Näsijärven haltiat heräsivät eloon Laikunlavan tuntumassa

Aurinko paistaa, puissa silmut puhkeavat pian lehdiksi ja pajunkissoja näkyy siellä täällä. Leskenlehdet työntyvät esiin mullan syövereistä. Lokit ovat jo tulleet, räkättejäkin alkaa näkyä. On siis kevät. Silloin on hyvä hetken verran muistella mennyttä talvea. Tehdään se jääveistosten äärellä.

Länsi-Tampereella, Ikurissa, on parina talvena ollut suosittu jääveistospolku. Kaupunki ja Suomen jouluvalo oy päättivät fiksusti ja polku tuotiin täksi talveksi myös Tampereen keskustaan. Vanhan kirjastotalon, eli nykyisen kulttuuritalo Laikun ja Laikunlavan väliin tuli valkoinen teltta, jonka sisällä oli katsottavissa hienoja jääveistoksia. Näyttelyn aiheena olivat Näsijärven haltiat. Tällaista jääveistostelttaa ei Suomessa ole ennen ollut.

Jääveistoksia oli tekemässä yhdeksän suomalaista ja yksi liettualainen jäänveistäjä. Tekijöiden nimet on kerrottu teostekstien perässä.

Veistosteltta oli hieno paikka, hämyinen ja mystinenkin ja tietenkin kylmä. Ensimmäisenä kierroksella tuli vastaan Jäälentäjä.

Jäälentäjä ilmestyy näkyviin vain silloin, kun pakkasviima ja aallot jäädyttävät rantojen kasvustoa. Vain kaksi ihmistä on tiettävästi tehnyt näköhavainnon tästä erittäin vaikeasti havaittavasta haltiasta. Sen voi nähdä vain, jos on unen rajamailla. (Eeva Karhu)

Sitten vuorossa oli Pallosaaren Pitkäkorva.

Arkana ja herkkäkorvaisena haltiana se ei pidä turhasta liikkumisesta ja metelöinnistä jään päällä. Siksi Pitkäkova päästää jäälle vettä kulkijoiden riesaksi. Kerrotaan, että haltia päästää korvansa mitan vettä jään päälle. 20cm vettä jään päällä kertoo, että kyseessä on 200-vuotias haltia. (Timo Koivisto)

Koljonselän Koukkunokka tuli vastaan Pitkäkorvan jälkeen.

Tämä haltia viihtyy syvissä vesissä. Se nousee pinnalle vain keväisin tarkistamaan jäittenlähdön ja antaa kaloille merkin, milloin voi aloittaa kudun. Koukkunokka on niin ylpeä nokastaan, että kaikki kumartavat sitä kohdatessaan - ja naureskelevat sitten hyväntahtoisesti takanapäin. (Andrius Petkus)

Koukkunokan vieressä patsasteli rapusaksinen Muroleen Murisija.

Tämän olion keho muodostuu osittain jääkiteistä. Kesäisinkin se pystyy pitämään kiteet jäässä. Talvisin Murisijan voi nähdä peuhaamassa pakkaslumessa. Murisijan tehtäviin kuuluu murista piisameille, majaville ja saukoille. (Andrius Petkus)

Entäpä sitten ihan tavallinen haltia?

Tämä haltia on Näsijärvellä aika tavallinen näky. (Jesse Törmikoski)

Yksi näyttelyn hurjimmista - ja hienoimmistä - teoksista on nimeltään Sielusaattue.

Saattohaltiat keräävät sielut ja saattavat ne revontulten aikaan Voimapaikalle. Määrätietoisesti mutta hellästi, haltiat saattavat sielut taivaalle, jossa ne liittyvät revontuliin. Tällä tavalla sielut matkaavat maailmankaikkeuteen ja ties minne. (Antti Pedrozo)

Pitkäpyrstöinen Kuutamon Kuuntelija ei halunnut poseerata vaan käänsi selkänsä.

Se nousee aina täydenkuun aikaan rantakiville tarkastamaan valon määrän, värin ja huminan. Se merkitsee muistiin täydet kuut ja viestittää tiedon järven pohjaeliöille. Se pitää lukua havainnoistaan vaihtelemalla rantakivien asentoja ja paikkoja. (Marika Walden)

Näsinselän Näkki oli iloinen veikko.

Toisin kuin useimmat näkit, on Näsinselän Näkki hyväntahtoinen. "Näsäkki", kuten häntä järvenväen keskuudessa kutsutaan, liikuskelee koko vesistön alueella ja ratkoo riitoja ja kiistoja. Näsäkkiä ei ole kukaan koskaan nähnyt, mutta kuulohavaintoja ovat useammat meistä tehneet. Näsäkki laulaa järven jäätymisen aikaan. (Pasi Ahokas)

Haaveileva Haltia näytti hienolta tähtitaivaan alla.

Haaveileva Haltia kulkee vesistoissä tuoden mukanaan haaveita ja tulevaisuuden uskoa. Antaa Haaveilevan Haltian liihotella ja pidetään hyvää huolta vesitöistämme, jotta tulevatkin sukupolvet voivat haaveilla vesistöjemme rannoilla. (Riitta Matikainen)

Tavallistakin tavallisempi haltia oli viimeisenä ennen uloskäyntiä.

Tämä haltia on Näsijärvellä tavattoman yleinen. (Eeva Karhu)

Teltan edustalla oli lipunmyynnin ohella kahvila, josta olivat harmillisesti pasteijat loppu. Tyydyimme kaakaoon. Lisäksi edustalla oli pieni, mutta hauska jäämäki, jossa sekä lapset että aikuiset pääsivät nauttimaan liukumisen huumasta.

Erittäin hyvä juttu tämä jääveistosteltta. Täällä veistokset säilyivät hienosti ja ilmeisen paremmin kuin Ikurissa, jossa lämpenevä sää kohteli patsaita kaltoin. Toisaalta, jos näiden veistosten tarkoitus on tuoda esiin ilmastonmuutos ja vesistöjen huono tila, on tietenkin vähän heikko juttu ylläpitää tällaista telttaa, jossa koneilla saadaan lämpötila tarpeeksi kylmäksi. Näin se nykyään vaan menee.

Toivottavasti ensi talvenakin on kylmä ja on mahdollista päästä taas näkemään näitä veistoksia. Jos vaikka ehtisimme tällä kertaa sinne Ikuriinkin.

Lähteet/teostekstit: Tampereen kaupunki

Nettisivut: https://www.laikku.fi/tapahtuma/2019-01-12/Nasijarven-haltiat--Jaaveistosmaailma