keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Hellettä ja kaatosadetta - ja hurja määrä patsaita Helsingissä, osa 3

Jätin ison tavarakassini Virgin Oilin narikkaan. Tämän mahdollisuuden Pate (DJ Punis) ystävällisesti minulle tarjosi. Näin oli helpompi lähteä kuvausreissulle, kun olkapää ei huutanut hoosiannaa. Ensimmäinen kohde oli ihan vieressä: Vanha ylioppilastalo. Tiesin siellä olevan muutaman rintakuvan, mutta muista taideteoksista ei ollut tietoa.

Ensin bongasin seinältä marmorireliefin, jossa oli kuvattuna antiikin perhe matkalla jonnekin. Olen yrittänyt saada teoksista nopeiden nettihakujen avulla tietoa, mutta vielä ei ole lykästänyt.


Toinen samanlainen marmorireliefi kuvasi antiikin naisia kävelemässä. Nämä veistokset taitavat nekin olla Walter Runebergin tekemiä. Niin moni muukin Vanhalla oleva teos on hänen. Tosin Walterin museon pääjehuja ollut Lars Nyström kirjoitti joitakin vuosia sitten kirjan, jossa ei näitä teoksia mainittu.


Mutta kuinkas ollakaan, ihan omalla silmällähän se kuvia katselemalla selvisi: ensin mainittu on tuonnempana alhaalla esiteltävästä Runebergin friisistä, sen oikeasta reunasta ja jälkimmäinen samaisen friisin keskustan vasemmalta puolelta.

Oikeasta portaikosta löytyivät Walterin veistämä Zachris Topeliuksen rintakuva ja Carl Eneas Sjöstrandin veistämä Fredrik Cygnaeuksen rintakuva.





Koko kansan satusetä on tietenkin tuttu, mutta Cygnaeus ei. 1800-luvulla hän oli kuitenkin maamme tärkeimpiä taiteen ja tieteen vaikuttajia ja keskeisiä hahmoja kansallisessa herätyksessä. Lisää voi tentata Fredin wikipediasivuilta.

Kakkoskerroksessa, Galleria-huoneen perällä, oli Runebergin veistos Apollo ja Marsyas, joka on kopio Ateneumissa olevasta samasta teoksesta.



Yksi patsaanmetsästyksen hienoja puolia on se, kun etsii tietoa patsaista. Siinä samalla löytää myös sellaista tietoa historiasta, josta ei ole aiemmin kuullut välttämättä sanaakaan. Kuten nyt nämä Apollon ja Marsyas, jotka yrittivät soittaa toisensa sikäläiseen suohon, toinen lyyrallaan ja toinen panhuilullaan.

Vasemmasta portaikosta löytyivät Walterin isästään J.L. Runebergista veistämä rintakuva ja sen vierestä Eemil Halosen näkemys Thiodolf Reinistä rintakuvamuodossa.





Jullesta nyt ei tarvi enempiä kirjoitella, mutta kuka olikaan tämä Reinin vaari? Yrmeännäköinen ainakin tässä kuvauksessa. Rein oli mm. filosofian professorin virassa Snellmanin jälkeen ja toimi yliopiston rehtorina, vararehtorina, sijaiskanslerina ja vaikka missä hommassa. Lisätietoa löytyy hänen wikipediasivuiltaan.

Vasemman portaikon ja lukitun oven takana olevassa Hallintohuoneessa on tietojeni mukaan Runebergin veistos Psyche ja Jupiterin kotka, mutta jostain syystä en edes kokeillut, onko ovi tosiaan lukossa. No, jäi jotain täälläkin ensi kertaan.

Ulkopuolella, pääoven yläpuolella on Runebergin päätyfriisi Kleobis ja Biton. Tästä ovat siis ne sisätiloissa olleet yksityiskohdat, jotka näitte tuolla ylempänä.

Olin aluksi aivan murheissani, koska lainassa olevassa kamerassa ei ollut zoomia juuri nimeksikään. Otin kuitenkin ylhäällä olevasta taideteoksesta läjän kuvia, ihan varmuuden vuoksi. Olikin kiva sitten illan päätteeksi rajata kuvat kameran avulla, siinähän sitä zoomia oli kerrakseen.



Laitetaan tähän linkki Walter Runebergin omaan osioon.

Sitten menin jälleen Kolmen sepän patsaan kimppuun ja yritin saada taas uudet ja paremmat kuvat napattua. Tässä niistä kaikista räpsimistäni kuvista valittuna kaksi kuvaa:



Nyt on tämä osa tässä. Seuraavassa osassa päästään jo pitkälle marssille pitkin Aleksanterinkatua.

1 kommentti:

  1. Voi, miten tykkään noista valkoisista patsaista. Näyttävät siltä, että niitä pitäisi silittää. :) Toi Vanhan friisi on ihan ihana.

    VastaaPoista