Kalvolan kirkolla ja kalmistossa

Viikonlopun futisreissu alkoi olla ohi, oli aika palata kotiin. Otin yösijan tarjonneet vanhempani mukaan, he tulivat meille yöksi jo perinteiseen tapaan tässä elokuun puolivälin tienoilla. Ajattelin matkan vaiheille jotain sopivaa bongailukohdetta ja koska Visavuoressa Emil Wikströmin ja Kari Suomalaisen taiteita ihaillessa olisi vierähtänyt liian pitkä aika, päädyin ajattamaan kulkuvälineemme Kalvolaan.

Kalvolahan on siis entinen kunta, joka nykyään kuuluu Hämeenlinnan kaupunkiin. Sen keskustaajama on Iittala, tuo lasinvalmistuksestaan kuuluisa pitäjä. Olimme vaimon kanssa vierailleet Kalvolan kirkolla pikaisesti vuonna 2009 eikä silloin tullut kuvattua patsaita lainkaan. Tiesin ennen tätä uutta reissua, että siellä pitäisi olla Evert Porilan tekemä sankaripatsas sekä Väinö Richard Rautalinin muotoilema A.L. Granfeltin muotokuva hautakivessä.

Kirkolta löysimme ensin Kirsti Liimataisen suunnitteleman Karjalaan jääneiden muistomerkin, joka on tuttuun tapaan punagraniittinen paasi korkokuvineen. Liimataisen tekemät Karjalaan jääneiden muistomerkit ovat välillä myös mustagraniittisia.

Toinen kirkkomaalla oleva muistomerkki on valkoisten muistomerkki vuoden 1918 sodasta. Se on se Porilan teos ja siinä on teksti Vapaus, uhri sekä sisällissodassa kuolleiden kalvolalaisten nimet. Muistomerkki paljastettiin 26. huhtikuuta 1938.

Toijalantien toisella puolella on hautausmaa ja siellä on jokunen kuvanveistoteos. Ensimmäisenä löysin kahden päivän ikäisenä kuolleen Tuomiston perheen tyttären Helenan haudalla olleen kivisen enkeliveistoksen.

Lähellä siunauskappelia on punaisten muistomerkki. Sen on suunnitellut Vilkku Aalto, se paljastettiin 15. toukokuuta 1949 ja kuten kuvista näkyy, sekin on tuttu punagraniittipaasi koristekuvioineen.

Siivo Aleksanteri Särkijärven hautakivessä on sekä muotokuvamedaljonki että enkeliplaketti. Muotokuvassa on kyllä suht selkeä signeeraus, jota on tullut tutkailtua ja siihen lopputulokseen on nyt päädytty, että kyseessä on harjavaltalaissuuruus Emil Cedercreutzin tekemät hautaläpyskät.

Emil Cedercreutzin oma osio löytyy tietenkin täältä!

Kartanonomistaja Anders Anderssonin muotokuvamedaljongin on tehnyt joku V.J. Olisikohan itse Viktor Jansson? Tutkitaan tietokantoja, josko löytyisi infoa tästä.

Niemen kartanon isännän Adam Ludvig Granfeltin sukuhaudan on siis koristellut Rautalin reliefillään. Kyseessä on siitä erikoinen plaketti, että se on vinosuunnikas normaalin suorakaiteen tai soikion sijaan. Vuosiluvusta ei ole tietoa. Rautalinhan oli syntyisin Kalvolan Heinusta, joten kaksi paikallista isoa nimeä ovat tässä kyseessä.

Sitten löysin Emanuel Kanajärven hautakiven. Kanajärvi oli valistunut talonpoika ja kirjojenkerääjä. Hänellä oli 1800-luvun puolivälissä omistuksessaan yli 650 kirjaa. Kanajärven hautakiven on tehnyt kivenveiston mestarillinen osaaja Urho Heinänen.

Saara Marjatta Löflundin hautakivi on erikoisen muotoinen: siinä on kolo, johon oli laitettu pyöreitä kiviä. Lisäksi ulkoneman päällä on iso lasiklöntti.

Pentti Ilveskosken suunnittelema Kotirintamanaisten muistomerkki löytyy myös hautausmaalta, sankarihauta-alueen kupeesta.

Sen vieressä on Summan risti. Siinä on lasi- ja metallikoteloon säilöttynä koivuhalkoristi, joka on otettu talteen tapahtumapaikalta Majajoelta, jossa kuoli kalvolalaiskomppanian sotilaita, kun heidän korsuunsa osui kranaattikeskitys. Summan risti paljastettiin uudenvuodenpäivänä vuonna 1970. Kotelon on suunnitellut Tapio Wirkkala, puuristi on Kalle Laineen suunnittelema.

Sankarihauta-alueen kruununa on Wirkkalan suunnittelema patsas. Siinä pronssinen enkeli tahi purje, kuten taiteilija itse sitä kuvailee, seisoo graniittisen paaden yläpuolella. Paasi on asetettu kuuden graniittipölkyn päälle. Pölkyt kuvastavat kuutta sotavuotta. Purjeeseen on kaiverrettu kaikkien sodassa menehtyneitten paikkakuntalaisten nimet. 24. toukokuuta 1959 paljastettuaa patsasta on kutsuttu myös nimellä Elämän laiva.

Varsinaisen kivillä ympäröidyn hautausmaa-alueen ulkopuolella on vielä kalvolalaisten Mannerheim-ristin ritarien muistomerkki. Sen on suunnitellut yhden lähteen mukaan Kari Laurla ja toisen lähteen mukaan Matti Hakala ja Oiva Kallionpää. Julkistuspäivä oli 21. joulukuuta 2004.

Vanhat hautuumaat ovat kyllä mielenkiintoisia ja pullollaan nimekkäiden taiteilijoiden tekemiä teoksia. Sitten sieltä löytyy aina mielenkiintoisia tarinoita haudattujen osalta, kuten täällä Kalvolassa tuo kirjankerääjä Kanajärvi. Seuraava päivitys sivuaa myös kalmistoa, käväisin Kangasalla ja kiersin siellä pari hautausmaata ja saalista tuli mukavasti. Siitä siis ensi kerralla.