Hellettä ja kaatosadetta - ja hurja määrä patsaita Helsingissä, osa 1

Tästä se alkaa: viikon kestävä raporttipaketti parin viikon takaisesta Helsingin-työmatkasta ja samalla kertaa hoidetusta patsaanmetsästyshässäkästä.

Vaimo ja lapset pakkasivat tavaransa ja lähtivät papan kyydillä mökille Haminan kulmille. Samaan aikaan meikäläinen otti suunnaksi pääkaupungin. Tiedossa oli siis pari päivää Helsingin-toimiston toimintaan tutustuen ja sen jälkeen patsaita metsästäen.

Lähdin keskiviikkona varhain matkalle. Junan lähtö oli klo seitsemältä aamulla, joten tallustelin kohti asemaa läpi suhteellisen hiljaisen Tampereen. Olin nukkunut edellisenä yönä ruhtinaalliset neljä tuntia, joten tiesin päivästä tulevan pitkän. Tilanteeseen tuli kuitenkin heti helpotusta ja piristystä, kun havaitsin, että Tammer-hotellin takapihalla olevaan Tammerpuiston altaaseen oli saatu näyttävä vesisuihku päälle ja jonkinlainen veistoskin siellä näytti majailevan.

Menin heti paikalle ja huomasin kyltistä, että kyseessä on Tampereen taidemuseon kokoelmiin kuuluva Viktor Janssonin teos Knock Out vuodelta 1937 (valettu pronssiin 1991). Viime vuonna tuossa altaassa oli Tommi Toijan pissaava poika. Molemmat hyviä teoksia tähän paikkaan.

Pitää vielä käydä kunnon kameran kanssa kuvaamassa tuo tyrmäävä kalapoikaveistos. Täältä voi käydä katsomassa Janssonin muita veistoksia: osa 1 ja osa 2

Kävelin koko ajan kuumenevassa säässä rautatieasemalle ja hyppäsin pendolinoon. Luin matkalla pitkän pätkän Ernest Hemingwayn kirjaa Jäähyväiset aseille. Hyvä opus. Saavuin Helsingin rautatieasemalle ja koska tiesin työkaverien tulevan vasta reilun tunnin myöhemmin byroolle, painelin kohti muistolaattoja ja patsaita, niitä kun tulisi olemaan runsaasti kuvattavaksi. Ensimmäisenä bongasin Kain Tapperin tekemän muistolaatan aseman pääovien viereisestä seinästä. VR:n 100-vuotismuistolaatta valmistui vuonna 1962.

Sitten etsin ympäri Aikataloa eli sitä taloa, jossa ennen oli mainio leffateatteri Bristol, kyseiselle talolle nimen antaneen Olga Aikalan muistoreliefiä, jonka on tehnyt vuonna 1976 Leila Hietala (myöh. Hämäläinen).

Sen jälkeen kävelin Espalle syömään eväitä. Istahdin Teatteriesplanadin penkille ja ihailin puiden ympärille laitettuja punaisia kankaita, joissa oli valkoisia pilkkuja. Ja ihailin myös Zachris Topeliuksen muistomerkin Taru ja totuus pään päällä olevaa lokkia ja toivoin, että olisin ottanut useamman kuvan patsaista, joiden pään pääll istuu lokki. Otin kuitenkin kuvan Topeliuksen kasvokuvasta muistomerkin jalustassa. En muistaakseni ole sitä aiemmin kuvannut jostain syystä.

Tämän jälkeen menin eteläisen Espan yli ja kävin katsomassa mitä kuuluu Gunnar Finnen kalaveistokselle ja Viktor Janssonin merenneidolle. Finnen kalojen jalusta oli kyllä paikalla, mutta veistos oli poissa. Karu repimisen jälki vain jäljellä. Janssonin merenneito sen sijaan oli omalla paikallaan keskellä pusikkoa ja ilman vesielementtiä kruunaamassa veistoksen hienoutta.

Aikani näiden kohtaloa harmiteltuani siirryin Akateemiseen kirjakauppaan, josta löysin kolme medaljonkia. Yhden niistä (Alvar Renqvist) on tehnyt Emil Wikström ja kaksi (Gösta Branders & Väinö Luoma) ovat Viljo Savikurjen tekemiä.

Akateemisesta menin Keskuskadun yli Stockmannille ja etsiydyin tuttujen hissien ja infopisteen luokse. Näiden ohitse ja kautta on kuljettu tuhannet kerrat, mutta vasta nyt pysähdyin seinässä olevan G.F. Stockmannin reliefin eteen ja räpsin kuvat. Stockan grand old manin muistolaatan on tehnyt Johannes Haapasalo, vuosiluvusta ei ole tietoa.

Kun kerran oli tullut radiohaastattelussa aiheesta puhuttua, oli tietenkin pakko pysähtyä Kolmen sepän patsaalle sitä tutkailemaan ja ottamaan muutamat kuvat. Ja sitten kun kuvia tutkailin, kyllä se Arvid Mörnen tuima ilme siitä pääsepän naamasta löytyy.

Forumista yritin löytää Aimo Tukiaisen seinäveistosta nimeltä Kasvu, mutta ei tärpännyt. Kyseinen teos on ollut alun perin Sparbankin eli Aktiabankin hallussa ja vielä jokunen vuosi sitten Hans Välimäen ravintolan seinällä. Forumista löytyi kuitenkin tutulta paikaltaan Kimmo Kaivannon suihkukaivoveistos Nereidi. Tämä metalliputkesta muotoiltu naama on suihkuttanut ja lorottanut vuosikaudet vettä ja sen vierellä on istuttu aikaa viettämässä, odottamassa kavereita jne. Nyt oli vihdoin aika ikuistaa tämä taideteos myös Patsaanmetsästäjän arkistoihin.

Nereidin jälkeen etsin ylemmästä kerroksesta Felix Nylundin tekemää Amos Andersonin muotokuvamedaljonkia ja muistolaattaa. Aika nopeasti nekin löytyivät, olin vain alun perin ollut aivan väärien rullaportaiden luona tutkailemassa.

Matkalla toimistolle poikkesin Levykauppa Äxän luokse Fredan varrelle. Eihän se vielä ollut näin aikaisin auki, joten jatkoin matkaa. Kivenheiton päässä, Kampintorin divarin kohdalla tutkailin hetken tarjouskirjavaunua. Sitten bongasin divarin ikkunasta pääkuvan. Ei muuta kuin sisälle sitä tutkimaan. Teos paljastui kipsiseksi Eino Leinon pääksi, jonka on muotoillut Alpo Sailo.

Alpo Sailon muita veistoksia on esiteltynä täällä. Ennen kuin pääsin työmaalle, napsaisin vielä pari kuvaa Tavastian oven yläpuolella olevasta Hämeen tai Hämäläistentalon vaakunasta. Ikävä kyllä tästä ei löytynyt sen enempää tietoa mistään intterwebsin ihmeellisestä maailmasta.

Siinä oli siis vasta ensimmäinen pätkä, johon vierähti aamulla vaivaiset pari tuntia. Kakkososassa päästään sitten oikein kunnolla vauhtiin. Silloin on kuuma ja helteinen päivä ja Patsaanmetsästäjällä vauhti päällä.