Takaisin Tukholmaan, reissupäivä 2 - Kuninkaanlinna ja loput Gamla stanista

Matkalla kuninkaanlinnalle kuljimme Vera Siöcronas torgin poikki. Kirjailija ja toimittaja Vera Siöcrona (1914-2003) asui silloin nimellä Sven Vintappares torg tunnetun pienen aukean vierellä. Siöcronan veljenpojan ajamana Vintapparen tori muutettiin Veran toriksi vuonna 2017 ja samalla talon seinään asetettiin Ylva Lindegrenin muotoilema pronssilaatta. Jo muutamaan kertaan tässäkin päivityksessä mainittu Evert Taube kirjoitti aikoinaan laulun nimeltä "Vera i Vintappargränd". Veran tori (ja polkupyöräparkki) sijaitsevat Stora Nygatanin ja Västerlånggatanin välissä.

Bongasimme matkalla kunkunlinnalle hienon sisäänkäynnin, jonka päällä oli pari soturihahmoa. Niiden välissä on kuvio, jota kutsutaan kartussiksi. Olimme ottaneet pelkän kuvan pikaisesti tuosta sisäänkäynnistä eikä siitä oikein jäänyt muistiin mitään. Sitten kun katsoin kuvia, en osannut paikallistaa sitä Gamla stanin kaduille enkä meidän matkan varrelle. Löysin sitten ensin tuon karttapalvelun kautta ja myöhemmin jopa tämän hienon sivuston.

Karttapalvelun sivuilla olevassa kuvassa sisäänkäynti on kesäasussaan eikä toista soturia näy juuri lainkaan villiviinikasvuston alta.

Sitten tulimme vihdoin Stockholm slotts yttre borggårdiin eli linnan ulkopihalle. Jonkin verran oli aikaa odotella paraatin saapumista, joten kun muu perhe oli saanut hyvät paikat, itse kiersin hieman kuvaamassa linnanpihalla olevia taideteoksia. Ruotsin johdosta taistelleen Kristiinan patsas on näyttävällä paikalla. Patsaan on veistänyt Theodor Lundberg ja se on pystytetty vuonna 1912.

Kristiina Gyllenstierna oli valtionhoitaja Sven Sture nuoremman leski ja hänen sisarpuolensa Cecilia oli Kustaa Vaasan äiti.

Linnan länsiseinässä on hienot naishahmot (karyatidit, pylväänomaiset naisveistokset) sekä medaljongit yhdeksästä Ruotsin hallitsijasta. Ranskalainen kuvanveistäjä Charles Guillaume Cousin veisti karyatidit gotlantilaisesta hiekkakivestä vuonna 1744. Veistokset olivat linnan remontin takia verhottu suojaverkon alle.

Ei näkynyt kunkkua eikä kuningatarta vilkuttamassa ikkunasta tällä kertaa.

Cousin veisti myös kuninkaallismedaljongit, jotka tällä hetkellä ovat nekin suojaverkon alla. Medaljongit ovat vuodelta 1745 ja ne on valettu lyijystä.

Sitten oli vuorossa vahdinvaihtoparaati ja siihen liittynyt pieni musiikkituokio. Ensin yksi upseeri kertoi sekä ruotsiksi että englanniksi linnan historiaa, vahtien historiaa ja esitteli linnaa ja mainosti opastettuja ja opastamattomia kierroksia linnaan. Paraateja ei ole juurikaan nähnyt, joten tämähän oli varsin hieno esitys.

Paraatin ja mainion musiikin jälkeen siirryimme Slottsbackenin puolelle. Suurkirkon edustalla on ruotsalaisen uskonpuhdistaja Olaus Petrin näköispatsas. Sen on veistänyt Theodor Lundberg vuonna 1898.

Linnan eteläseinässä keskellä, sisäänkäynnin yläpuolella on iso muistolaattakirjoitus, jonka ympärillä on lyijyynvaletut, sotasaaliita kuvaavat veistokset. Tästä kyseisestä en ottanutkaan näemmä varsinaista kuvaa. Laatta on Karl XII:n muistoksi ja teksti on latinaksi. Tässä kuitenkin kuva linnan eteläisestä julkisivusta sisäänkäynteineen, vartijoineen, turisteineen ja taideteoksineen:

Vuonna 1890 kuningas Oscar II:n toimeksiannosta Johan Axel Wetterlund veisti neljästä suurmiehestä patsaat ja valatti ne sinkkiin. Nuo herrat ovat Eric Dahlbergh, Carl von Linné, Georg Stiernhielm ja Nicodemus Tessin vanhempi. Heidän patsaansa ovat läntisellä puoliskolla.

Dahlbergin patsaan edessä koristeena tyylikäs teräspalkki, kiitos remontin.

Itäisellä puoliskolla on vielä neljä ukkoa lisää, mutta ne olivat suojaverkon alla enkä ottanut niistä tarkempia kuvia.

Patsaiden alapuolella on ranskalaisen kuvanveistäjä René Chaveaun tekemät pronssiset reliefit, jotka kuvaavat muinaistaruston tapahtumia, Ovidiuksen metamorfoosien tyyliin kerrottuna. Reliefit ovat vuodelta 1700. Koska teen tätä blogia yhdeksän vuotta vanhalla läppärillä, jossa ei ole photoshoppia, laitan seuraavaksi vain kaksi kuvaa noista reliefeistä.

Sisäänkäynnin ympärillä on neljä patsasta, nimeltään Eleveringsgruppen. Bernard Fouquet vanhemman 1700-luvun alussa veistämät patsaat laitettiin paikoilleen 1897. Nämäkin kuvaavat muinaistaruston hahmoja.

Boreas ja Oritya

Paris ja Helena

Pluto ja Prosperpina

Romulus ja Herselia

Linnan itälaita (Logården) puistoineen, vesiputousveistoksineen ja kaikkineen jäi tuonnemmaksi. Nappasin kuitenkin kuvan Sergelin veistämästä Gustav III:n patsaasta, joka seisoo Slottsbackenin itäreunassa, Skeppsbrokajenilla.

Keskellä Slottsbackenia on nykyään kuningas Karl XIV Johanin patsas. Se on aiemmin sijainnut Slussplanilla, aivan Gamla stanin eteläkärjessä, mutta koska Slussenin alue on nykyään jyrätty remontin takia, on kunkun ratsastajapatsas siirretty tänne.

Lapset nimittivät tätä patsasta Napoleoniksi. Patsaan on veistänyt Birger Jarlin patsaankin tehnyt Bengt Erland Fogelberg.

Kallen osoittamassa suunnassa ensin Nordiska Museet Djurgårdenilla ja sen takana Kaknästornet.

Aukion toisella puolella ovat sekä Finska kyrkan eli suomalainen kirkko sekä Tessinska palatset, jonka Nicodemus Tessin nuorempi rakennutti asuinsijakseen vuosina 1694-1700. Sen julkisivussa on näyttävää taidetta. Veistokset on tehnyt Bernard Fouquet.

Sisäpihan muotopuutarhakin olisi ollut kiva käydä katsomassa, mutta en tiedä lasketaanko sinne ketään ja jos lasketaan niin millä hinnalla?

Suomalaisen kirkon takana on Bollhustäppanilla ihailtu pienoisveistos Järnpojke, toiselta nimeltään Pojke som tittar på monen eli poika joka katsoo kuuta. Kyseessä on Tukholman - ja koko Ruotsin - pienin julkinen veistos.

Liss Eriksson veisti 15-senttisen pronssipatsaan ja se pystytettiin paikalleen vuonna 1967.

Kuljimme pikkukatuja etelään päin, nauroimme korkealla kujan yläpuolella roikkuvaa joulukuusta ja nautiskelimme olostamme.

Erikoisin paikka, missä olen nähnyt joulukuusen. Koskaan.

Taustalla kulkee ukko, joka otti kaikki isot kolikot Järnpojken ympäriltä. Meniköhän hilujen kanssa pubiin?

Sitten saavuimme Köpmantorgetille, joka on pieni aukio kahden eri korkeudella kulkevan kadun välissä. Sitä hallitsee isokokoinen pronssinen kopio Suurkirkon sisällä olevasta Bernt Notkelle kreditoidusta Pyhä Yrjänä ja lohikäärme -veistoksesta.

Kyseinen patsas kirkossa on vuodelta 1489. Tämä Köpmangatanin itäpäädyssä sijaitseva pronssinen versio julkistettiin vuonna 1912. Theodor Lundberg oli tuolloin vastaavana valvojana kopiointia tehdessä.

Sen vieressä on nätti patsas nimeltään Prinsessan. Sen on veistänyt Alfred Olsson ja se paljastettiin vuotta myöhemmin, 1913. Patsaan alaosassa on hauska yksityiskohta pikkuhahmoineen.

Menimme väärältä puolelta alas Köpmanbrinkeniltä, emmekä nähneet alapuolella Österlånggatanin puolella olevaa suihkukaivo-osuutta Pyhän Yrjänän veistoskokonaisuuteen. Suoraan patsaalta Skeppsbronin rantaan kulkeva Brunnsgränd-kuja on saanut nimensä ylempänä olleesta kaivosta, joka patsasryhmittymän pystyttämisen aikoihin muutettiin suihkukaivoksi.

Kävelimme Järntorgetin läpi takaisin Kornhamstorgille ja siitä pikavauhtia Gamla stanin T-aseman luo. Siitä hyppäsimme bussiin nro 53 ja ajoimme Slussenin ja Södermalmin poikki takaisin terminaalin luo. Haimme sieltä matkatavarat ja lähdimme kävelemään tuttua reittiä Masthamnenin ohi Lisen/Lotten-lauttojen laituria Hammarby Sjön rannalla.

Lautalla yli Lumabrygganin laiturille ja siitä kävelimme rantakatua hetken ja vaihdoimme sitten ensimmäisten talojen taakse. Sitä tietä pitkin kävelimme hotellille saakka. Tämän suht uuden Södermalm / Hammarby Sjöstad / Sickla Udde -asuinalueen hienous on lasittomat parvekkeet. Tukholmalaiset olivat laittaneet parvekkeilleen varsin paljon talvivalaistuksia ja sekä isot että pienetkin parvekkeet loistivat valoaan alas kaduille.

Tällä kertaa yövyimme ApartDirect-nimisessä huoneistohotellissa, kattoterassilla varustetussa kaksikerroksisessa huoneessa. Mutta siitä ja seuraavien päivien touhuista lisää tulevissa päivityksissä.

Lähteet: Wikipedia, Göran Söderström: Gamla stan (Lind & Co, 2016)