Olin tosiaan monesti ajatellut, että pitäisi vierailla Helsingin Kulosaaressa olevalla hautausmaalla. Siellä piti tietojen mukaan olla ainakin Ben Renvallin reliefi sankarimuistomerkissä. Nyt kun kesällä olin kaikessa rauhassa bongailureissulla Itä-Helsingissä ja Kulosaaressa, pitihän sitä käväistä myös Leposaarena tunnetussa kalmistossa.
Parkkeerasin polkupyörän portin ulkopuolelle ja huomasin heti alueelle sisään käveltyäni tuon sankarivainaja-alueen, jonka koristeena olikin perinteinen kivipaasi, jossa oli tuo Renvallin veistämä reliefi, nimeltään Kuoleva sotilas.
Kun olin sen tutkaillut ja kuvannut, näin että haudoilla oli enemmänkin taidetta ja nähtävää. Innostuneena lähdin kiertämään aluetta. Ensimmäiseksi pysähdyin Kaarlo ja Laila Järvisen haudalle, jonka kiven päällä seisoo pronssinen patsas. Signeerausta en löytänyt muuta kuin kaiverruksen, joka näytti teoksen olevan vuodelta 1919. Myöskään Järvisistä en löytänyt mitään informaatiota.
Seuraava hauta kuuluu kansliapäällikkö ja hallintoneuvos Aarne Tarastille, jonka hautaa koristaa hieno teos. Tarasti oli vaikuttamassa merkittävästi suomalaisen sosiaaliturvan synnyssä toisen maailmansodan jälkeen.
Eino-Olavi Kihlbergistä en myöskään löytänyt tietoja ja yritin kuvata miehen pään takaraivossa ollutta signeerausta kännykän kameran avulla, mutta ei siitä mitään tullut. Hieno hauta joka tapauksessa.
Pontus Artti oli seuraavana.
Sitten Granfeltien hauta, ylimmäisenä nimenä Allan. Komea on suvun vaakuna!
Jarl Ahrenbergin haudalla oli hauska pronssinen öljylamppu.
Kuka lienee veistänytkään tämän mm. Eino Kotilaisen viimeistä leposijaa koristavan pronssiveistoksen?
Kirsti Sarmannon haudalla kiemurtelee nuottiviivasto. Naisen tietoja löytyi netistä jonkin verran, ilmeisesti hän oli pianotaiteilija ja teki oopperasuomennoksia.
Veli ja Anja Soinisen haudalla on hieno pronssinen lintuveistos, mutta melkein nappasin linnut irti hautakivestä. Ne ovat ihan ohuesti siivenkärjestä kiinni kivessä. Ihme, ettei ole talvella lumiaikaan tai syysmyrskyissä vielä veistos irronut paikaltaan.
Itse mestari Wäinö Aaltosen veistotaidetta löytyi Leposaaresta. Vilppulan haudalla on Aaltosen käsialaa oleva kahta tyttöä (joista toinen on enkeli) kuvaava teos.
Ulf Tikkanen on tehnyt julkisia veistoksia ainakin Haminaan kirjaston edustalle (Kurjet) ja Helsingin Oulunkylään (Pulut). Leposaaressa hänen hautataidetta on kaksin kappalein. Ensimmäisenä bongasin Caloniuksen haudalla olevat pääskyset.
Wegelius-suvun haudalla on hauskat kuusikulmaiset kivet ja niiden päällä yksinäinen pronssinen lintu.
Kaarlo Koskimiehen hautakivi oli muhkea graniittijättiläinen, johon oli hakattu mukaan miehen kasvoreliefi.
Arvi Tynys teki aikoinaan läjän sankaripatsaita, jonkin verran hautapatsaitakin ja häipyi sitten luomaan uraa Yhdysvaltoihin. Leposaaressa on hänen veistämänsä muotokuvamedaljonki, joka sijaitsee näyttelijä-professori Adolf Lindforsin hautakivessä.
Tikkasen Uffen toinen veistos on Björn Hagertin haudalla sijaitseva kahta pientä karhua kuvaava pronssiveistos. Siitä kerroin aiemmin Karhu-päivityksessä.
Hippasen jäi reissulta harmittamaan, etten päässyt käväisemään kappelissa sisällä. Siellä on ainakin Kulosaaressakin asuneen Essi Renvallin tekemä krusifiksi. Kappelin suunnitteli arkkitehti Armas Lindgren, joka on haudattu Leposaareen. En huomannut hänen hautaansa. En myöskään harmillisesti bongannut juoksijasuuruus Hannes Kolehmaisen hautaa, jota koristaa medaljonki.
Siinäpä kaikki tältä hautausmaareissulta. Ensi kesänä sitten uusia hautuumaajuttuja.
Onpas hienoja pieniä teoksia! Erityisen hienoja ovat nuo linnut (mm. pääskyset) ja karhut. Haustausmaat ovat mielenkiintoisia käyntikohteita muutenkin kuin menneitä ihmisiä muisteltaessa. Niillä on usein rauhallista, kauniita kasveja ja puista sekä pieniä taideteoksia. Ei olekaan yhtään hullumpaa esimerkisi tehdä pieni sunnuntaikävely lähihautausmaalle.
VastaaPoista