Takaisin Tukholmaan, mutta ensin Turkuun ja tuiverrukseen

Viimekesäinen lomamatkamme Turun ja Maarianhaminan kautta Tukholmaan sujui niin mainiosti, että jo alkusyksystä aloimme tutkailla mahdollisuutta mennä sinne uudelleen ja mahdollisimman pian. Sellainen mahdollisuus oli heti vuodenvaihteen tietämillä, kun vaimolla loppuisi työt eikä itsellenikään ollut vielä uutta työtä museohommien jälkeen löytynyt.

Varasimme hotellihuoneen ja aloimme suunnitella matkaa. Tietenkin suunnitelmissa omalla kohdallani pääosaa näyttelivät Tukholman  lukuisat patsaat, siis ne joita emme ehtineet kesän matkalla vielä käydä ihastelemassa. Suunnitelmaan laitettiin mm. Odenplanin lähialue Observatoriolundenin ja Vasaparkenin puistojen kera, Stureplanin lähialue ja Humlegårdenin puisto sekä hotellin lähiseutu Hammarby Sjöstad. Kuten varmasti tiedätte, suunnitelmat harvemmin onnistuvat ihan täydellisesti. Eivät nytkään, mutta onneksi varasuunnittelmat olivat hyvät.

Kuva viime kesältä, Globenin huipulta otettu.

Tässä ensimmäisessä tekstissä ei muuten ole juurikaan taidekuvia, koska niitä ei ollut tuolloin mahdollista enempää ottaa. Ei ole myöskään matkaraporttikuvia, koska nekin jäivät sään ja tilanteiden takia ottamatta. Mutta hoidetaan nopeasti ensimmäinen osa pois alta ja mennään eteenpäin tarinassa:

Lähdimme matkaan uudenvuodenaattona 31.12. Vaimo oli töissä ja tuli suoraan työpaikalta rautatieasemalle, jonne minä ja lapset hurautimme bussilla. Juna lähti ajoissa, mutta tuttuun tapaan matka oli katkonainen ja olimme lopulta hieman myöhässä aikataulusta. Ulkona oli pimeää. Lapset katsoivat videoita pädiltä ja puhelimelta, vaimo luki kirjaa ja minä Tukholma-opasta. Löysin taas yhden uuden taideteoksen, tällä kertaa Dramaten-teatterin seinästä. Siitä lisää joskus myöhemmin...

Junan tarjoilukärrystä ostetut suklaapatukat tekivät hyvin kauppansa, kuten myös nauttimani kahvi. Vaimolle hankittu tee sen sijaan oli aivan haaleaa. Kiehautettu vesi ei ollutkaan pysynyt kuumana. Emme kuitenkaan jaksaneet valittaa asiasta, kun kärryjä työnnellyt kahvilatäti meni uudelleen ohitse.

Kello oli tosiaan vasta viisi, kun saavuimme Turkuun ja laivan lähtöaika oli neljän tunnin kuluttua, viittä vaille yhdeksän. Joten tekemistä oli keksittävä. Taksin sijaan päätimme mennä satamaan bussilla ja kävelimme lähimmälle bussipysäkille, josta pääsee bussiin numero 1. Sellainen oli tässä tapauksessa linja-autoaseman kupeessa, hieman yli kilometrin tamppauksen päässä.  Aseman edustalla olivat kaikki jalkakäytävät peilikirkkaassa jäässä, joten matkanteko oli hieman hidasta. Ainakin matkalaukku luisti liukkaasti perässä.

Kävelimme ensin vilkkaasti autoiltua ja meluisaa Rautatienkatua, mutta vaihdoimme pian Läntiselle Pitkäkadulle eli Västerlånggatanille. Paljon leppoisampaa siellä.

Kyseinen katu on tunnettu punaisten lyhtyjen katuna. Useita seksikauppojen ikkunoita olikin nähtävillä. Me tosin keskityimme kadun varrella oleviin vanhoihin taloihin, yksikin vanha jugendtalo on tältä puolelta yhtä näyttävän näköinen korkealla kalliolla olevan sijaintinsa johdosta kuin kesällä näkemämme toinen puoli - sen voi nähdä Puolalanpuistosta.

Lisäksi huomasimme kadun varrella olevan partiokolon sekä myös partiomuseon. Molemmat olivat tietenkin suljettu, olihan juhlapäivän ehtoo kyseessä. Partiomuseoon voisi kyllä mennä vierailulle ja ottaa oman pikku harmaakarhun mukaan.

Lähestulkoon kadun päässä, risteyksessä Kauppiaskadun kanssa on hieno punatiilinen vanha talo. Sen kulmauksessa, kolmannen kerroksen korkeudella on veistos, jossa on nainen ja lapsi. Yritin etsiä aiheesta tietoa, mutta parista paikasta löytämäni tekstit sanovat patsaan syntyperän olevan ns. urbaanilegenda. Sen mukaan patsas olisi sijoitettu paikalleen rakennuksella kuolleen työmiehen muistoksi, mutta tieto on muutamien mielestä nollattava, koska patsaskohta olisi ollut jo piirroksissa mukana, jo ennen rakentamisen alkua. Ehkä työmiehen kuoleman vuoksi patsas on omistettu hänen muistolleen, mutta siitä ei ole virallista tietoa nähtävillä ainakaan netissä.

Linja-autoaseman nurkalla olevalla pysäkillä huomasin, ettei käteistä ole tarpeeksi, joten rekisteröidyin Föliin, Turun joukkoliikenteen mobiilisovellukseen ja maksoin liput. Kätevää tuo kännymaksaminen, mutta pidän edelleen enemmän siitä, että matka maksetaan silloin kun matkustetaan tai etukäteen, ei sitten kuukauden päästä isommassa puhelinlaskussa.

Bussissa matkusti laitapuolen kulkijalta vaikuttanut 45-vuotias mies. Hänestä oli keväällä tulossa isoisä ja hänellä oli sydäninfarktin takia todella huono näkö. Vaimo tulkkasi, mitä hänen puhelimessaan olevassa viestissä luki. Toivottelimme hyvät uudet vuodet ja sitten hän jäi pois bussista.

Satamassa jätimme matkatavarat säilytyslokeroon ja hoidimme lähtöselvityksen pois alta. Lähdimme sitten ulos katsomaan ilotulituksia, joita kansalaiset ampuisivat taivaalle. Kulkiessamme radanvartta ja Forum Marinumin ohitse näimme useita ilotulituksia tulevan tois puol jokke, mutta emme lapsille suunnattua tulitusta, joka ammuttiin lastentapahtuman juhlalliseksi päätökseksi Kupittaan puistosta. Vartiovuori ja Samppalinna olivat edessä.

Keli muuttui tässä vaiheessa kurjaksi: tuuli yltyi ja taivaalta alkoi tulla piiskaamalla jäätynyttä tihkua, tai kuten lapset sanoivat minirakeita. Pääsimme Varvintorille, löysimme sen reunalta Köysiteatterin nurkalta tämän pienoisveistoksen, söimme muutaman suklaakeksin ja lähdimme sitten takaisin kohti terminaalia. Nämä pikkuveistoksethan löysimme likimain kaikki kesällä, mutta vaikka kuinka pyörimme tämänkin patsaan lähettyvillä, emme silloin äkänneet sen sijaintia.

Litimärkinä ja sateenpieksäminä odottelimme terminaalissa laivaan pääsyä. Sitä pitikin odotella hieman ylimääräistä, koska laiva piti tietenkin siivota ennen seuraavaa matkaa ja aikaa näillä siivoojilla tehdä työnsä on todella vähän. Odottelu alkoi hieman jo puuduttaa, mutta sitten portit avattiin ja pääsimme tutustumaan uuteen paattiin.

Hytti oli nro 5600, käytävän päässä. Ei siis läpikulkuliikennettä hyttikäytävällä. Koska olimme niin märkiä, emme menneet katsomaa laivan lähtöä kannelle. Oli kova nälkä joten kävimme syömässä buffetillallisen, joka olikin runsas ja maittava. Lapsille kyllä tarjoaisin muutakin kuin lihapullia, nakkeja ja ranskalaisia. Palvelu buffetissa oli erinomaista. Pisteet Viikkarille siitä.

Ruoan jälkeen kävimme kaupassa. Ostettiin pari etanamöllistä (pehmoleluja siis), Beatles-sukkia ja kuplavettä. Infosta ostin Tukholmaan 72 tunnin joukkoliikenneliput (82€) ja pyysin lapselle yläsänkyyn putoamissuojan. Hytissä laskimme lasten possuihinsa säästämät rahat ja kävimme infossa vaihtamassa ne kruunuiksi. Kun pääsimme takaisin hyttiin, toinenkin lapsista halusi putoamissuojan. Ei muuta kuin takaisin infoon.

Sitten oli aika iltasuihkulle ja iltasadulle (Harry Potter ja Feeniksin kilta). Ennen sitä  kuvattiin mm. itsesanoitetulle Hohtoaallot-kappaleelle videoita. Hytissä ollut ikkunalauta verhoineen sopi erinomaisesti esiintymislavaksi. Sitten oli aika toivotella hyviä uusia vuosia ja pian mennä nukkumaan. Kello oli Suomen aikaa 0.45 ja olimme melkein Ahvenanmaalla Långnäsin satamassa. Pitkään jaksoivat lapsetkin valvoa.

Uudenvuodenaaton keliä oli kuvattu myrskyisäksi, mutta onneksi se ei sellainen tuota em. sadetta ja tuulta enempää ollut. Laiva eli Viking Grace kulki tasaisesti määränpäähänsä. En enää tykkää nukkua laivassa, ilmaistointi ja liian paksut peitot häiritsevät unta. Aiemmin, nuorempana, uni tuli helpommin, kun käytti tiettyjä nestemäisiä unilääkkeitä.

Aamulla oli aikainen herätys. Siitä lisää seuraavassa päivityksessä.