Ensin taustat kuntoon: päätimme lähteä papan kutsusta käymään Mäntlahden-mökillä. Pakkasimme kamat valmiiksi maanantai-iltana ja tiistaiaamuna olimme valmiita, kun kyyti saapui. Kuten ehkä saatatte muistaa, luovuimme omasta autosta puolitoista vuotta sitten, joten matkailu suoritetaan nykyään muiden aikataulujen mukaan eikä reissuille voi suunnitella sen enempiä patsaanmetsästelyjä.
Lähdimme tutulle reitille, joka kulkee Tampereelta Kangasalan, Pälkäneen, Hauhon ja Hämeenkosken kautta Lahteen ja siitä Kouvolaan, kunnes kurvataan Kotkantielle. Tien päässä häämöttävälle moottoritielle lähdetään Haminan suuntaan ja sieltä museotietä kohti Klamilaa. Paljon paikkoja, joiden ohi huristellaan.
Tällä kertaa pysähdyspaikaksi valikoitui Hämeenlinnaan kuuluva Tuulos ja sen reunalla sijaitseva kauppakeskus Tuulonen. Ostoskeskuksen pihamaalle on rakennettu sankarimuistomerkki, jossa on metalliveistos sekä sankarivainajien muistotolpat. Ennen kuin pääsin kuvaamaan tämän muistomerkin, jonka ohi oli tullut jokusen kerran ajeltua, käväisimme kahvilla keskuksen uumenissa sijaitsevassa ravitsemusliikkeessä. Huomasimme, että "maaseudun palvelen kauppakeskuksen" Tuulosen erikoisuutena ovat lentokoneet. Niitä on pihamaalla (2 kpl suihkuhävittäjiä) ja sisätiloissa (kaksitaso ja armeijan vanha kuljetuskone Hanssin-Jukka).
Tuona tiistaina oli sateinen sää, joten valokuvatkin tuli otettua pikavauhtia. Muistomerkki ajaa asiansa sankarivainajien muistelemista ajatellen, mutta itselle tämä metallista leikattu veistos ei kovinkaan innostavana esiinny.
Vietimme tosiaan juhannusviikon mökillä. Esittelin taannoin Mäntlahdessa ateljeetaan pitävän Hermanin (katso juttu täältä). Nyt kun pääsin tienoolle ensi kertaa kahteen vuoteen, päätin tietenkin käydä morjestamassa Hermania ja katsomassa, josko uutta taidetta olisi ilmaantunut pihamaalle. Ja olihan sitä.
Sitten edellisreissun on Hermanin ateljeen yhteyteen avattu galleria Kymen Kulta, jossa on tänä vuonna esillä Risto Vuorimiehen valokuvia vuodelta 1974. Valokuvissa on aiheena tuon kevään 1974 savolainen maalaiskylä Joensuun ja Parikkalan välillä. Hienoja mustavalkokuvia! En tällä kertaa kuvannut Hermanin tekemiä taideteoksia (harmittaa vähän), mutta ensi kerralla sitten paremmalla ajalla. Tässä kuitenkin Hermanin kylän liikenteenjakajaan tekemä taideteos:
Lähdimme seuraavaan kohteeseen juhannuspäivänä, jolloin oli myös jonkin verran muitakin liikkeellä, ainakin kun pysähdyimme Porvoossa kahvipaussille. Jätimme auton parkkiin uuden kaupungintalon edustalle ja lähdimme kulkemaan Välikatua kohti vanhaa raatihuoneen toria. Siellä bongasin ensimmäisen teoksen, jota olin kaipaillut.
Ville Vallgren asui aikoinaan tässä toria reunustavassa talossa ja kuvanveistäjän vuonna 1934 tekemä reliefi on ripustettu talon seinälle. Mahtavaa, kun pitkästä aikaa sai metsästyssaalista!
Tästä innostuneena päätin tehdä pienen pikalenkin vanhan kirkon kulmille. Olimme aikoinaan lähes 10 vuotta sitten käyneet vaimon kanssa Porvoon-reissulla ja silloin, ennen kuin patsaanmetsästys oli edes alkanut kunnolla, ottaneet vain yhden kuvan Vallgrenin veistämästä taidemaalari Albert Edelfeltin rintakuvasta. Nyt oli aika ottaa paremmat kuvat!
En muistanut, missä Edelfeltin rintakuva tarkalleen sijaitsee, joten kiertelin hetken aikaa upeita pikkukatuja pitkin ja ihastelin samalla upeita vanhoja taloja ja pihoja. Lopulta löysin Vallgrenin veistoksen toiselta puolelta kirkkoa.
Rintakuvassa ei ole selkeää signeerausta, mutta netistä löytyi tietoa teoksen tekijästä ja tekovuodesta.
Ennen kuin löysin Edelfelt-pystin, bongasin kirkon toiselta seinustalta kirkkoherra Frans Ludwig Schaumanin rintakuvan. Rintakuvan tekijästä ei ole tätä kirjoitettaessa tietoa. [Edit] Sainkin tietoa Porvoon museosta: "Rintakuva on Walter Runebergin (1838-1920) aikanaan tekemän kipsimuotokuvan mukaan valettu, aloitteentekijänä oli Samfundet Pro Borgåa vuonna 1964. Muistomerkki paljastettiin 18.5.1965." [/Edit]
Vielä ennen kuin palasin autolle, yritin löytää säveltäjä Gabriel Linsénin rintakuvan. Etsin ensin väärästä suunnasta, mutta osuin sattumalta oikeaan paikkaan Myllykivenpuistoon. Siellä bongasin ensin myllynkivisuihkulähteen ja sen jälkeen säveltäjän pystin. En tiennyt patsaan historiaa, mutta löysin onneksi netistä tämän tekstinpätkän:
"Gabriel Linsén syntyi Helsingissä vuonna 1838, opiskeli viulunsoittoa Saksassa, Leipzigissa 1850-luvun lopulla ja työskenteli Suomeen palattuaan Svenska Teaternin viulistina Helsingissä. Vuonna 1865 hän muutti Porvooseen. Täällä hän toimi lyseon musiikinopettajana ja suomalaisen kirkon urkurina. Hän antoi myös yksityistunteja viulun- ja pianonsoitossa. Opetustyön ohella Linsén sävelsi ja kirjoitti noin 80 kuoro- ja yksinlaulua. Tunnetuin hänen sävellyksistään on Kesäpäivä Kangasalla (Mä oksalla ylimmällä...). Hänen tiedetään myös säveltäneen Porvoo-marssin, joka kuitenkin on kadonnut.
Porvoossa Gabriel Linsén avioitui Natalia Boreniuksen kanssa, joka paremmin tunnetaan nimellä Natalia Linsén. Tämä oli valokuvaaja, joka ikuisti paitsi porvoolaisia myös ensimmäisten joukossa Porvoon kaupunkikuvaa. Gabriel Linsén kuoli vuonna 1914 ja hänen vaimonsa viisi vuotta myöhemmin.
1954 Porvoon kaupungille tarjottiin ostettavaksi kuvanveistäjä Alpo Sailon jo vuonna 1912 silloisesta naapuristaan Gabriel Linsénistä tekemää muotokuvaa. Hanke kaatui, koska kaupungilla ei ollut tarvittavia varoja ja koska säveltäjän tytär Maria Linsén vastusti ostoa, sillä hän piti veistosta epäonnistuneena. Neljä vuotta myöhemmin asia nousi kuitenkin uudelleen esiin. Pro Borgoa -yhdistys hankki muistomerkille rahoituksen myymällä yrityksille mainostilaa linja-autoaseman ilmoitustaululla.
Kuvanveistäjä Alpo Sailon leski, kuvanveistäjä Nina Sailo teki alkuperäisestä veistoksesta puolitoista kertaa suuremman, parannellun version, joka soveltui ulkoilmaan sijoitettavaksi muistomerkiksi. Veistoksen sijoitusvaihtoehtoina olivat ainakin Kaupunginpuisto, Raatihuoneentori ja puistikko Kirkkokadun ja Vuorikadun välissä. Viimeksi mainittu valittiin, koska se sijaitsi lähellä Linsénien Vuorikadun asuntoa. Syksyllä 1959 muistomerkki paljastettiin. Pronssiin valetun muotokuvan graniittijalustan oli valmistanut Berglöfin kivenhakkaamo ja siihen oli kiinnitetty laatta, johon kultaseppä Veriö oli kaivertanut Kesäpäivä Kangasalla -laulun ensitahdit. Koko puistikko nimettiin sittemmin Linsénin puistoksi."
En sano juuta enkä jaata Linsénin tyttären mielipiteeseen. Tai sanon: mielestäni säveltäjästä tehty rintakuva on hieno ja sopii aikalaistensa muotokuvien joukkoon varsin hyvin. Alpo Sailon kädenjälki näkyy teoksessa selvästi ja niin näkyy myös Nina Sailon.
Näin oli Porvoo tältä osin tsekattu. Vielä jäi paljon nähtävää ja koettavaa, muutenkin kuin Patsaanmetsästäjän näkökulmasta katsottuna. Toivottavasti pääsemme pian uudelleen käymään upeassa Porvoossa.
Vantaan ja Helsingin osuudella ei tullut tällä kertaa patsaita bongailtua. Vietimme aikaa lähinnä Myyrmäessä ja siellä kävimme katselemassa nyt koko porukalla Jouko Toiviaisen Äyriäinen-veistosta. Tämä vuodelta 1972 oleva veistos on Vantaan ensimmäisiä julkisia veistoksia ja on ollut allekirjoittaneelle yksi tutuimmista patsaista aina vuodesta 1982 lähtien, kun sen ensimmäisen kerran näin.
Tässä kaikki tällä erää. Jos ei kohta tule uusia metsästysreissuja näköpiiriin niin voisin oikeastaan julkaista jotain kuva-arkistoista. Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Juhannus-Porvoo oli tosi kaunis ja vaikka moni ravintola ja kahvila oli kiinni, niin väkeä oli vaikka kuinka paljon. Sattui vielä niin kaunis sääkin. Porvoossa olisi paljon koluttavaa myös patsaiden lisäksi, joki on suloinen ja vanhat talot mielenkiintoisia. Linsenin rintakuva on muuten varsin komea, vaikka en kyllä muista koskaan nähneeni valokuvaa herrasta, jotta voisi verrata... Myyrmäen Äyriäinenkin on omalla tavallaan hieno. Tuohon sopisi vesikin tosi kivasti, kun on kyse vedenelävästä. :)
VastaaPoista