Hotellilla suoritetun ruokailu-, pyykkäys-, herkuttelu- ja lepäämistauon jälkeen päätimme lähteä vielä katselemaan kaupungin ydinkeskustaa iltavaloissa. Ei muuta kuin vaatteet ylle ja raitiovaunupysäkkiä kohti. Tvärbanan vei meidät jälleen Gullmarsplanin T-asemalle, josta ajoimme vihreän linjan maanalaisella T-Centralenin asemalle. Kapusimme ylös Vasagatanin puolelle.
Käväisimme pikaisesti rautatieaseman nurkalla, otin kaukaa yhden huonon kuvan Nils Ericsonin patsaasta. Ericson (1802-18970) oli insinööri ja rautatierakentaja, joka suunnitteli ja rakennutti mm. Slussenin patoja ja ollain tavoin mukana myös Saimaan kanavan rakennushommissa. Ericsonin muistomerkki on suihkukaivoveistos, jonka vesielementti ei tietenkään nyt tammikuun alussa ollut käytössä ja muutenkin muistomerkkiä pitää käydä vielä uudelleen tutkailemassa. Sen on suunnitellut ja veistänyt John Börjeson ja se on pystytetty paikalleen juhlallisin menoin vuonna 1893, Ericsonin kuoleman muistopäivänä 8. syyskuuta.
Börjesonin ansioluettelosta löytyy myös Nilsin pikkuveljen Johnin patsas, siitä kerroin viime kesän raportissa täällä!
Hetken aikaa katselimme, kun poika kiipeili Klara Vattugrändillä olevassa lampputolpassa ja sen jälkeen menimme Klarakyrkanin vieruksille. Kirkkomaa oli suljettu, joten jatkoimme Klarabergsgatania kohti Sergels torgia. Lähistöllä oli Nils Ferlinin patsas. Sen on veistänyt Karl Göte Bejemark ja se on vuodelta 1982. Sijaintipaikkakin on nimeltään Nils Ferlins torg.
Bejemarkin veistämä näköispatsas on erilainen kuin yleensä, koska se on kulmikas. Ferlin on kuvattu liituraitapuvussa, tukka taakse suittuna, juuri sytyttämässä savuketta. Iltavaloissa ja pimeässä patsas on uhmakas, päivänvalossa varmasti leppoisampi.
Sergelintorilta lähdimme etsimään paria vaimon netistä bongaamaa patsasta. Aivan torin kulmassa, Klarabergsgatanin kohdalla, Åhlens-tavaratalon edustalla on Uppåt vuodelta 2017. Tässä Beth Laurinin veistämässä pronssiteoksessa henkilö nousee putkesta esiin ja leväyttää kätensä levälleen, kuin huutaen "tadaa!"
Sitten löytyi Apoteket Ugglan. Korpin kaveriksi saatiin kiiluvasilmäinen pöllö.
Kysyin opastavalta puolisolta, että missäs ne patsaat ovat ja silloin tajusimme menneemme väärään suuntaan Drottninggatania. Olimme lähteneet pohjoiseen kun suunnan olisi pitänyt olla etelään päin. Hodarikojukin ehti juuri pakata kamppeensa emmekä saaneet evästä.
Vaihdoimme sivukatua pitkin toiselle isommalle kadulle ja huomasimme sattumalta päätyneemme Hötorgetille, jonne ei pitänyt olla tällä reissulla mahdollisuutta päästä. Torin laidalla on suuri talo, jonka edustalla on myös suuri patsas. Tukholman konserttitalon edustalla on Carl Millesin veistämä suihkukaivoveistos Orfeusgruppen vuodelta 1936. Milles työsti veistosta lähes kymmenen vuoden ajan.
Bergmanin taidevalimossa pronssiin valetussa teoksessa Orfeus soittaa lyyraa, kuten kreikkalaisen mytologian mukaan pitääkin ja hänen alapuolellaan on ryhmä ihmisiä erilaisissa asennoissa. Hahmoja on yhdeksän ja Milles antoi yhdelle Beethovenin kasvot. Ryhmän yhdeksän henkilöä on viittaus Beethovenin yhdeksänteen sinfoniaan.
On muuten mahtavaa, että Tukholmassa ei tiloja hukata. Orfeusgruppenin jalustan viereen on tällätty roskakori sekä hiekoituslaatikko. Mikäs sen parempi paikka niille. Kuvassa vähän näyttävät kuitenkin tyhmiltä eikä patsaanmetsästäjä niistä hirveästi tykkää. Mutta minkäs teet.
Hötorgetilta lähdimme oikeaan suuntaan ja pääsimme Sergelgatanille. Haimme nälkäisille lapsille syötävää hampurilaisravintolasta ja sitten jatkoimme matkaa. Bongasimme pari patsasta. Niistä ensimmäinen on Sergelminnet. Se on tietenkin Johan Tobias Sergelin muistoksi pystytetty patsas, jonka on tehnyt Göran Strååt ja se on paljastettu vuonna 1990.
Sergel (1740-1814) oli saksalaisille vanhemmille syntynyt poika, josta tuli kuvanveistäjä, taidemaalari ja piirtäjä. Hänen nimeään Tukholmassa kantavat Sergelintori sekä Sergelgatan. Hötorgetilla on Sergelhuset, joka oli hänen ateljeensa ja jota ovat sittemmin käyttäneet useat tunnetut ja tuntemattomammat taiteilijat.
Toinen veistos on Non-Violence. Ruotsalaistaiteilija ja kuvanveistäjä Carl Fredrik Reuterswärd teki tämän teoksen, jossa jättikokoisen Colt Python .357 Magnumin piippu on solmussa ja piipunsuu osoittaa kohti taivasta, sen jälkeen kun John Lennon oli ammuttu kuoliaaksi joulukuussa 1980.
Patsaan vuosiluvuksi kerrotaan 1985. Niitä on ympäri maailman yhteensä 22 kappaletta, joista 14 on Ruotsissa. Alkuperäiset ovat Malmössä, YK-talon edustalla New Yorkissa sekä Euroopan komission edustalla Luxemburgissa.
Harmillisesti en tajunnut katsella tarpeeksi hyvin ympärilleni Sergelgatanilla niin jäi näkemättä Strååtin vuonna 1981 veistämä Limpan Lindström -pienoisveistos.
Sergelintorilla oli jättimäiset valohirvet ja -kuuset. Ja pari polliisiautoakin. Mutta ei juurikaan ihmisiä. Torilta kävelimme Hamngatania kohti Kungsträdgårdenia. Erään talon seinästä bongasin Siri Derkertin tekemän reliefin nimeltään Sverigeväggen. Se on vuodelta 1969. Talo, jonka seinässä reliefi on, on Sverigehuset. Siinä on alakerrassa ravintoloita ja yläkerrassa ainakin joitain toimistoja.
Puistossa eli Kungsanilla oli hienot isot valopeurat sekä tuttuun tapaan luistelurata kuninkaan (Karl XIII, patsaan tekijä E.G. Goethe) muistomerkin ympärillä. Katselimme hetken luistelijoita ja kuvasin muutaman kuvan patsaasta, ennen kuin jatkoimme matkaa.
Kesällä Kungsanilla oli ruokamessut, jotka täyttivät puiston äärimmilleen kojuja, esiintymislavoja ja muita hökkeleitä. Silloin ei Molins fontän -suihkulähteelle ollut asiaa. Nyt pääsimme. Kauempaa katsottuna vain häkkyrä, iso sellainen. Lähempää katsottuna täynnä yksityiskohtia: ihmisiä eri tilanteissa ja altaan reunoilla useita joutsenia.
Tässäkään ei tietenkään ollut vesielementtiä mukana, mutta sainpahan jokusen pimeäkuvan sentään napattua veistoksista.
Kun tulimme metrolta maanpinnalle, alkoi sataa räntää. Tässä vaiheessa, Kungsanin nurkilla, räntäsade oli jo aika melkoinen ja aloimme olla jo aika märkiä. Ei kuitenkaan missään tapauksessa niin paha sade ja myräkkä kuin silloin uuden vuoden aattona Turussa.
Operan takapiha oli edelleen remontin tiimoilta aidattu ja takapihalla olevat patsaat olivat aitojen takana piilossa. Jakobs kyrka oli edelleen iso ja hieno rakennus. Kuulimme kirkonkellojen soiton, taisi olla jälleen kolmen vartin soitto. Erikoinen juttu, kellot soivat kun iso viisari on yhdeksikön päällä. Mistä johtuu? Täytyypä ottaa selvää.
Gustav Adolfs torg oli säästä ja kellonajasta johtuen lähes autio. Operatalolla oli ravintoloissa porukkaa, mutta muuten oli hiljaista. Operan oli valaistu värein siitä tuli hieno tausta ratsastajapatsaan kuville.
Gustav II Adolf oli tietenkin yksi kautta aikojen sotapäälliköistä, suuri ruotsalainen kuningas, jota myös Napoleon ihaili. Toki asiasta voi nykypäivänä olla montaakin mieltä, oliko se nyt niin hienoa sotia ja valloitella lähiympäristöä tavallisten tallaajien kustannuksella.
Patsaan on alun perin veistänyt ranskalainen Pierre Hubert L'Archevêque. Hän ehti kuolla vuonna 1778 ennen kuin patsas oli valmis. Hänen oppilaansa Sergel teki patsaan valmiiksi, viimeisteli jalustassa olevat neljä medaljonkia (30-vuotisen sodan Köningsmarck, Wrangel, Torstenson, Banér) ja lisäsi kuningas Gustav III:nnen toiveesta ja käskystä teoksensa Axel Oxenstierna och Clio eteläiselle puolelle jalustaa. Homma kuitenkin tyssäsi jostain syystä ja jalustan taiteet saatiin patsaan ympärille vasta vuonna 1906. Patsas oli siinä vaiheessa ollut paikallaan jo 110 vuotta, julkistustilaisuus oli vuonna 1796.
Jätimme Arvfurstenspalatsetin eli Perintöruhtinaan palatsin seudun tutkimatta, koska oli myöhä, pimeä ja märkää. Menimme Norrbron yli kuninkaanlinnaa kohti. Sillan päädyssä on kaksi egyptiläistyylistä leijonaa, joiden tekijästä ei ole tietoa. Se tiedetään, että ne ovat vuodelta 1926.
Näin olimme jälleen Gamliksen puolella. Kävelimme aika rivakalla tahdilla tutuille kaduille ja kujille, ohi Korppi-apteekin, kunnes pääsimme Gamla stanin T-asemalle. Odottelua ei ollut juuri ollenkaan ja juna tuli vieden meidät jälleen Gullmarsplanille. Tvärbanan kutsui ja raitsikka 22 tuli sekin parin minuutin kuluessa.
Keskustan alueella on vikkelää liikennöidä julkisilla kulkuneuvoilla. Ei aikaakaan, kun olimme jo hotelilla näpyttelemässä ovikoodia. Suihkun ja iltapalan jälkeen kirjasin päivän muistiinpanot ylös vihkoon ja pian oli edessä viimeinen yö hotellissa ennen kotiinpaluuta. Viimeisestä päivästä Ruotsin puolella lisää seuraavassa päivityksessä.
Lähteet: Wikipedia
Tukholma oli ihana iltavaloissa! Kungsträdgården oli upea ja monessa paikassa oli hienoja valoja. Vanhaa ja uutta. Nopeat, yllättävät pyrähdykset jonnekin ovat hauskoja, voi nähdä jotain yllättävää. Mahtipontisia patsaita monessa paikkaa.
VastaaPoista