Tämänkeväinen näyttely esittelee Mäntysen tuotannosta tietenkin pienoisveistoksia. Niitä on näytillä kaikkiaan neljäkymmentä. Veistokset on jaoteltu lajeittain: ensin on karhuja, sitten ilveksiä, hirviä ja lintuja.
Karhut olivat lähellä Mäntysen sydäntä. Kuvasi niitä eri muodoissa. Yksi näistä karhuveistoksista on hänen omakuvansa, tehty viimeisten veistosten joukossa.
Karhusalin reunalla on mahonkinen, vuodelta 1924 oleva hieno, lepääviä kettuja esittävä Siesta.
Ilveksetkin olivat Mäntysen suosiossa. Näistä ilveksistä hauska yksityiskohta löytyy Kalelan ilveksestä, jossa on - kuten muutamassa muussakin tupsukorvassa - selkeät Akseli Gallen-Kallelan kasvonpiirteet.
Suosikkini ehkä näistä on tämä Keväthangilla (lepäävä ilves), jonka ilmeestä voi päätellä monia asioita, suuntaan jos toiseenkin.
Tämän graniittisen ilvesemon pentuineen voi nähdä isompana, puisena versiona Hämeenlinnan taidemuseossa.
Hirvet ovat muhkeita ja massiivisia eläimiä. Niistäkin Mäntynen piti, ainakin veistosmuodossa. Niin paljon niistä muutkin ovat pitäneet, kun ovat niitä eri kaupunkeihin pystyttäneet isoina pronssipatsaina. Nämä pienemmät ovat vähemmän massiivisia, ja aika kivoja itse asiassa.
Lintuosastolla on nähtävillä myös julkisista patsaista tuttuja veistoksia, kuten joutsenia, kurkia ja kotkia. Mäntynen teki paljon lintuaiheisia töitä myöhäisemmässä vaiheessa uraansa.
Mäntysen lapsenlapsen Tarun näyttely on samaan aikaan taidemuseon alimmassa kerroksessa. Siitä kerroin tässä raportissa. Sen verran voi tässä vertailla, että on mielenkiintoista, miten isoisällä eläinveistokset ovat realistisia ja niin pyöreitä ja pehmeänoloisia. Pojantyttärellä sitten puolestaan niin rosoisia teoksia kuin mahdollista. Molemmat omalla alallaan erinomaisia.
Jussi Mäntysen oma erikoisosio vuodelta 2012 on luettavissa täällä!
Lähteet: Tampereen taidemuseo, Wikipedia
Hups, taisin hävittää taas ensimmäisen kommenttini. :) Upeat puitteet tälläkin näyttelyllä: valot ja peilialustat toi teoksia vielä paremmin esiin. Pienoisveistokset tällakin Mäntysellä ovat supersöpöjä. Katsottiin 7-v. tyttären kanssa näyttelyssä "elokuvaa" Jussi Mäntysen julkisista teoksista ja laskettiin, että aika monta niistä ollaan nähty! Ovat siis hyviä tekeleitä, kun lapsellakin on jäänyt mieleen. Tuo viimeinen kurkikuva on erityisen upea. Aivan kuin kulkisi illankajossa suolla.
VastaaPoista