reissulla käymässä. Nyt menimme Fjällgatanille. Kesällä kuljimme kyseistä katua toiseen suuntaan, nyt toiseen. Näkymät kadun reunalta kohti Tukholman keskustaa ja Djurgårdenia olivat upeat. Fjällgatanhan sijaitsee lähes 30 metriä korkeammalla kuin alapuolella kulkeva Stadsgårdsleden. Oli hienoa kulkea pimeillä, lähes autioilla kaduilla.

Ihailimme Fjällgatanin varrella olevia vanhoja taloja ja maisemia. Renstiernansgatan toisella puolella nousimme Albert Engströms Trappor -nimisiä portaita legendaarisen laulaja Cornelis Vreeswijkin muistoksi nimettyyn puistoon ja ihastelimme sielläkin hienoja maisemia. Lapset poimivat maasta shampanjapullojen korkkeja.

Ihme ja kumma, Tukholmaa ei oltu vielä tässä vaiheessa siivottu yön juhlinnan jäljiltä.

Bitte Jonason Åkerlund: Cornelis och Cecilia

Cornelisparkenilta lähtevä katu on nimeltään Mäster Mikaels gränd ja kaikkia kiinnosti kovasti Mestaaja-Mikaelin vanha kotitalo ja hänen elämäntarinansa. Mikael asui kuvassa olevassa talossa ja aikansa työskenteli mestaajana, kunnes tarinan mukaan jäi itse kiinni murhasta ja koko entisten asiakkaidensa kohtalon.

Mäster Mikaelin kotitalo keskellä oleva punainen puutalo.

Katarinakyrkanin ja Glasbrukstäppanin ohitettuamme pääsimme Sjöfartshotelletin pihaan. Hetken jouduimme odottamaan aamupalan alkua, mutta kannatti odottaa. Maistuva ja täyttävä aamiainen, joka pitäisi nälän poissa ainakin hetkisen. Lautaselle päätyi ainakin leipää, päällisiä, jugurttia, muroja, juomaksi kahvia, teetä ja mehuja.

Villapaitapappa Meripierussa aamiaisella.

Koska olimme näin aikaisin aamulla jo liikenteessä, joituisimme odottamaan hotelliin pääsyä useita tunteja. Odotteluajan olimme päättäneet käyttää Gamla Stanin puolella. Lähdimme hotellilta ensin kohti Slussenia. Viime reissulla kipitimme työmaiden piinaaman legendaarisen Slussenin ohi pikavauhdilla emmekä ehtineet katsella oikein ympärillemme. Nyt aikaa oli enemmän ja kuljimmekin mitä hauskimpien portaiden (Borgmästartrappan) kautta Katarinavägeniltä alas Stadsgårdenin kävelytielle. Tai siis työmaasilloille ja niitä pitkin Slussenin T-aseman ja kaupunginmuseon edustalle.

Kuljimme Ryssgårdenin poikki ja bongasimme Södermalmstorgilta, Slussenin bussipysäkkien vierestä, veistosryhmän, jota ei ollut kummassakaan aiemmin tekemässäni patsaslistassa. Pronssiset patsaat on veistänyt Lena Cronqvist ja ne on asetettu paikoilleen vuonna 2016. Cronqvist on tehnyt veistokset jo vuonna 1998, nyt niille löytyi mainio sijoituspaikka.

Syy paikanvalinnalle oli tuoda "balsamia sieluille pitkän rakennuskaaoksen keskellä". Slussenin aluehan on vielä pitkään hurjassa remontissa, pullollaan nostureita ja jättimäisiä kaivantoja.

Hauskoja röpelöisiä veistoksia, jotka toivat hymyn huulille. Lapsetkin tykkäsivät kovasti omankokoisistaan patsaista ja ilmeilivät niille ja poseerasivat samanlaisissa asennoissa. Onnistunut julkisen taiteen edustaja siis kyseessä. Halutessanne voitte lukea lisää patsaista täältä (på svenska)!

Tyttären kamerasta loppuivat patterit ja varaparistopaketti oli jäänyt terminaaliin tavaralokeroon. Ei muuta kuin takaisinpäin vähän matkaa ja T-aseman kulmalta Pressbyrånista hakemaan lisää puhtia kameraan. Sillä aikaa vaimo ja poika menivät jo Katarinavägenin sillan yli ja olivat nähneet talon seinässä enkeliveistoksen ja katolla palloa ympäröivät kalat.

Vasemmalta kaupungintalo, Riddarholmenin kirkontorni ja Gamla stan.

Göran Söderströmin erinomaisen Gamla stan - Slottet och Storkyrkan, elva vandringar -kirjan mukaan nuo ovat delfiinejä ja ne pitelevät maapalloa. Kyseinen talo sijaitsee Järntorgetin jälkeen Österlånggatanin ja Skeppsbronin välissä olevassa Narcissus-korttelissa.

Enkeli puolestaan on Medusa-korttelin talossa, johon vuonna 1786 Lars Callin muutti ja perusti apteekin nimeltään Ängeln. Vuonna 1878 Carl Sandahl suunnitteli nykyisen ulkomuodon. Apteekki poistui talosta vuonna 1969. Tilalle tullut pubi jatkoi samalla nimellä eikä enkeliveistostakaan ole vielä onneksi viety minnekään.

Gamliksen puolella kirmasin heti kuvaamaan Christian Erikssonin veistämää patsasta nimeltä Bågspännaren eli Jousenvirittäjä. Se on pystytetty Engelbrekt nuoremman muistoksi. Kyseinen herrahan oli 1400-luvun kapinallinen, joka nousi Eerik Pommerilaista vastaan. Murhansa jälkeisinä vuosikymmeninä Engelbrekt nousi kansan silmissä kansallissankariksi ja on ollut sitä aina näihin päiviin saakka. Tällaisia muistomerkkejä on ympäri Ruotsia, näitäkin jousenvirittäjiä on useampia.

Erikssonin veistos on valmistunut vuonna 1902 Falunissa pidettyyn kilpailuun. Sinne patsasta ei kuitenkaan pystytetty vaan siellä on Karl Hultströmin Engelbrekststaty kirkon luona. Gamla staniin Bågspännaren pääsi vuonna 1916. Patsaan mallina toimi Erikssonin hyvä ystävä Gösta Fagerlind.

Kornhamstorgetilla - jonka keskellä Bågspännaren on - löytyy myös muutamia julkisivutaideteoksia. Ranskalainen filosofi René Descartes asui Scharenbergska husetissa kuningatar Kristinan kutsumana vuonna 1649. Talon seinässä on hieno erkkeri.

Naapuritalossa on ostoskuja Galleria Passagen, jonka kautta pääsee Gamla stanin sisälle, Västerlånggatanille. Talon on suunnitellut 1900-luvun alussa Edward Ohlsson. Julkisivussa olevien taideteosten tekijästä ei tällä hetkellä ole tietoa.

Menimme seinät kuvattuamme kapeaa huoltokäytävältä vaikuttanutta kujaa (Torgdragargränd, saanut kuulemma nimensä 1981 pidetyn kilpailun jälkeen) pitkin äsken mainitulle Västerlånggatanille ja lähdimme kohti pohjoista ja Mynttorgetia. Sitä ennen kuvasin Passagenin vieressä olleen talon julkisivusta löytyneitä koristeveistoksia. Kurpitsa oli vahvasti voimissaan silloin kuin näitä taloja koristeltiin. Tykinpiipuistakin on tykätty.

Kyseessä on von der Lindeska huset. Talo pystytettiin ensimmäisten joukossa suuren palon jälkeen vuonna 1625. Kuparikauppias Erik Larsson rakennutti talon. Larsson aateloitiin vuonna 1931 ja otti nimekseen von der Linde, siitä talon edelleen käytössä oleva nimi. Kiviveistosten tekijästä ei ole tietoa.

Hahmojen päiden yllä eivät ole kurpitsat vaan täydet säkit jotain tavaraa. Göran Söderströmin kirjassa arvellaan parrakkaan miehen olevan Neptunus ja toisella puolella oleva olisikin nuori mies, kenties Bacchus, koska hänellä on viinirypäleitä hiuksissaan.

Hulppea sisäänkäynti joka tapauksessa.

Vähän matkaa käveltyämme näin oikealle katsoessani ylämäen huipulla aukean, jonne menimme seuraavaksi. Kyseessä on tietenkin Stortorget, joka oli näin joulun ja uuden vuoden juhlinnan jälkeen varsin autio. Muutamia turisteja oli meidän lisäksemme ihastelemassa taloja ja brunnia. Wikipediasta voi på svenska lukea lisää torilla olevasta vesipumpusta.

Viereisen Storkyrkanin edustalla olevan Storkyrkobodenin portilla on kaksi ikivanhaa veistosta, (Den gudomlinga) Kärleken (Rakkaus) ja Förnuftet (Järki, järkevyys). Ne ovat Peter Schultzin hiekkakivestä veistämät ja pystytetty paikoilleen jo vuonna 1675. Storkyrkobodenilla pitäisi olla myös Daniel Kortzin kivipatsaat Hoppet ja Försiktigheten, mutta niitä en jostain syystä nähnyt lainkaan.

Suurkirkossa oli juuri alkamassa uudenvuodenpäivän lauluhetki, joten kävin vain vilkaisemassa sisäoven reunalta kirkkoon sisään. Näin siellä kultaisen veistoksen, joka esittää Pyhää Yrjöä lohikäärmettä teilaamassa.

Kirkolta menimme Prästgatanille, kävimme kääntymässä sen päässä olevassa umpikujassa, ihmettelimme korkeita taloja, jotka reunustavat katuja Gamla stanissa ja löysimme pian sen jälkeen Storkyrkobrinkenin ja Västerlånggatanin risteyksessä olevan Apoteket Korpenin, jonka seinällä on hieno kultainen korppi.

Korpin jälkeen seinässä on porttigongi, Stenbastugränd, jota pitkin pääsee Kanslihusannexetin pihalle. Siellä on Ivar Johanssonin suihkukaivoveistos Morgon vuodelta 1960. Pronssinen nainen seisoo korkean pilarin päällä keskellä pyöreää allasta. Allasta reunustaa graniittiset kiviveistokset, joissa on mm. viininjuontia, kuvanveistoa, viulunsoittoa sekä Aatami ja Eeva omenan kera.

Tulimme ulos pihalta Myntgatanille, menimme sen yli ja Rådhusgrändia pitkin kohti Vasabronia. Oikealla on toinen Kanslihuset, jonka syvällä sisäpihan perällä on oven yläpuolella Stig Blombergin vuodelta 1935 oleva Fris.

Kanslihusetin takana, talon ja Norr Ström -virran välissä, Kanslikajenilla leikittiin hetki, sitten vaihdettiin tien toiselle puolelle. Siinä pikku puistikossa, oikeustalon takapihan luona, leikittiin myös piilosta. Tytär liukastui leikiin tuoksinassa, mutta onneksi selvittiin tällä kertaa vähin vammoin. Kesän palovamma oli hyvin muistissa vielä kaikilla.

Riddarhusgrändin toisella puolella Riddarhusetin puutarhassa keskellä on John Börjesonin vuonna 1890 paljastettu pronssipatsas Axel Oxenstiernasta.

Oxenstierna oli merkittävä aatelismies, joka toimi Kustaa II Aadolfin valtakunnankanslerina. Kunkun kanssa Oxenstierna uudisti Ruotsin valtiomeininkiä ja nosti maan tuon ajan suurvallaksi. K2A oli kuumakalle, mutta Aksu rauhoitti ja piti homman kasassa.

Kustaan kuoltua Oxenstierna hallitsi maata, kunnes kuningatar Kristiina tuli täysi-ikäiseksi. Krisse ei lopulta halunnut olla yhteistyössä pitkään hallinnossa mukana olleen Oxenstiernan kanssa, joten hän hoiti isänsä ystävän pois kuvioista. Loppuelämänsä Oxenstierna pysyi sivussa päivänpolitiikasta.

Riddarhusetin julkisivussa on myös hienoa taidetta ja katolla monta patsasta.

Hippaleikin jälkeen kiersimme kanaalin viertä takaisin Myntgatanin ja Munkbronin risteykseen. Kuvasin Gustaf Vasan patsasta uudelleen (1773, Pierre Hubert L'Archevêque) ja katolla olevia veistoksia. Sitten menimme Riddarholmsbron-sillan yli Riddarholmeniin.

Jottei tästä julkaisusta tulisi ihan mahdottoman pitkä, laitetaan katko tähän ja jatketaan seuraavassa päivityksessä loppujen Gamla stanin bongailujen ja loppupäivän toimien osalta.

Lähteet: Wikipedia, Göran Söderström: Gamla stan (Lind&Co),