Kiki Smithin veistoksia Sara Hildénin taidemuseossa

Sara Hildénin taidemuseossa, Tampereen Särkänniemessä, on yleensä mielenkiintoisia näyttelyitä. Näin tälläkin kertaa, kun amerikkalaisen Kiki Smithin näyttely avautui museossa helmikuun 2019 alussa. Kävin ensimmäisen kerran tutustumassa näyttelyyn jo tuolloin helmikuussa, mutta vielä silloin ei ollut sopivaa hetkeä kirjoittaa raportti. Nyt käväisin siellä uudelleen, aurinkoisena kevätpäivänä ja kun näyttelyä on vielä kuukauden verran jäljellä, on sopiva aika kertoa jotain siitä ja näyttää muutama kuvakin. Lukijat ehtivät hyvin vielä itsekin piipahtaa katsomassa näitä, elleivät ole jo käyneet.

New Yorkissa asuvaa ja työskentelevää Smithiä (s. 1954) pidetään nykykuvanveiston edelläkävijänä. Näyttely painottuukin kuvanveistoon, vaikka käsitteleekin Smithin tuotantoa laajasti, aina 1980-luvulta nykypäivään.

Sara Hildénin taidemuseo on hieno rakennus ja sinne saadaan aina ripustettua näyttelyt mitä mainioimmin. Niin tälläkin kertaa. Pääaulassa roikkuu katosta kaksi isoa teosta vuodelta 2011: alumiinista valmistettu Sun Moon Stars and Cloud (Aurinko, kuu, tähdet ja pilvi) sekä myös alumiininen Shooting Star (Tähdenlento).

Oikeanpuoleisessa salissa on parin vitriinin verran upeita pienoisveistoksia, mm. mehiläisiä ja parittelevia peuroja. Seinällä on iso pronssireliefi nimeltään Bough (Oksa, 2009).

Yhdessä vitriinissä on teos Head with a Bird. Siitä itselle tuli heti mieleen Stephen Kingin Musta torni -sarja.

Salien välissä, patsaskuvaamisen kannalta kurjimmassa paikassa, mutta muuten niin huikean näköalan Näsijärvelle tarjoavan ikkunan edessä on jälleen patsas. Tällä kertaa nimeltään The Bandage Girl (Sidetyttö, 2002).

Sitten seuraavassa salissa on seinillä nepalinpaperille tehtyjä kirjoituksia ja eläinten sukupuutosta ja häviämisestä kertovia piirroksia. Mutta salissa huomion varastavat kaksi mustaa pronssiveistosta. Toisessa niistä (Rapture, 2001) nainen astuu ulos suden vatsasta. Toisessa (Birth, 2002) nainen syntyy peurasta.

Molemmissa eläimet ovat todella aidon näköisiä ja niin ovat naisetkin. Rapture-teoksessa voi helposti kuvitella jännityselokuvan pelästytyskohtausta, jossa patsas herääkin henkiin. Pakko tuijotella veistoksen naista silmiin ja odottaa, josko jotain tapahtuisi...

Takasalissa on seinillä 12 jacquard-tekniikalla tehtyä kuvakudosteosta (englanniksi tapestry). Ne ovat Smithin tuotannossa uudempaa tyylisuuntaa, hän alkoi tehdä niitä vasta tämän vuosikymmenen puolella. Innoituksen Smith sai nähtyään Ranskassa Ilmestyskirja-aiheiset gobeliinit.

Alakerrassa isossa aulassa on Smithin teos Crows (Varikset, 1995). Smith oli nähnyt uutisen korppiparvesta, joka oli lentänyt myrkkypilveen ja kuollut.

Alakerrassa keskitytään teosten osalta Smithin vanhempaan tuotantoon, niihin joita hän teki mm. silloin kun oli tuore kasvo New Yorkin taidepiireissä. Näissä nyt mukana olevissa on paljon teoksia, joissa Smith kuvaa naista. Tässä veistos nimeltään Untitled III (Upside-Down Body with Beads):

Jos vielä aikoo mennä näyttelyn katsomaan, kannattaa ehdottomasti ajoittaa käynti niin, että ehtii katsomaan tasatunnein alkavan dokumentin Smithistä. Siinä saa varsin kattavan esittelyn taiteilijan elämään ja työhön. Itsekin pähkäilin vaimon kanssa, miten yläkerran veistokset on saatu juuri tietyn näköiseksi niin videollahan sekin selvisi.

Lähteet: Sara Hildén taidemuseo, Wikipedia