Wäinö Aaltonen, osa 2 - muutamat päivitykset samaan nippuun

Meinasin laittaa näitä Wäinö Aaltoselta kerääntyneitä bongauksia tuohon alkuperäiseen esittelypakettiin, mutta kun tajusin, että niitä on sen verran paljon, päätinkin tehdä kakkososan. Nehän ovat aina kivoja, vai mitä?

Ensin linkki siihen ykkösosaan eli klikkaa tästä! Sitten uusien patsaiden ja kuvien kimppuun!

Eduskuntatalon edustalla olevat presidentit K.J. Ståhlberg ja P.E. Svinhufvud ovat todellinen murheenkryyni. Molemmilla kerroilla, kun olen ohi kulkenut ajatuksella kuvata patsaat, on mukana ollut vain kännykkä, joten kuvista on tullut näin surkeita. Patsaat ovat niin korkeita ja seisovat edestäpäin katsottuna siellä nyppylän päällä, joten taivas palaa taustalla valkoiseksi. Paras paikka napata kuva olisi varmasti Mannerheimintien toiselta puolelta, aidan vierestä, järkkärikameralla ja zoomilla. Ehkä siihenkin tässä vielä avautuu mahdollisuus, jahka vaan pääkaupunkiin ennättää.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Kaarlo Juho Ståhlberg (1865-1952) oli Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti 1919-25. Muistomerkki tilattiin Wäinö Aaltoselta sen jälkeen, kun vuonna 1955 järjestetty yleinen kilpailu ja vuoden 1956 kutsukilpailu (mukana taiteilijat Olli Vaittinen, Viljo Savikurki, Armas Tirronen ja Wäinö Aaltonen) eivät tuottaneet tulosta. Veistos on pronssia ja jalustakivi on punaista graniittia. Ståhlbergin muistomerkki paljastettiin 22.9.1959 jolloin oli kulunut 7 vuotta presidentin kuolemasta. Muistomerkki jatkaa Aaltosen veistoksille ominaista herooista ja klassista muistomerkkien perinnettä, jossa fyysinen näköisyys yhdistyy pelkistettyyn realistiseen muotoon. Ståhlberg on kuvattu lakikirja oikeassa kädessään, jolla muistutetaan hänen lakimiesurasta, poliittisesta toiminnasta ja erityisesti roolista Suomen hallitusmuodon isänä."

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Pehr Evind Svinhufvud (1861-1944) oli Suomen tasavallan kolmas presidentti 1931-37. Hän muodosti marraskuussa 1917 ns. itsenäisyyssenaatin, joka julisti Suomen itsenäiseksi joulukuun alussa. Hän myös johti lähetystöä, joka kävi vuoden 1917 lopussa Pietarissa hankkimassa kansankomissaarien neuvoston tunnustuksen Suomen itsenäisyydelle. Svinhufvudin muistomerkin tilasi Wäinö Aaltoselta P. E. Svinhufvudin muistosäätiö 1957 ja muistomerkki paljastettiin presidentin syntymän 100-vuotispäivänä 15.12.1961. Veistos on pronssia ja jalustakivi on punaista graniittia. Svinhufvud seisoo muistomerkissään vasen käsi pikkutakin taskussa ja oikea käsi nyrkkiä pöytään tukien. Aaltonen toistaa tässä teoksessaan samaa mallia, jota hän käytti samaan aikaan tekemässään K. J. Ståhlbergin muistomerkissa. Veistos on 1900-luvun alkupuolen suomalaisen muistomerkkiperinteen tyypillinen näköispatsas."

Porin Reposaaressa S2-torpedoveneen muistomerkin eli Myrskyn pääsimme kuvaamaan 2015 lokakuun alussa tekemällämme Porin-reissulla. Vierailimme perheen kanssa ympäri Poria (siitä tarkemmin täällä), ja reissun lopuksi kävimme viel Reposaaressa auringonlaskun aikaan. Siksi kuvatkin ovat hieman heikonlaiset. Tässä muistomerkin surevan naisen hahmossa on samaa näköä kuin muissakin Aaltosen muistomerkkinaisissa, kuten Hämeensillan Suomen neidossa, Muusassa ja Suru-veistoksissa.

Poritieto-nettisivuilta:

"Torpedovene S2:n muistomerkki sijaitsee Reposaaren kirkon edustalla Meri-Porin Reposaaressa. Torpedovene S2:n uppoaminen keräsi aikanaan huomattavasti julkisuutta ja järkytti niin merivoimien henkilökuntaa, suomalaisia merenkulkijoita kuin suurta yleisöäkin. Torpedoveneen hylystä löytyneet 23 vainajaa siunattiin Porin Reposaaren yhteishautaan 15. elokuuta1926. Onnettomuudessa menehtyneille pystytettiin kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen suunnittelema muistomerkki Reposaaren kirkkomaalle onnettomuuden vuosipäivänä vuonna 1930. Suomen merivoimat muistavat onnettomuuden uhreja yhä laskemalla muistomerkille seppeleen vuosittain."

Kuusankosken sankaripatsas Läpi tulen oli vuorossa kesällä 2015, kun lähdimme elokuussa mökkeilemään Haminan Mäntlahteen. Katsoin listalta matkan varrelle sopivat Kouvolan patsaat ja ei kun matkaan. Jokusen tovin jouduimme tätä monumenttia Kuusankosken keskustasta etsimään, mutta onneksi lopulta löytyi. Näin amatöörikuvaajana harmittaa, kun en edes sillä järkkärillä saa pilvisen harmaana päivänä parempia kuvia otettua. Pitäisi vain käyttää enemmän aikaa harjoitteluun.

Kouvolan nettisivuilta:

"Läpi tulen -patsas paljastettiin Kuusankoskella 28.9.1958 talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden Kymin Osakeyhtiön palveluksessa olleiden muistoksi. Tilaisuudessa juhlapuheen piti Kymin Oy:n hallituksen puheenjohtaja, varatuomari C.J. Ehrnrooth. Patsas esittää nuorukaista, joka pidättävin askelin, luja ilme kasvoillaan astuu läpi sodan liekkien. Jalustaan on hakattu teksti Pro Patria sekä vuosiluvut 1939-1944. Veistoksen monumentaalisuutta tehostaa taustalla sijaitseva toista metriä korkea liuskakivipäällysteinen muuri."
Tampereella sijaitsevan Aleksis Kiven muistomerkin Runoilija ja muusa kävin kuvaamassa uudelleen keväällä 2015. Aurinkoinen kevät innoitti kuvaamaan kaikkia mahdollisia tamperelaisia muistomerkkejä sinistä taivasta vasten ja tämäkin oli mitä parhain siihen tarkoitukseen.

Hämeensillan Pirkkalaisveistokset on tapana pukea sopivina hetkinä urheiluseurojen paitoihin. Jokusena vuonna jääkiekkoliigan finaaleissa häviävänä osapuolena ollut Tappara sai paitansa näiden patsaiden ylle, näin taisi olla tänäkin vuonna ja nyt pääsivät patsaatkin juhlimaan Tapparan pitkästä aikaa voittamaa mestaruutta. Paitsi jos ovat Ilves- tai KooVee-faneja. Sitten voi ehkä pikkasen harmittaa. Myös salibandyliigaa menestyksekkäästi pelaavan Classicin paidat sekä valkolakki on nähty näiden Aaltosen vuonna 1929 veistämien hahmojen yllä.

Palataanpa hetkeksi Helsinkiin. Kruununhaan eli Krunikan kaupunginosassa on paljon patsaita ja muita muistomerkkejä. Siellä on myös Wäinö Aaltosen Sarastus eli Nuori tyttö ja lupaus.

Lainaus toukokuun 2013 kuvaussessiopäivityksestä:

Ensin käännyimme Unioninkadulta Rauhankadulle ja olipas tylsä näky! Wäinö Aaltosen pronssinen veistos nimeltä Sarastus, jossa selityksen mukaan nuori nainen ihailee nousevaa aurinkoa ja suojaa siltä silmänsä eteen kohotetuin käsivarsin, olikin runtattu siirtolavan taakse. Remontit ovat kyllä todellinen pain-in-the-arse.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Punagraniittisella alustalla seisova pronssiveistos kuvaa kaunista nuorta naista, joka ihailee nousevaa aurinkoa ja näyttää suojaavan silmiään sen kirkkaalta valolta. Veistos on Suomen Pankin tilaus suoraan taiteilijalta. Teos on myös tunnettu nimellä 'Nuori tyttö ja lupaus'."

Tuo Nuori tyttö ja lupaus eli Sarastus on paljastettu tuolla paikalla vuonna 1956. Kruununhaan-kierros olisi mukava tehdä taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Siellä on tosiaan monta hienoa patsasta ja se Viisas hiirikin lienee palannut omalle paikalleen remontin jälkeen.

Tampereelta löytyy myös paljon taidetta sisätiloista. Kävin tammikuussa 2016 Sampolan kirjastossa ja poikkesin samalla vieressä olevan lukion tiloihin. Olin lukenut Aaltosen teoksista kertovasta kirjasta, että Sampolassa olisi Genius ohjaa nuoruutta -veistos ja tokihan sellainen kakkoskerroksesta löytyi.

Tampereen poliisilaitoksen sisällä on puolestaan aika surullinen näky. Paavo Nurmen patsaan kipsiversio seisoo keskellä kurjaa odotustilaa, rautatangoilla tuettuna ja halkeilleena.

Jotain tuolle veistokselle tarttis tehdä. Joku muistaakseni kirjoitti paikallislehti Tamperelaiseen tai sitten Aamulehteen tästä veistoksesta ja sen surkeasta tilasta yleisönosastokirjoituksen. En kyllä ole aiheesta sen jälkeen nähnyt julkista sananvaihtoa.

Hautausmaat ovat täynnä taidetta. Tampereen suurin hautausmaa on Kalevankankaalla. Siellä ei muistaakseni ole lainkaan Aaltosen tekemiä veistoksia, mutta Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla on. En ole siellä ehtinyt kuin pari kertaa vierailemaan, enkä saanut läheskään kaikkia paikkoja edes koluttua läpi. Seuraavaa kertaa varten on kuitenkin hyvä lista valmiina. Yhden vierailun aikana tuli napattua pikaisesti pari heikkolaatuista muistomerkkikuvaa ja yksi niistä oli presidentti Risto Rytin hautamuistomerkistä, jonka on veistänyt Wäinö Aaltonen. Tässä toistaiseksi tällainen epätarkka räpsäisy:

Johan on kaupungista toiseen hyppimistä, mutta palataan taas Tampereelle. Hämeenpuiston eteläpäädyn eli siitä alkavan Eteläpuiston maamerkkinä seisoo - ainakin vielä toistaiseksi - muhkea, graniittinen suihkukaivoveistos, jonka on tehnyt tietenkin Wäinö Aaltonen. Sen nimi on Osuustoimintamuistomerkki ja siinä on kaksi puolta eli kaksi erillistä osaa. Etupuolella on Ostoksilta paluu, jossa on kuvattuna naisia ja takapuolella on Tukinkantajat, jossa kolme miestä on työn touhussa.

Tutuilta museon sivuilta:

"Muistomerkki pystytettiin Tampereelle vuonna 1900 perustetun Suomen ensimmäisen osuuskaupan 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Osuuskauppojen keskusjärjestö Kulutusosuuskuntain Keskusliitto järjesti muistomerkkikilpailun, jonka Wäinö Aaltonen voitti luonnoksellaan Pato. Teos paljastettiin Osuuskauppaliikkeen 50-vuotisjuhlien yhteydessä 17.6.1950. Muistomerkin tieltä purettiin 1920-luvulla rakennettu soittolava.

Mahtavan monumentin etupuolella on kolmen naisen ryhmä. Yksi naisista kantaa kädessään koria ja toinen onnen oksaa. He symboloivat yhteistoiminnan henkistä ja kohottavaa puolta. Vastakkaisella sivulla on joukko suurta tukkia kantavia miehiä, jotka puolestaan ilmentävät yhteistoiminnan ruumiillisia ponnisteluja. Muistomerkki oli aikanaan Pohjoismaiden suurin veistos."

Kuulin juuri taannoin, että näissä mallina olleissa herroissa olisi ollut mukana presidentti Mauno Koiviston isä. Ainakin tuo vasemmanpuoleinen voisi olla Manun faija, näyttää paljon pojaltaan.

Sitten vielä lähikuvat toisen puolen naisista:

Jotta tämä kahden kaupungin välinen pomppiminen ei jäisi liian vähäiseksi, tehdään se jälleen. Hetken jo ajattelin järjestää nämä kuvat ja tarinat kaupungeittain, mutta enpä teekään sitä. Tämä on hauskempaa näin!

Siispä takaisin Helsinkiin: Munkkiniemen sankaripatsas Maaemo suojelee poikaansa kuvattiin toukokuussa 2013 erään nukutusajelu/patsaanmetsästysreissun viimeisenä kohteena. Sopivasti juuri kuvaushetkellä (jonka jälleen suoritin pikaisesti patsaalle juosten ja kuvat napaten) alkoi satamaan vettä, joten kuvailut jäivät nopeisiin räpsäisyihin.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Maaemo suojelee poikaansa kuuluu Wäinö Aaltosen myöhäiskauden tuotantoon, se on signeerattu vuodelle 1959. Veistoshahmojen kuvauksessa Aaltonen on vapautunut raskaasta monumentaalisuudesta ja teoksessa ilmenee ekspressiivinen pohjavire. Pojan hahmon klassismi on saanut vastaparikseen kubistisemmin luonnostellun symbolisen naishahmon. Pronssiin valettu kaksifiguurinen veistos seisoo harmaagraniittijalustalla. Teoksen korkeus on 240 cm ilman jalustaa. Veistos paljastettiin 5.6.1960. Maaemo suojelee poikaansa on Munkkiniemen sankarihaudalla, jonka ympäristön on suunnitellut arkkitehti, professori Aulis Blomstedt. Veistoksen jalustassa on teksti Pro Patria."

Jaaaa, eiköhän mennä takaisin Tampereelle! Antero Rinne, yhteiskuntatieteilijä ja Aaltosen ystävä. Aaltosen Rinteestä veistämä rintakuva sijaitsee Tampereen yliopiston sisällä. Tästä veistoksesta en ole löytänyt mitään tietoa, sitä ei ole kirjattu ainakaan kahteen Wäinö Aaltosen Museon julkaisemaan kirjaan, joissa on Aaltosen teosluettelo.

Vielä kerran matkustetaan virtuaalisella pendolinolla välillä Tre-Hki. Teimme itse tuon reissun toukokuun lopulla. Jokusen patsaan onnistuin reissun aikana bongaamaan. Niistä tärkein oli kuitenkin aivan majapaikan vieressä sijaitseva Rakentajan käsi. Helsingin Alppilassa, Kulttuuritalon pihalla oleva suihkukaivoveistos ei ole aiemmin kuulunut suosikkeihini, mutta onhan se varsin hieno ja itse asiassa täysin Aaltosen tyylinen.

Viimeisenä Aaltosen patsaista, jotka olen tähän mennessä ehtinyt näkemään on Muusa. Se sijaitsee Helsingin Esplanadilla, Kauppatorin päässä olevan ravintola Kappelin sisätiloissa. Tuttu myös tuolta ylempää, Aleksis Kiven muistomerkistä.

Siinäpä ne tällä kertaa.