Hotellilla nautittujen mäkkärimättöjen jälkeen lähdimme iltakävelylle sunnuntaisen Kungsholmenin ytimeen. Kävelimme Fleminggatania kohti itää. Numeron 40 ikkunasta näimme möhkäleen, joka paljastui Liss Erikssonin pronssiseksi veistokseksi nimeltä Mårten Bébé. Se on ollut tällä paikalla vuodesta 1974, siitä asti kun talon rakennustyöt valmistuivat. Näitä samanlaisia veistoksia on Malmössä (punagraniittisena) ja Arvikassa (myös pronssisena). Malmön versio on pystytetty vuonna 1968.
Liss Eriksson oli tunnettu kuvanveistäjä. Hänen isänsä oli myös tunnettu kuvanveistäjä, näissäkin raporteissa moneen kertaan nähty Christian Eriksson. Mårtenin jälkeen matka jatkui.
Fleminggatanin ja Inedalsgatanin risteyksessä olevan sisäänkäynnin yläpuolella oli graniittinen reliefi. Flemarin numerossa 61 oli puolestaan sisäänkäynnin yläpuolella enkelikuvioinen reliefi koristeena.
Sitten saavuimme S:t Eriks -silmäsairaalan kohdalle ja siitä löytyi aiemmin ohittamani Sven Lundqvistin pronssiveistos nimeltään Tidningsläsarna. Pystytysvuodeksi on jalustassa olevaan laattaan merkitty 1972. Tästä lehdenlukuveistoksesta tulee mieleen kotoinen, Tampereen Hämeenpuistossa oleva Heikki Varjan Uutisenlukijat.
Vähän matkan päässä tien toisella puolella oli jälleen HSB:n toimitalon sisäänkäynnin yläpuolella tämä veistos:
Sitten pääsimme vihdoin Grubbensringen-kadulle ja Grubbensparken-puistoon. Kyseinen puisto on kahden hevosenkengän muotoisen talokokonaisuuden keskellä. Alue saanut nimensä 1700-luvulla eläneen Hans Vilhelm Grubbin mukaan. Grubbilla oli alueella puutarhoja. Puistosta löytyy Hertha Hilfonin lintuveistos, pronssinen Duvan ja Anna Mizakin pronssinen Människor, molemmat vuodelta 1999. Keskellä puistoa on pieni Sankt Eriks -kappeli, joka rakennettiin vuosina 1911-13, tosin 120 idemmäksi sairaalan lähistölle hautakappeliksi. Kun uudet talot rakennettiin, siirrettiin kappeli tänne puistoon.
Puistossa on myös Kent Ullbergin leikkiviä saukkoja esittävä Lekande uttrar. Saukkopatsaasta päästään taas aasinsiltaa pitkin Heikki Varjaan, jonka erinomainen saukkoveistos koristaa suihkukaivoallasta Tampereella Kalevan kaupunginosassa. Ja jos lukijat muistavat, pääsin myös tutustumaan kyseisten saukkojen pienoismalliin kesällä 2019 Mäntsälässä.
Grubbensringenin varrella on Torsten Renqvistin pronssiveistos Sentida kors. Renqvist oli kuvanveistäjä, jonka päämateriaalina oli puu. Hän teki myös useita veistoksia, jotka valettiin pronssiin. Niitä on nähtävillä ympäri Ruotsia. Tämä ristiveistos on Renqvistin (1924-2007) viimeinen pronssityö, vuodelta 1999.
Puiston pohjoispuolen sisäänkäynnin ympärillä on Olle Brandin kaksi pronssiveistosta: Grodan ja Korvhunden. Niitä etsiessämme jakaannuimme kahteen suuntaan ringeniä ja lopulta löysimme veistokset. Lätkät veistosten jalustoissa sanovat teosten olevan vuodelta 1994. Brand kuoli vuonna 1994, joten nämä voivat hyvin olla herran viimeiset teokset. Ne on ilmeisesti valettu pronssiin 2009 ja pystytetty silloin tänne Grubbenille.
Ihana tuo vähän nahistunut kurkku tuossa Korvhundenin edessä :)
Kivan, idyllisen puiston ja asuintalojen jälkeen siirryimme tien toiselle puolelle pohjoiseen, jossa on Grubbens trädgård -aukio. Siellä on Carl Millesin teos Orfeus-huvud. Korkean punagraniittisen paaden päällä on siis pronssinen Orfeuksen pää. Tälle paikalle tämä on pystytetty vuonna 2000.
Neliön muotoiselta aukiolta siirryimme edelleen rantaan päin. Siellä on kaksi kerrostaloa, joiden päädyt muodostavat korkeat, hienot tornit nimeltä Barnhusvikenstornen.
Niiden alla on hauska tilataideteos, jonka on suunnitellut Sivert Lindblom. Skådespelaren-teoksessa on amfiteatteri, jonka katsomoissa on pari pronssista palloa sekä muutama pronssinen "katsoja". Näiden pronssipäiden sivuihin on kirjattu ilmeisesti tunnettujen ruotsalaisten näyttelijöiden etunimiä. Tai sitten nimet tarkoittavat vain yleisesti teatteriyleisöä.
Tornien välistä menevät portaat alas rantaan, Klara strandparkiin, jossa on upea spegeldamm eli peiliallas. Siihen muodostuneen ohuen jääpinnan päällä uinui parvi sinisorsia. Mikä mukavinta allasta ajatellen oli se, että myös altaassa oli kaislaa. Altaan ympärillä oleva puisto oli hämyisä ja ensimmäinen sieltä bongattu ihminen vaikutti epäilyttävältä, mutta hän tuntui hämääntyvän enemmän, kun mölyävä suomalaisnelikko tuli paikalle. Harmi ettei altaasta ja sen ympäristöstä saanut kelvollisia kuvia, jotka olisi voinut tähän liittää. Käykää ihmeessä itse katsomassa, hieno paikka!
Altaan lähettyviltä löytyi leikkipaikka, jossa oli myös keinut vielä tallella. Lapsilla oli kivaa, kun pääsi pitkästä aikaa ns. mäkkikeinuun.
Tornitalojen ympärillä rantakadun varrella ylhäällä penkereellä oli hienonnäköisiä taloja. Niistä näkymät salmen toiselle puolelle Norrmalmille ja Vasastaniin ovat varmasti mukavat. Ensimmäisenä toki näkyy junarata ja sen takana mm. Bonnierin toimistokompleksi Bonnierhuset ja Bonniers konsthall -taidekeskus.
Kävelimme rantapuistoa ja rantakatua eli Kungsholms strandia pitkin kohti Sankt Eriksbronia. Siinä kulkiessa huomasin, ettei kadulla ollut lainkaan sepeliä. Eikä sepeliä tainnut olla juuri missään Tukholmassa. Toista on täällä kotona Tampereella, jossa joutuu puolet vuodesta kahlaamaan sepeliröykkiöiden keskellä.
Laiturissa näimme mm. ravintolaivan sekä puoliksi uponneen laivan, joka oli ympäröity öljypuomeilla sekä hotellilaivan. Paatti vaikutti epämääräiseltä, mutta kun tutkin netistä, oli siellä varsin hyvät arvosanat annettu tälle hotellilaivalle. Olisi hauskaa kokeilla yöpymistä tällaisessa hotellilaivassa. Ainakin Söderin puolella on Birger Jarl -paatti. Kuopiossakin taisi olla satamassa mahdollisuus yöpyä laivassa. Taitaa olla Turussakin sellainen, en ole varma. Helsingissä ei ainakaan ole, eikä Tampereella.
Eerikin sillan alla näimme metrojunan kulkemassa. Hauska erikoisuus tosiaan, että juna tulee hetkeksi pois tunneliputkesta ja ikkunoista näkee ulos ja mm. Tukholman keskustaan.
Tunnelbana jatkuu Sankt Eriksplanilta kohti Fridhemsplania Sankt Eriksgatanin alla. Reitti kulkee mantereelta Kungsholmenin saarelle Sankt Eriksbronia pitkin. Ensimmäinen silta paikalle rakennettiin Atlas-yhtiön pajalla 1906, ja se korvattiin uudella 1935-37. Siltaa rakennettaessa varauduttiin tunnelbanan mahdolliseen linjaan juuri tämän sillan kautta, ja katutason alle rakennettiin valmiiksi toinen taso tunnelbanaa varten. Kun tunnelbana rakennettiin 1950-luvulla Sankt Eriksgatanin alle, selvittiinkin vedenylityksestä yksinkertaisesti valmista alatasoa pitkin. Sillan kohdalla tunnelbana on hetken päivänvalossa, ja ikkunoista avautuvat näkymät Barnhusvikenin salmeen ja Tukholman-Upsalan rautatielle. (Jussi Iltanen: Metromatkaopas Tukholma, 2011)
Sillan jälkeen lähtivät portaat ylös kohti S:t Eriksgatania. Portaiden vierellä olevassa talossa oli seinässä hieno vanhanaikainen valomainos, jossa mainostettiin kurkkupastilleja. Tuloista ja tuosta mainoksesta voi lukea lisää ja katsoa kuvia sekä videopätkän täältä Wikipedia-sivuilta!
Portaita nousimme ylös Fridhemsgatanille. Ihmisiä oli aika paljon liikkeellä näin sunnuntai-iltana. Käännyimme Fridhemsgatanilta Industrigatanille. Ihailimme hienoja taloja. Risteyksessä Svarvargatan lähti ylös vasemmalle ja Industrigatan jatkui alas oikealle. Valitsimme vasemmalle ja ylös.
Ylhäällä kalliomuurin reunalla oli kiva neliöaukio penkkeineen. Hyvät näkymät Vasastanin puolelle ja Karlbergs slott -linnalle. Makea yrtintuoksu nousi nenään aukion alapuolella olevilta penkeiltä. Jälleen yksi natiivi joutui siirtymään, kun möykkäävä suomalaisnelikko tuli ihastelemaan maisemia.
Svarvargatanilta käännyimme Gjutargatanille ja kävelimme sitä pitkin hotellin kulmille. Näin oli iltakävelyt ja patsasmetsästykset sunnuntain osalta päättyneet. Iltapuuhien aikana huomasimme kylppärin seinässä jonkun laitteen, jolla sai ilmeisesti lattialämmityksen päälle. Samalla itse huonekin lämpeni hieman. Aamulla olisi sitten vuorossa Tukholman-reissun viimeinen päivä Ruotsin puolella ja Vasastanin läpikulku. Siitä lisää seuraavassa päivityksessä.
