Ensio Seppänen ja miten kaikki alkoi vuonna 2008

Ensimmäisen Patsaanmetsästäjän aiheena on itseoikeutetusti "taiteilijaprofessori" Ensio Seppänen, jonka taideteoksista kaikki sai alkunsa. Tulen päivittämään tätä Ensio-sivua, jahka ehdin, mutta julkaistaan tällainen raakaversio tähän hätään.

Ensimmäinen Ension julkinen teos, jonka näimme oli Sallan kirkon pihalla sijaitseva Evakkopatsas eli "Lyhyt lepohetki". Sillä hetkellä kyseessä oli vain hieno patsas, jonka tekijällä ei ollut niinkään merkitystä.

Salla erämaassa -sivusto:

"Kirkon vieressä olevan, vuonna 1980 valmistuneen seurakuntatalon on suunnitellut arkkitehti Matti Leiber. Sen edessä on taiteilijaprofessori Ensio Seppäsen vuonna 1986 muotoilema evakkopatsas 'Lyhyt lepohetki'."

Seuraavana vuorossa oli Savukosken alueella, Kuoskun kylässä sijaitseva Partisaanien uhrit -muistomerkki. Se edustaa sankarimuistomerkkien perustyyliä, kivipaadessa metallinen kilpi, jossa sotaisa aihe.

Tammenlehvä-sivusto:

"Kuoskun kaukopartiouhrien muistomerkin suunnitteli professori Ensio Seppänen. Sen mahtava graniittipaasi otettiin sodanaikaisesta Salpalinjasta. Muistomerkki paljastettiin 22.7.1979. Siihen lisättiin 15.7.1994 laatta, jossa on Kuoskussa surmattujen ja sodissa 1939 – 1945 kaatuneiden kuoskulaisten nimet. Nimiä on 19. Käyntiohje: Kuoskun kylä on noin 15 km Savukoskelta Sallan tietä (st 965). Muistomerkki keskellä kylää tien vierellä sen pohjoispuolella."

Kuoskun muistomerkin jälkeen bongasimme Tankavaaran Kultamuseon edustalta mahtavan Kullanhuuhtoja/Vaskaajapatsaan, jonka tekijä oli edelleen pienoinen mysteeri. Vielä ei ollut Ensio iskenyt ihan läpi.

Tankavaara-wikipedia:
 
"Kultamuseon pihaa koristaa pronssinen, lähes kolmemetrinen vaskaajapatsas. Patsaan on lahjoittanut Lapinkullan Ystävät ry, ja se paljastettiin Kultamuseon 20-vuotisjuhlassa vuonna 1993. Patsaan on tehnyt taiteilija Ensio Seppänen, ja se on kunnianosoitus "elinkautisten" kullankaivajien työlle."

Läpilyönti tapahtui Norjan puolella, Varangin niemimaalla ja Varanginvuonon rannalla sijaitsevassa Vadsøn kaupungissa, josta löytyi kirkon edustalta upealta paikalta Seppäsen vuonna 1977 tekemä Kveenipatsas eli suomalaissiirtolaisten muistopatsas. Tässä vaiheessa olimme jo tsekanneet Ension netistä ja olimme tietoisia herran laajasta patsastuotannosta ja päätimme yrittää löytää matkamme varrelle osuvat patsaat ja napata niistä kuvat.

Ensio Seppäsen wikipedia-sivuilta:

"Vesisaaressa Norjan Ruijassa paljastettiin 1977 hänen veistämänsä maahanmuuttajien muistomerkki eli kveeni-patsas, jota oli paljastamassa Norjan ja Ruotsin kuninkaat sekä Suomen tasavallan presidentti."

Vaikka kävimmekin Vadsøn jälkeen niemimaan itäkärjessä sijaitsevassa Vardøn kaupungissa, emme silloin saaneet vielä yhdestä siellä sijaitsevasta Ension tekemästä muistomerkistä kuvaa, mutta sen vuoro tuli onneksi myöhemmin.

Paluumatkalla olikin jo tiedossa läjä Ension patsaita, jotka päätimme käydä kuvaamassa. Ensimmäisenä vuoroon tuli Vuotson sillan kupeessa sijaitseva Vuotson kanavan muistomerkki, joka olikin aikamoisen massiivinen kyhäelmä, kuten kuvasta näkyy.

Museoviraston sivut:

"Lokan ja Porttipahtaan altaan välisen Vuotson kanavan rakentamisen muistokiven paljastus Vuotsossa, 10 / 1981. Puhujana Jussi Grönholm Kemijoki Oy:stä."

Vuotson jälkeen vuoron sai Sodankylä ja sieltä löytyvät Poro ja lappalainen -patsas sekä kunnanvaakuna.

Sodankylän matkailusivut: 

"Pronssiteos kirkonkylän keskustassa kuvaa yhtä peruselinkeinoista, poronhoitoa, joka nykyäänkin antaa elannon usealle kymmenelle sodankyläläisperheelle. Useimmille poronhoito on enää sivuelinkeino, joka on kuitenkin hyvin tärkeä harjoittajalleen, sillä sen kautta yhteys luonnon kiertokulkuun säilyy edelleen elävänä.

'Patsas pystytettiin kertomaan 'siitä valtavasta työstä, jonka Lapin ja lannan mies on suorittanut tuntureilla ja outamailla kotinsa ja isänmaansa hyväksi Lapin karussa, erikoislaatuisessa maakunnassa.' Patsaalla tehdään kunniaa poromiehille ja laajemminkin koko poroelinkeinolle.'

(Ote kirjasta Muistomerkit Sodankylässä)"

Savukosken hautausmaalta bongasimme punagraniittisen sankaripatsaan, joka on tunnetusti varsin mahtipontinen. Matkalla kohti Juumaa poikkesimme vielä uudelleen Kuoskun muistomerkillä, etsimme Sallan koululta reliefiä (ei löytynyt, lienee sisätiloissa) ja kuvasimme Hautajärven Jänkäjääkärit-muistomerkin.

Savukosken matkailusivut:

"Sankaripatsaan on suunnitellut prof. Ensio Seppänen. Sen lähellä lepää 58 talvi- ja jatkosodan sankarivainajaa."

Tammenlehvä-sivusto:

"Seitajärven uhrit haudattiin 28.7.1944 Savukoskella sankarihautojen läheisyyteen. Muistokivi (Ensio Seppänen, 15.7.1979)."

Kajaanista löytyi ensimmäisen reissun viimeinen kuvattava, Kajaaninlinnan raunioiden kupeessa sijaitseva Jääkäripatsas.

Kajaanin nettisivut:

"Professori Ensio Seppäsen suunnittelemassa muistomerkissä kolme metriä korkean jalustan päällä seisoo jääkäriliikkeen kaksikeskeistä hahmoa: Saksassa koulutuksensa saanut jääkäri yhdessä tukkijätkäksi pukeutuneen etappimiehen kanssa.

Miesten alla oleva kolmiomainen kiila on katkaissut Suomen kahleista. Tekijän mukaan jalustaa halkova kiila kuvaa niitä paineita, joissa maamme kamppaili itsenäistymisen alkuaikana vuonna 1918.

Jälkipolville on haluttu antaa konkreettinen kuva niistä miehistä,jotka olivat mukana luomassa itsenäisyyden perustaa. Työ on vuodelta 1983.

Patsaassa on teksti: 'Jääkäriliike 1915-1918'. Paaden keskellä on Jääkäripataljoona 27 -merkki. Sen alapuolella on lause "Itsenäisen Suomen puolesta".

Patsas sijaitsee Kajaaninjoen rannassa. Matkailija näkee muistomerkin joen vasemmalta rannalla, laskeutuessaan Linnankatua pitkin linnanraunioiden ylitse kaupungin puolelta."

Ennen vuoden 2009 kesälomareissua emme vielä käyneet eteläisimmillä Ensio-patsailla, niiden aika oli tulossa vasta myöhemmin. Kesällä 2009 suuntasimme innoissamme häämatkalle kohti Lappia ja Norjan vuonoja ja lumihuippuisia tuntureita. Samalla päätimme kuvata jokusen matkan varrelle osuvan Ension teoksen. Niistä ensimmäiset tulivat vastaan taiteilijaprofessorin kotikaupungissa Kemissä. Niistä enemmän tuonnempana.