perjantai 15. helmikuuta 2019

Takaisin Tukholmaan, reissupäivä 4 - lähialueella lintuja ja taideteoksia

Aamu Tukholmassa numero 3 valkeni harmaana. Yö meni jo rennommin, ei ollut kuuma eikä kylmä. Aloin siis kotiutua, juuri sopivasti ennen poislähtöä. Mutta lähtö kotiin ei ollut vielä edessä vaan lähialueiden tutkailu. Olimme suunnitelleet käyvämme katsomassa Sickla Kanalin toisella puolella olevia paikkoja ja samalla etsiä muutama näille uusille asuinseuduille sijoitettu nykytaiteen patsasedustaja.

Ikkunan takana näkyvää laskettelurinnettä oli lumetettu läpi yön. Luonnonluntakin satoi edellisenä päivänä ja yön aikana jonkin verran. Perjantaiksi oli kuitenkin luvattu vesisadetta ja plusasteita, joten ehkä rinteisiin eivät innokkaat pääse vielä silloinkaan.

Pohdimme terassilla sieltä näkyvää Söderin siluettia. Yritimme keksiä, mitkä ovat mitkäkin näkyvissä olevat tornit? Yksi niistä saattoi olla Blasieholmenin kirkontorni. Toinen taasen Mosebacken torin vieressä oleva vesitorni. Vita bergenin aluetta olisi ollut kiva käydä taas tutkailemassa, mutta aika ei vain anna myöden kaikelle.


Muiden valmistautuessa lähtöön, tiskailin astioita ja onnistuin kaatamaan kahvinjämät pitkin seiniä ja lattioita. Great success. Pikkasen enemmän tuli puuhaa kuin mihin oli ryhtynyt. Mutta lopulta paikat olivat puts plank ja saatoimme lähteä pakkaspäivän rientoihin.

Veimme pojan kanssa roskat ulos. Näillä uusilla asuinalueilla ei paljoa näkynyt roskakatoksia eikä moolokkeja. Roskat laitettiin putkeen, joita oli monen talon seinässä tai edustalla maassa. Siitä ne sitten päätyvät jonnekin maan uumeniin pois näkyvistä.

Hotellimme viereisellä kadulla sijaitsevan talon sisäpihalla on Mamma Ekorre -veistos. Sen on veistänyt Charlotta Mickelsson ja se on vuodelta 2008. Pronssista pitäisi olla, mutta näytti ihan keraamiselta patsaalta.



Se sijaitsee vanhusten- tai vastaavan hoitotalon takapihalla kukka-asetelman keskellä. Nyt talvellahan siinä ei tietenkään ole kukkasia vaan pakkasta ja lunta kestäviä kanervia.

Viereisellä pihalla puolestaan oli ensimmäinen Gråtande stenar -veistosryhmä. Pål Svenssonin tekemässä teoksessa on diabaasipylväitä ja suihkukaivo kesäisin. Nyt vesi eli kivien kyyneleet olivat jäätyneet.




Sjöstadsparterret on hauska talojen välissä kulkeva puistokäytävä, jossa kulkee myös pieni vesikanava. Kuljimme parterretin vartta Lugnets Allén kohdalle ja siitä raitsikkapysäkin ja liikenneympyrän ohi talojen sisäpihalle. En ottanut siellä olevasta betonisesta kilpikonnasta, joka oli lasten leikkipaikan kohdalla, yhtään kuvaa, koska en uskonut sen olevan mikään taideteos, mutta niin se vain on nimeltään Solnedgång, Mats Birgertin ja Lars Bergströmin vuonna 2010 luoma taideteos, johon kuuluu tuo betoninen kilppari (skjöldpadda) ja lamppuryhmä.

Pressbyråsta ostimme matkaevääksi suklaata ja Ramlösa-kuplavettä. Nam. Hammarby Allén varrella näkyi olevan Hemmakväll, joka on paikallinen Makuuni. Päätimme vierailla siellä illemmalla. Matkalla lossirantaan pelailimme Pokemon Go'ta ja nappailimme puuttuvia uusia pokemon-hahmoja.


Menimme Lumabryggan laiturilta Lisen/Lottenilla tällä kertaa Hammarby Sjön yli Henriksdal Bryggan puolelle. Nämä alueet ja talot olimme tähän mennessä nähneet veden toiselta puolen. Kävelimme talojen välissä kulkevaa kävelytietä. Sen varrella, talojen pihalla oli ensimmäinen leikkipaikka, jonka vetonaulana toimi ihmeellinen lentoelukka, joka ei varsinaisesti ollut sudenkorento, mutta muistutti vahvasti sellaista. Nasta kiipeilyteline lasten mielestä.


Taustalla Skanstullbron.


Pääkohteemme oli Vasa-laivan noston organisoineen Anders Franzénin nimikkoleikkipuisto, Anders Franzéns Varv. Telakka-aluetta muistuttava puisto oli yksi hienoimmista, missä olen lasten kanssa käynyt. Kateellisena ihastelin kaikkia niitä oikeista härveleistä tehtyjä leikkijuttuja. Oli puu- ja kivitaloja, joissa kulkea ja leikkiä, oli aaltopeltinen verstashökkeli, oli höyrylaiva Hildur, oli satamanosturi, oli vaikka mitä. Aitojen ulkopuolella vielä puuhapaikkoja. Kaikki nämä Danvikin rinteeseen nivoutuneena, yllään Hästholmsvägenin korkeiden talojen siluetit.




Kävimme sitten Danviksklippanin kulmalla ihailemassa Danvikskanalenissa (se kanava, jota pitkin pääsee Söderin eteläpuolelta merelle ja autolauttaterminaalille) uiskennelleita joutsenia ja nokikanoja. Hienolta näyttivät joutsenpariskunta, kun talviauringon valaisemina lensivät kanaalin yläpuolella kohti Danviksbro-siltaa. Kuvassa tosin putputtaa paatti, eivät linnut.


Ensimmäiset taideteokset koristavat tätä Hammarby Sjöstadin vanhan sataman/telakan laiturien reunaa. Metalliset aaltokuviot olivat lapsille hauska leikkipaikka.


Henriksdalsallén varrelta bongasin Nikolina Ställbornin tilataideteokset Nymphaea Luminis (Gigantea) ja Mushrooms Illuminated. Ne ovat vuodelta 2014. Materiaaliltaan ne ovat betonia, lasikuitua, ledvaloja ja polyesteria. Pimeällä niissä on valo.




Noita teoksia on siis tuon kadun varrella vielä pidemmälläkin, itse nappasin kuvat vain näistä lähimmistä.

Henriksdalskajenin pohjukassa oli luonnontilainen kaislikko ja matalikko, jossa viihtyi useat linnut. Yllätykseksi näimme siellä harmaahaikaran seisoskelemassa poistoputken edustalla. Pikkulokkeja talvipuvuissaan oli myös useita. Siinä pohjukassa oli myös laituri, penkkejä, pensaita, puita ja vaikka mitä. Mahtava paikka!




Siinä samoilla nurkilla, keskellä puistoa, on Instabil. Punainen tolppa ja vihreä siipi. Teräksestä ja hiilikuidusta valmistettu häkkyrä, joka pyörii hitaasti tuulen mukana ja muuttaa muotoaan. On siis instabiili. Teoksen on tehnyt Lars Englund ja se on vuodelta 2001. Kun siipi on ylimmässä muodossaan, Instabil on kaksitoista metriä korkea.


Lugnets Allén ja Sickla Kanalvägenin välissä olevalla pihalla on Erik Åkerlundin vuonna 2003 tekemä veistos Cirklarna kring Lasse och hans mamma.




Kiersimme Sickla Udde -niemeä kaislikkoa viertä kulkien ja ihmettelin, mikä lintu pitää tuollaista ääntä? Sehän oli tietenkin peukaloinen. Lintukaksikko lenteli kaislikon uumenissa kovalla vauhdilla, välillä pysähdellen.


Sitten pääsimme Observatioriumin luo. Se on vuodelta 2002 ja hauska Gunilla Bandolinin taideteos, joka toimii samalla myös uimapaikkana, auringonottopaikkana ja muuten vaan piipahduskohteena.


Muu perhe jäi siihen odottelemaan ja pikku hiljaa jatkamaan matkaa, kun meikäläinen piipahti Sickla Kanalvägenin nurkilla etsimässä muutaman patsaan. Ensimmäinen niistä oli Frukost i soluppgången tai kuten taiteilijan itsensä tekemässä signeerauslaatassa lukee Soluppgången över frukostbordet. Se on vuodelta 1975, mutta pystytetty tänne sisäpihalle 30 vuotta myöhemmin 2005. Veistäjä on nimeltään Bitte Jonason Åkerlund, jonka teoksista tässä blogissa on esitelty mm. Cornelis-veistos.




Hauska tyyppi ja mininorsukin siinä vierellä.

Saman talorykelmän yhdessä rappukäytävässä oli pronssinen merenneitopatsas sisällä. Kunnon kuvaa en saanut heijastuksen takia eikä kukaan asukkaista ollut liikkeellä, jotta olisin voinut kysyä hetken audienssia tämän merenneidon kanssa.


Ja sen rappukäytävän vieressä, piha-aidan kadun puolella oli Bitten toinen taideteos, nimeltään Skepp o hoj! vuodelta 2002.





Hauska työ tämäkin. Matruusikaksikolla hyvät näkymät Hammarby Sjön ja Södermalmin suuntaan. Tuossa talossa oli myös tyhjillään katutasossa asunto tai liikehuoneisto, kaksi kerrosta taisi olla ja mielenkiintoisen näköinen kyllä. Mikäs tuolla olisi asustella.

Tästä hilpaisin takaisin kaislikkoon ja sen keskelle kulkevalle laiturikäytävälle. Veden pinnalla oli ohut, hento riite. Yleisväri alueella oli harmaa. Muiden jatkaessa rantatieta, hyppäsin vielä hetkeksi Sickla Kanalgatan yli yhden pihan edustalle, johon on sijoitettu pieni vesiallas ja sen reunalle veistos Barn och hund. Pikkuinen lapsi istuu altaan reunalla ja toisella reunalla, mutta sopivan lähellä, on koira kuin vartioimassa pienokaista. Veistäjänä toimi Hertha Hillfon, jonka muistanette Astrid Lindgrenin patsaista. Barn och hund on pronssia ja vuodelta 2002.



Näiden jälkeen vetäydyimme hotelliin. Matkalla kuljimme Lugnets Allén sillan ali ja Sickla slussin patosillan yli. Sickla sluss on Hammarby sjön ja Sickla sjön välissä oleva kanavasulku.


Hetken levon jälkeen lähdimme katsomaan, miltä Tukholma näyttää iltavaloissa. Mutta siitä lisää seuraavassa päivityksessä.

Lähteet: Wikipedia

1 kommentti:

  1. Hammarby sjöstad ja sen lähialue ovat minusta hurjan ihania. Paljon katsottavaa ja jotenkin luonto läsnä, vaikka ollaan ihan kaupungissa. Vesi ja lossit, leikkipaikat ja lintukaislikot, laiturit ja asuintalot. Yllättävän paljon taideteoksia on sijoitettu tuolle alueella. Aika moderneja ja mielenkiintoisia.

    VastaaPoista