Kulkijan näyt – Taru Mäntynen Tampereella

Tampereen taidemuseon alakerran valtasi helmikuun lopulla upea Taru Mäntysen näyttely – Kulkijan näyt. Edellisen omien kokoelmien näyttelyn jälkeen museon pohjakerros on vieläkin tummempi ja hämärämpi. Mäntysen veistokset tulevat näyttävästi esiin tarkoin suunnattujen spottivalojen ansiosta.

Alakertaan vievässä portaikossa Sudenmorsian (pronssi, 1983)

Taru Mäntynen, vuonna 1944 Varkaudessa syntynyt kuvanveistäjä, työskentelee omassa pajassaan ja valaa teoksensa itse. Mäntysen tuotantoa on nähtävillä tämän näyttelyn lisäksi ainakin kotikaupunki Varkaudessa ja lähiseuduilla Savossa ja Pohjois-Karjalassa.

Taru Mäntynen halusi aikoinaan eläinlääkäriksi ja oli opiskelemassa alaa Sveitsissä. Sieltä palatessaan hän piipahti tuolloin vielä Lidingössä asuneen isoisänsä Jussi Mäntysen luo. Pappa pisti pojantyttären piirtämään ja muovailemaan ja tulokset nähtyään sanoi: "sinusta tulee taiteilija". Näin ollen Mäntynen kirjoittautui vapaaseen taidekouluun ja valmistui kuvanveistäjäksi kaksi vuotta ennen papan kuolemaa, joka ehti siis nähdä suvussa kuvataiteen jatkuvan.

Hissiaulan viisikko.

Tässä näyttelyssä on esillä yli 60 teosta. Mäntysen veistokset johdattelevat katsojan "omaperäiseen mytologiseen maailmaan, jossa on viitteitä antiikin ja Kalevalan taruista aina surrealismiin saakka."

Mäntysen veistosten aiheina ovat ihmiset, eläimet ja näiden metamorfoosit. Kun näytillä on tosiaan yli 60 teosta, ei tässä raportissa voi ihan kaikkia käydä läpi. Mutta yritin löytää ne kiinnostavimmat (ainakin itselle) ja kertoa niistä.

Takaseinustan pyramidi.

Heti alussa vastaan tulee kilven taakse suojautunut sudenpäinen kaksikko, Merkitty on. Tämä veistos on vuodelta 1996.

Vasemmalla on veistoskolmikko, joista valitsin reunimmaiset Sudenmorsiamen yö ja Maan juuret. Ensinmainittu on vuodelta 1996 ja jälkimmäinen 2012.

Kullervosta Mäntynen on tehnyt kaksi patsasta, jotka peilikuvamaisesti ovat toisiaan vasten salin molemmilla puolilla. Ne ovat vuodelta 2008.

Uudempaa tuotantoa ovat veistoskaksikko Viisisorminen (2014) sekä sen vieressä vääntyvä Kierre (2017).

Takaseinustan pyramidin portailla on useita veistoksia. Kuvissa ovat Paimenpoika (1984), Kyynpesä (2014) sekä Homos Lupus (1996)

Yksi näyttelyn mieleenpainuvimmista teoksista on Oksi, melaa heiluttava karhu. Tämän vuosiluku on 1991.

Pidin myös paljon vuodelta 1996 olevasta teoksesta Lampaanpesijä:

Hissiaulassa on koottuna näyttelyn realistiset veistokset. Niistä laajempi kuva siis tuolla ylhäällä, tässä pari kuvaa teoksista. Ne ovat Huilusoolo (1979), Runoilijan poika (1999) sekä Tyttönen (1980).

Keskikerroksen Olotilassa on yksi Taru Mäntysen teos. Päiväunilla (1979) näyttää työprosessin vaiheet kipsimallista muottiin, vahamallista pronssiin.

Kulkijan näyt – Taru Mäntysen näyttely Tampereen taidemuseossa on nähtävillä aina 19. toukokuuta saakka. Toiseksi viimeisenä aukiolopäivänä on jälleen Tampereen Museoiden Yö, jolloin Mäntysen veistoksiin voi tutustua klo 18.30 alkaen Pekko Käpin jouhikon säestyksellä.

Olen yhden julkisen patsaan Mäntyseltä saanut aiemmin kuvattua, se on Keravalla ainakin silloin sijainnut Oi, Neitoperho. Tyttöä ja perhosta kuvaava patsas on vuodelta 2008. Esitellään se tarkemmin myöhemmin tänä vuonna, jos vain onnistun suunnitelmissani kuvata joitakin Mäntysen patsaista Kuopiossa. Ehkä voisin myös päästä kuvaamaan eduskuntatalolla olevan patsaan.

Tampereen taidemuseossa on samaan aikaan siis myös Jussi Mäntysen näyttely Jälkiä metsässä. Siitä kerron seuraavassa päivityksessä.

Lähteet: Tampereen taidemuseo, Keravan taidemuseo, Wikipedia