tiistai 29. marraskuuta 2016

Koulukierroksella Tampereella

Huomasin jo kauan aikaa sitten, että täällä Tampereella olevan palvelualan ammattiopiston alakerran ikkunasta näkyi valkoinen rintakuva. Samoin Aleksanterin alakoulun yhdestä ikkunasta loisti rintakuvia jopa kaksin kappalein. Itse asiassa ensimmäisen kerran piipahdin koululla kuvaamassa jo pari vuotta sitten, kun kävin Tyllin eli Tampereen yhteislyseon (nyk. yhteiskoulun) käytävillä bongaamassa muutaman patsaan. Silloin mukana oli vain kännykän kamera, joten kuvat ovat huonohkot.

Kalevan puolella olevassa Sampolan koulussa - tai siis Tammerkosken lukiossa ja Työväenopistolla - on muutama taideteos, niistä kuitenkin lisää tuonnempana. Tässä ensimmäisessä päivityksessä käydään läpi näitä tähän mennessä tehtyjä koulukäyntejä ja niiltä irronneita patsaskuvia.

Mainittakoon tässä alkuun, että suurin osa näistä patsaista sijaitsee koulujen sisätiloissa, jonne ei ole aivan vapaa pääsy. Itse olen lähes kaikilla kuvauskerroilla kysynyt luvan koulun johtoportaalta. Kannattaa aina ilmoittautua kansliaan, jos aikoo käydä ihastelemassa koulujen taideteoksia.

Talouskoululta liikkeelle


Tampereen palvelualan ammattiopiston (sijaitsee todella hienossa, arvostetun Wivi Lönnin suunnittelemassa talossa vuodelta 1904) on J.V. Snellmanin rintakuva. Materiaaliltaan patsas näyttää olevan kipsiä. Yritin saada selkoa signeerauksesta, mutta se on liian epäselvä. Vuosilukuna näyttää puolestaan olevan 1960.



Pystin tilapäinen sijainti neuvotteluhuoneen ikkunalaudalla oli hieman haasteellinen, joten siirsimme Snellun seinän vieressä olevan lipaston päälle. Siitähän tuli hieno alusta ja taustakin seuraavalle kuvalle:




Aleksanterin kirkkopuiston kouluissa


Aleksanterin koulun juhlasalin ikkunalla on Elias Lönnrotin rintakuva. Tässä muotokuvassa ei näkynyt signeerausta lainkaan, joten en pysty siitä enempää kertomaan.

Sen vieressä on marmorinen satusetä Zachris Topeliuksen rintakuva. Se on vuodelta 1898. Tekijä on joku kuuluisasta Tawaststjernan suvusta.





Tampereen yhteiskoulun käytävillä on Nina Ternon versio Mannerheimin ratsastajapatsaasta, nimeltään Marsalkan ratsukuva. Sen vuosiluku on 1961.


Siinä vieressä ikkunalaudalla on veistos naishahmosta. Tekijästä ei ole tietoa, vaikka signeeraus löytyykin. Ylemmässä kerroksessa on rintakuva. Tuosta naishahmosta tuli napattua sen verran huonot kuvat, että laitetaan ne kuvat sitten johonkin seuraavaan päivitykseen. Samoin rintakuvasta, kunhan sen ehtii käydä kuvaamassa.

Vieressä olevan toisen koulurakennuksen sisällä en ole käynyt enkä tiedä onko siellä patsaita. Koulun edustallahan pönöttää rintakuvakavalkadissakin nähty Heikki Konttisen veistämä Eino Sakari Yrjö-Koskisen isokokoinen muotokuva.



Yrjö-Koskiset ovat olleet kansakuntamme tärkeimpien ja tunnetuimpien (Lönnrot, Snellman, Runeberg, Topelius, Kivi, Sibelius) ohella suosittuja patsaiden kohteita. Einoa tullaan näkemään vielä lisää näissä päivityksissä ja alempana vuoron saa isä-Yrjö.

Clasuun tutustumassa


Tampereen klassillinen lukio on ollut remontissa ja tovi sitten olleen Tampere-päivän yhtenä tapahtumana oli avoimet ovet rempattuun kouluun. Myös uutta yhdysputkea pääsi testaamaan. Koulun tiloista löytyi Patsaanmetsästäjällekin kiintoisia kuvattavia.

Kieliluokkien kerroksessa oli tuomiokirkon puoleisella seinällä ikkunoiden välissä Snellman ja Lönnrot. Olivat niin korkealla, että kuvat sain otettua, mutta signeeraukset jäivät haaveheksi.



Kerrosta ylempänä, kuvaamataidon luokassa, oli myös Snellmanin rintakuva. Siitä oli aikoinaan mennyt silmä rikki, joten oppilaat ja opettaja olivat tuunanneet pystin oikein perusteellisesti ja muuttaneet suomalaislegendan kiinalaiseksi merirosvoksi.


Kuvisluokasta löytyi myös Nefertiti ja pari muuta klassista veistosta.


Kolmoskerroksen aulan nurkassa oli Evert Porilan vuonna 1926 veistämä K. Jaakkolan eli koulua vuosina 1905-23 rehtorina johtaneen Kaarle Kustaa Jaakkolan marmorinen rintakuva.




Nurkan takaa, huoneesta, joka lienee luku- tai ryhmätyötilan ja käsikirjaston jonkinlainen risteymä, löytyi hyllyn päältä kaksi muotokuvaa. Vasemmanpuoleinen on Johannes Haapasalon veistämä Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen rintakuva.

Kuten jo tuolla ylempänä mainitsin, Yrjö oli siis Eino Sakari Yrjö-Koskisen isä ja lisäksi myös senaattori, professori, historioitsija ja kirjailija. Hän syntyi vuonna 1830 Vaasassa ja sai nimen Georg Zacharias Forsman. Hän oli suomalaisuusmies ja käytti kirjailijana nimeä Yrjö Koskinen, joka oli suomennos hänen nimestään. Vuonna 1882 hänestä tuli virallisesti Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen.



Yrjö-Koskisen vieressä oli Aukusti Veuron veistämä Aleksis Kiven pääkuva. Tästä patsaasta tehdyn toisen version voi nähdä Forssassa. Niitä on varmaan muuallakin, olihan Veuro lähellä voittaa itselleen Kiven muistomerkkityön Helsinkiin.


Muutama viikko kuvausreissun jälkeen kävelimme Clasun ohi ja huomasin, että koulun seinään oli kiinnitetty muistolaatta. Se on koulun entisen oppilaan Pertti Ollikan tekemä ja esittää koulusta ylioppilaaksi päässyttä ja sittemmin opetusministeriksi edennyttä Reino Oittista, jota myös peruskoulun isäksi kutsutaan.



Siinäpä kaikki tällä kertaa. Lisää on kuitenkin tiedossa jo lähiaikoina, pysykäähän taajuudella!

tiistai 22. marraskuuta 2016

Kesän päätösreissu Helsinkiin, osa 3 - Leposaari

Tämä päivitys jäi melkein unholaan. Nyt kun kelit ulkona ovat tutun vähilumiset, on hyvä hetki muistella hieman vähilumista viime kesää...

Olin tosiaan monesti ajatellut, että pitäisi vierailla Helsingin Kulosaaressa olevalla hautausmaalla. Siellä piti tietojen mukaan olla ainakin Ben Renvallin reliefi sankarimuistomerkissä. Nyt kun kesällä olin kaikessa rauhassa bongailureissulla Itä-Helsingissä ja Kulosaaressa, pitihän sitä käväistä myös Leposaarena tunnetussa kalmistossa.

Parkkeerasin polkupyörän portin ulkopuolelle ja huomasin heti alueelle sisään käveltyäni tuon sankarivainaja-alueen, jonka koristeena olikin perinteinen kivipaasi, jossa oli tuo Renvallin veistämä reliefi, nimeltään Kuoleva sotilas.



Kun olin sen tutkaillut ja kuvannut, näin että haudoilla oli enemmänkin taidetta ja nähtävää. Innostuneena lähdin kiertämään aluetta. Ensimmäiseksi pysähdyin Kaarlo ja Laila Järvisen haudalle, jonka kiven päällä seisoo pronssinen patsas. Signeerausta en löytänyt muuta kuin kaiverruksen, joka näytti teoksen olevan vuodelta 1919. Myöskään Järvisistä en löytänyt mitään informaatiota.



Seuraava hauta kuuluu kansliapäällikkö ja hallintoneuvos Aarne Tarastille, jonka hautaa koristaa hieno teos. Tarasti oli vaikuttamassa merkittävästi suomalaisen sosiaaliturvan synnyssä toisen maailmansodan jälkeen.



Eino-Olavi Kihlbergistä en myöskään löytänyt tietoja ja yritin kuvata miehen pään takaraivossa ollutta signeerausta kännykän kameran avulla, mutta ei siitä mitään tullut. Hieno hauta joka tapauksessa.




Pontus Artti oli seuraavana.



Sitten Granfeltien hauta, ylimmäisenä nimenä Allan. Komea on suvun vaakuna!



Jarl Ahrenbergin haudalla oli hauska pronssinen öljylamppu.



Kuka lienee veistänytkään tämän mm. Eino Kotilaisen viimeistä leposijaa koristavan pronssiveistoksen?



Kirsti Sarmannon haudalla kiemurtelee nuottiviivasto. Naisen tietoja löytyi netistä jonkin verran, ilmeisesti hän oli pianotaiteilija ja teki oopperasuomennoksia.


Veli ja Anja Soinisen haudalla on hieno pronssinen lintuveistos, mutta melkein nappasin linnut irti hautakivestä. Ne ovat ihan ohuesti siivenkärjestä kiinni kivessä. Ihme, ettei ole talvella lumiaikaan tai syysmyrskyissä vielä veistos irronut paikaltaan.



Itse mestari Wäinö Aaltosen veistotaidetta löytyi Leposaaresta. Vilppulan haudalla on Aaltosen käsialaa oleva kahta tyttöä (joista toinen on enkeli) kuvaava teos.




Ulf Tikkanen on tehnyt julkisia veistoksia ainakin Haminaan kirjaston edustalle (Kurjet) ja Helsingin Oulunkylään (Pulut). Leposaaressa hänen hautataidetta on kaksin kappalein. Ensimmäisenä bongasin Caloniuksen haudalla olevat pääskyset.




Wegelius-suvun haudalla on hauskat kuusikulmaiset kivet ja niiden päällä yksinäinen pronssinen lintu.



Kaarlo Koskimiehen hautakivi oli muhkea graniittijättiläinen, johon oli hakattu mukaan miehen kasvoreliefi.


Arvi Tynys teki aikoinaan läjän sankaripatsaita, jonkin verran hautapatsaitakin ja häipyi sitten luomaan uraa Yhdysvaltoihin. Leposaaressa on hänen veistämänsä muotokuvamedaljonki, joka sijaitsee näyttelijä-professori Adolf Lindforsin hautakivessä.




Tikkasen Uffen toinen veistos on Björn Hagertin haudalla sijaitseva kahta pientä karhua kuvaava pronssiveistos. Siitä kerroin aiemmin Karhu-päivityksessä.



Hippasen jäi reissulta harmittamaan, etten päässyt käväisemään kappelissa sisällä. Siellä on ainakin Kulosaaressakin asuneen Essi Renvallin tekemä krusifiksi. Kappelin suunnitteli arkkitehti Armas Lindgren, joka on haudattu Leposaareen. En huomannut hänen hautaansa. En myöskään harmillisesti bongannut juoksijasuuruus Hannes Kolehmaisen hautaa, jota koristaa medaljonki.

Siinäpä kaikki tältä hautausmaareissulta. Ensi kesänä sitten uusia hautuumaajuttuja.