torstai 7. huhtikuuta 2022

Vammalan värikkäässä syksyssä 2021, osa 2

Olimme siis vierailulla Sastamalan kunnan keskustassa Vammalassa syksyllä 2021, koska Veikko Haukkavaaralla olisi ollut sadas syntymäpäivä. Tämän erinomaisen hauskoja veistoksia tehneen kuvanveistäjän juhlaa varten tekemääni juttua lähti avittamaa Veikon poika. Ensin kuvailimme Kasööri-pukin, sitten Tyrvään kirkkomaan veistoksia ja sitten Akseli Gallen-Kallelan kotitalon pihamaan Jaatsin veistospuiston teoksia. Niistä voit lukea edellisessä julkaisussa.

Jaatsin tilalta lähdimme takaisin kohti keskustaa. Ensin poikkesimme navetalle, jossa oli muistokivi laattoineen. Ei erityisempi taideteos, joten ei siitä sen enempää eikä kuvaa. Tyrvään pappilan pihamaalla on paljon taidetta, käydään ne kuvineen tässä seuraavaksi läpi.

Ensimmäisenä vuoron saa luonnontaideteos Kannel, luonnonkivi, jonka on lahjoittanut Jari Kulmanen vuonna 2017. Laatassa on vielä näiden tietojen lisäksi teksti "yhdessä me teimme sen..." allekirjoituksena Pappilan rakentajat.

Toisena vuorossa on Kannel-kiven vieressä seisova peuraveistos. Luulin sitä ensin Nina Ternon tekemäksi, mutta se onkin Lasse Niemelän. Tarkemmin katsottuna siinä on oma tyylinsä eikä juurikaan muuta samaa Ternon kanssa kuin rosoinen ulkomuoto. Tämä Peura on vuodelta 2019.

Nina Ternolta oli kuitenkin Pappilan kupeessa kaksi pienoisveistosta, jotka esittävät hänelle tuttuun tapaan hevosia. Pitänee tehdä hevospatsaista oma osionsa, kun sitä oikein lukijan toiveena esitettiin :) Tässä kuitenkin kuvat Ternon teoksista Kullervo (kuvassa vas.) ja Laitumella.


Pappilaan tulijoita tervehtii etupihalla syntyjään vammalalaisen kuvanveistäjä Ari Virtasen teos Laulupuu vuodelta 1997.


Tiina Torkkelilta pihalla oli kaksi veistosta. Niistä ensimmäinen oli lotta-aiheinen Sota ja rakkaus, josta tuli hieman mieleen Haukkavaaran teokset. Tämä veistos on vuodelta 2019.


Toinen Torkkeli-teos oli Ritariratsut vuodelta 2020.


Ilona Talalle Pappila myönsi vuonna 2019 Vuoden nuori taiteilija -stipendin. Sen lisäksi Talan teos Sunrise jää pysyvästi Pappilan pihamaalle.

Rinteessä lähellä Sunriseä seisoo valkoinen kapea veistos, joka on Lasse Nissilän käsialaa. Sen nimi  on La grande femme ja on vuodelta 2019.

Ari Virtasen toinen teos Pappilan pihalla on Valon kuuntelija vuodelta 1995, joka pötkötteli kartanon kupeessa aurinkoa ottaen.

Pappilan teoksista viimeinen, jonka kuvasimme, on Joni Saarelan upea Särkynyt vuodelta 2019. Saarela on sastamalalainen taidekiviseppä, jonka bongasin ensimmäisen kerran Porista Käppärän hautausmaalta olevasta hauskasta karhuteoksesta.


Kiitokset pappilan veistosten tiedoista Helimaaria Utriaiselle!

Pappilan jälkeen ylitimme Vammaskosken sillan toiselta puolelta kuin edellisellä kerralla ja kävimme ihailemassa koskessa sijaitsevaa Vammaskosken kukkaa eli Apila kukkii -suihkukaivoveistosta. Sen on veistänyt Emil Cedercreutz ja se on vuodelta 1912. Se paljastettiin paikallaan koskessa elokuun 31. päivä vuonna 2003. Patsaan kaupungille luovutti Emil Cedercreutzin säätiö ja julkaisutilaisuudessa oli puhumassa säätiön silloinen puheenjohtaja, emeritusprofessori Unto Salo.



Tämän jälkeen käväisimme lounaalla paikallisessa ravintolassa, nautimme aterian terassilla, koska syksystä huolimatta oli todella lämmin, aurinkoinen päivä. Ruokailun jälkeen hyppäsimme autoon ja lähdimme etsimään kotimatkan varrelta puuttuvia Haukkavaaran teoksia. Niistä voi tosiaan lukea tuolta 100-vuotisjuhlan omasta päivityksestä.

1 kommentti:

  1. Hevosia, hevosia... ja kaunis syksy. Tosi kiinnostavia juttuja, kepeitä eikä yhtään massiivisia. Ihan eri fiilis kuin haustausmaateoksissa. Olen kovasti tykästynyt noihin Nina Ternon juttuihin. Vesi on kans veistoksille oivat elementti taustana ja suihkuna tai miten vain. Kiva tunntelma näissä!

    VastaaPoista