Villit patsaanmetsästysviikot marraskuussa 2012 - osa 1

Tämä patsaanmetsästysblogin aloittaminen innosti sen verran, että olemme parin viime viikon ajan käyneet tutkailemassa ja kuvaamassa aika monta patsasta, jotka ovat olleet kuvattavien listalla jo pidemmän aikaa. No, tutkaileminen on tavallaan jäänyt vähemmälle, kun olemme hurauttaneet autolla patsaiden kupeeseen ja käyneet nopeasti nappaamassa kuvat ja katselleet niitä sitten jälkikäteen koneelta.

Kaikki lähti tosiaan liikkeelle tästä blogista ja sen Eläinpatsaat-päivityksestä, johon ajattelin tarvittavan hieman lisämateriaalia. Sitä tulikin hankittua oikein kunnolla – ja samalla myös hieman lisukettakin.

Aloitimme sunnuntaina 4.11. kun ajelimme Espoossa. Ensin poikkesimme Mäkkylään, jossa kivan pusikon takana, kävelytien pientareella lähes näkymättömissä on Ville Vallgrenin tekemä Saksalaisen sotilaan hauta -muistomerkki.

Pohjoisen Leppävaaran liikekeskuksen alueella on Lähivakuutus-talo, jonka edustalle on vuonna 1997 laitettu hieno suihkukaivoveistos Lämmin sade, jonka on tehnyt Kari Juva. Harmi vaan, että kuvaamishetki oli marraskuussa, jolloin suihkulähdeosa oli jo peitetty vanerilevyillä. Ensi kesänä sitten näyttävämpiä kuvia ottamaan. Juvalta on tulossa oma osio tänne blogiin, kunhan saan enemmän materiaalia kerättyä sitä varten.

Sunnuntai-iltapäivän viimeinen kuvattu patsas oli Kauniaisten hautausmaalla oleva Yrjö Liipolan sankaripatsas. Siitä tarkemmin Liipolan omassa osiossa.

Jatkoimme metsästelyä isänpäiväsunnuntaina, kun hurautimme kohti Mustikkamaata ja cyclocrosskisaa, jossa oli mukana lankoni Samuli. Sitä ennen kurvasimme kuitenkin pienelle lastennukutusajelulle, joka vei ensin Ruskeasuolle, ihan Mannerheimintien kupeeseen, jossa olevaan puistoon on vuonna 2003 pystytetty Pirkko Nukarin veistos nimeltä Kurki on laskeutunut.

Rusalta matka jatkui Kallioon ja Karhupuistoon. Jussi Mäntysen mainio punagraniittinen Mesikämmen muurahaiskeolla tuli vihdoin kuvattua. Taustalle sain (vahingossa) otettua mukaan myös siniristilippumme, isänpäivän kunniaksi. Mäntysen oma osio täällä.

Kalliosta hieman lähemmäs Mustikkamaata, mitäköhän kaupunginosaa varsinaisesti lienee tämä Lintulahti, jossa on uudet korkeat asuintalot. Niiden keskellä aukiota vartioi Hanhiparvi, sekin Nukarin käsialaa.

Kun aikaa ennen kisan alkua vielä oli sopivasti, ajoimme Hakaniemen torille ja vilkaisimme ohimennen Oleg Kirjuhinin mahtipontista maailmanrauhapatsasta, joka jäi edelleen varsinaisesti kuvaamatta. Sen sijaan näin talojen välistä Paasivuorenpuistikkoon, jonka keskellä on muhkea Nyrkkeilijät-patsas. Sen on veistänyt Johannes Haapasalo ja se on vuodelta 1932. Sopiva lisä Urheiluaiheisten patsaiden osioon.

Seuraavalla viikolla käväisimme Haminassa parin päivän reissulla ja muutenkin patsasteluihin tuli lähes viikon tauko. Lauantaina pääsimme kuitenkin jälleen vauhtiin. Ensin Kaivopuistosta Kalastava karhu, jonka on tehnyt aikoinaan Bertel Nilsson, mies myös kasvitieteellisen puutarhan hurjan Kotkat-veistoksen takaa.

Sitten hieman kohti Etelärantaa, läheltä Yhdysvaltain lähetystöä löytyy Pekka-koira, jonka on veistänyt eläinaiheisista patsaistaan tunnettu Emil Cedercreutz.

Maanantaina olimme mumman luona Vartiokylässä ja paluumatkalla hyppäsimme pois metrosta jo Hakaniemessä ja kävelimme sieltä torin ohi, ihmettelimme jälleen Kirjuhinin maailmanrauhaa ja ylitimme Pitkänsillan. Päiväunet väliin jättänyt poitsu nukahti vihdoin juuri ennen Unioninkadun ja Liisankadun risteystä, joten päätimme kävellä ihailemaan Kruununhaan hienoja vanhoja taloja ja yrittää kuvata muutama patsaskin.

Ensin vuorossa oli J.V. Snellmanin jyhkeä muistomerkki Suomen Pankin edustalla. Snellun monumentin on tehnyt näistä isoista töistä tuttu Emil Wikström. Harmi vaan, että pimeässä ja kuitenkin kuvaamista ajatellen heikosti valaistuista tummista patsaista ei saa hyviä kuvia.

Snellmanin jälkeen tien toiselta puolelta löytyi Säätytalon nurmikolta Leo Mechelinin rintakuva, joka on Walter Runebergin käsialaa. Toivottavasti pian saisin muutaman Walterin patsaan lisää kuvattua, että voisi tehdä tästä hienoja monumentteja veistäneestä taiteilijasta tehdä oman osion.

Runebergin huikea teos tsaari Aleksanteri II:sta hallitsee Suurtorin keskustaa ja monumentti onkin ansaitusti laitettu siihen kuntoon, että turistilaumat pystyvät kiertämään sen ympäri ja kuvaamaan joka nurkalta. Yritin samaa, mutta ei niistä kuvista tullut oikein mitään. Kännykällä yritin räpsiä, kun Nikonista loppui akku.

Tiistaina olimme jälleen ajelulla ja reitti vei aina Rajamäelle asti. Sikäläisen kirkon ovien molemmin puolin on portaali, jonka on tehnyt vuonna 1938 myöhemmin hienon uran Yhdysvalloissa tehnyt Arvi Tynys.

Kirkon pihamaalla on Yrjö Liipolan sankaripatsas, joka tuli lisättyä tuonne Liipolan omaan osioon. Tässä yksi kuva suhteellisen perinteisestä, isänmaallisesta muistomerkistä.

Keskiviikkona kävimme tekemässä ruokaostokset Ruoholahden uudistetussa Citymarketissa. Lapset olivat sen verran väsyneitä, että vuorossa oli jälleen nukutusajelut. Ei muuta kuin Lauttasaareen etsimään Aimo Tukiaisen tekemää sankaripatsasta. Se löytyikin kirkolle vievän tien risteyksen kupeesta. Larun kirkko on varsin huikea kokonaisuus pitkine portaineen. Sankarihauta-alue on hieman tavallaan syrjässä, mutta silti ymmärrettävässä paikassa.

Tukiaisen tekemää Mannerheimin ratsastajapatsastahan haukuttiin aikoinaan tylsän realistiseksi, joten 13 vuotta myöhemmin pystytetty Katkaistu elämä –teos olikin sitten ihan toista maata, aivan kuten moni muukin Tukiaisen myöhempien vuosien työ.

Lauttasaaresta ajoimme jälleen Eiraan ja kävimme ihailemassa ihanaa, ränsistyvää ns. Grönblomin taloa. Sen kun saisi ostettua ja kunnostettua ansaitsemaansa kuntoon! Sieltä tie vei ohi Pekka Jylhän kultaisen Odotus-veistoksen (kuvataan se sitten joskus toiste) kohti Etelärantaa. Matkan varrella on Viktor Janssonin veistämä Arvid Mörnen muistopatsas, josta tarkemmin Janssonin omassa osiossa.

Päivän päätteeksi kävimme vielä Katajanokalla, kasinon pihamaalla, ihailemassa Pohjoisrannan maisemaa ja kuvaamassa Lauri Leppäsen veistämää Kukkula 13 –sankaripatsasta. Siitä tarkemmin ja enemmin kuvin Leppäsen omassa osiossa.

Marraskuuta on vielä jäljellä, mitäköhän sitä vielä ehtisi käydä kuvaamassa? Kelit vaan ovat olleet sen verran huonot, ettei parasta laatua ole kuviin tarjolla.