Bengt Erland Fogelberg veisti patsaan Birger Jarlista ja se pystytettiin paikalleen Birger Jarlin torille vuonna 1854. Fogelberg teki työnsä Roomassa, lähetti sen Müncheniin, jossa se valettiin pronssiin. Sieltä patsaan tie vei maateitse Amsterdamiin, josta se laivattiin Tukholmaan. Kesällä 1854 kaupunginarkkitehti Axel Nyström teki tarvittavat työt patsaan pystyttämiseksi ja lokakuun lopulla patsas paljastettiin kaikelle kansalle.
Birgerin käsissä oleva kilpi korjattiin todenmukaiseksi vuonna 1880 Sven Anderssonin toimesta.
Birger-jaarli oli Ruotsin sijaishallitsija 1200-luvun puolivälissä. Hän johti ns. toista ristiretkeä Suomeen, jonka aikana Hämeen alue liitettiin Ruotsin valtakuntaan. Tukholman kaupungin Birger perusti vuonna 1252. Birger oli myös Ruotsin viimeinen jaarli. Hänen kuolemansa jälkeen käyttöön otettiin herttuan arvonimi.
Kirkon edustalla on myös kaksi samanlaista pronssilaattaa, kuin on Vasa-museon edustalla yksi. Tässä on kuvattuna Riddarholmen vuosina 1620 ja 1750. En tajunnut katsoa, onko nämäkin laatat tehnyt sama kuin Djurgårdenin puolelle eli Evert Tauben appiukko Herman Bergmanin taidevalimo. Wikipedian mukaan eivät ole vaan ne on tehty vuonna 2011 kaupungin toimesta.
Kirkolta ja jaarlintorilta menimme alas Mälarenin rantaan. Sieltä on upea näkymä länteen kohti Mälaren-järveä, lounaaseen kohti Södermalmia sekä luoteeseen kohti Kungsholmenia ja kaupungintalon ikonista tornia kolmikruunuineen.
Hienot talot torneineen reunustavat Evert Taubes terass -laiturialuetta. Kävin ensin ihailemassa ja kuvaamassa Tauben muistopatsasta. Willy Gordonin vuonna 1990 veistämä näköispatsas esittelee Tauben rempseästi soittamassa luuttua ja ottamassa yleisöään. Yllään hänellä on tutut poncho ja sombrero.
Patsas pystytettiin Tauben 100-vuotisvuonna 1990 ja sen jalustan graniitti on peräisin Tauben syntymäkunnasta Vingasta. Taube katsoo yli Riddarfjärdenin kohti kotiaan Södermalmilla.
Toisessa päässä terassia on Christian Bergin vuodelta 1966 oleva Solbåten. Graniittinen veistos näyttää toisaalta rukkaselta, jossa on keskellä reikä. Siitä tulee myös mieleen väripaletti. Hauska patsas se ehdottomasti on.
Tässä vaiheessa oli lapsilla - ja aikuisillakin - sen verran kylmä, ettei edes täydeltä taivaalta mollottanut aurinko lämmittänyt riittävästi. Päätimme jättää Riddarholmenin laajemman kierroksen tuonnemmaksi ja lähteä nauttimaan lounasta. Palasimme sillan toiselle puolelle ja lähdimme Munkbroledeniltä Lilla Nygatania pitkin kohti ruokapaikkaa.
Huomasin siinä katujen risteyksessä jo kesällä hienon julkisivun. Nyt päätin ottaa siitä muutaman kuvan. Kyseessä on Petersenska huset, punertavaksi rapattu tiilitalo. Julkisivuveistokset, minervat, on tehnyt saksalainen kivenveistäjä Christian Julius Döteber joskus 1600-luvulla.
Lilla Nygatanin toisella puolella (itse asiassa Munkbron-kadun päässä, siinä mistä Lilla Nygatan alkaa) on vaaleampi talo, jossa on myös tyylikäs julkisivu (kuten kaikissa Gamla stanin taloissa) ja myös koristeveistoksia. Uusgoottilainen talo on 1890-luvulta ja rakennettiin alun perin pankkitaloksi ja tunnetaan nimellä Industrikreditbolagets hus.
Vieressä on Carin Bååtin talo, jonka sisäänkäynnin päällä on vaakuna. Vähän matkan päässä toisella puolella on postimuseon talo, jossa on hienot pilarit sisäänkäynnin edustalla.
Stora Nygatanilla on myös hieno Moder Svea -patsas. Se on sinkkiä ja sen on tehnyt Rolf Adlersparre joskus vuoden 1862 jälkeen.
Lounaan nautimme mainiossa Pizzeria Nivåssa. Hyvä ruoka ja juoma ja henkilökunta. Söin Banan-nimisen kiekon: kinkkua, banaania ja curryjauhetta. Mycket bra! Kävimme täällä itse asiassa jo viime kesänä, tinkimässä hintaa vessan käytölle. Ruoan jälkeen lähdimme kohti kuninkaanlinnaa, jossa olisi pian alkamassa vahdinvaihtoparaati kaikkine seremonioineen. Lisäksi siellä olisi paljon patsaita ja seinäveistoksia.
Mutta siitä lisää seuraavassa päivityksessä...
Lähteet: Wikipedia, Göran Söderström: Gamla stan (2016, Lind & Co)
Tuo seutu on kyllä täynnä taidetta. Mahtavaa, miten ennen vanhaan haluttiin koristaa kaikki. Oli varmasti työlästä ja kallista ja kaikkea, mutta hienolta näytti. Ihana aurinko, mutta silti kylmä. Riddarholmen oli mielenkiintoinen paikka, minisaari. Hienoja yksityiskohtia löysit taloista.
VastaaPoista