Tavaroiden pakkaaminen pitikin sitten suorittaa taas kunnon kiireellä. Poistuimme huoneesta juuri ennen puoltapäivää. Talon nurkan Pressbyron-kiskalta haimme vielä muutamat futiskortit, limonadia sekä todella hyviä vesimeloni- ja omenamehuja, jotka ovat sen suurimman virvoitusjuomajätin valmistamia. Ten points niistä!
Hammarbyterassen on miellyttävä katu isomman Allén ja rantakadun välissä. Siellä oli lapsille hauskat metalliset kiemurat kiipeilytelineiksi. Siinä sitten kiipeiltiin, katsottiin futiskortteja ja nautittiin virvokkeita. Ilma oli helteinen, kuiva, paahtava jopa. Alkuperäinen suunnitelma ehtiä M/S Emelien kyytiin klo 12.20 oli pakko hylätä, menisimme tuntia myöhemmin kyytiin.
Kuten olimme perjantaina jo sopineet, liput kävivät lauttaan vaikka niissä lukikin lördag. Poistuimme kyydistä Masthamnenissa. Sain lauttahenkilökunnalta ohjeet, miten tunnin päästä lautan saa pysähtymään laituriin.
Kärräsimme matkatavarat terminaaliin. Huomasimme säilytyslokerotilanteen erittäin surkeaksi. Ostimme kortilla kaksi isoa lokeroa, mutta näytössä oli joku fiba eikä se kertonut ennen ostoa, että kaikki isot lokerot ovat täynnä. Huijausta! Mitäs nyt?! Katastrofi! Pähkäilyä, sadattelua, masentumista, epätoivoa oli ilmassa. Odottelimme ratkaisua ja check-inin avautumista.
Yksi kolikkoboksi vapautui. Iso laukku ei mahtunut sisään! Ei helv... No, pienempi sinne, kameralaukku ja lasten reput myös. Lisää sadattelua, masentumista, epätoivoa. Vartin yli kaksi aukesi vihdoin info kautta check-in. Menin valittamaan tilanteesta ja sain puolet rahoista takaisin. Virkailija ei osannut sanoa, minne isomman pakaasin saisi kaupungilla laitettua. Hotellin säilytys on liian kaukana ja hankalassa paikassa ja tavallaan aivan hyödytön vaihtoehto. Myöskään Central-rautatieasema ei käynyt tässä tilanteessa.
Onneksi kysyin toisella luukulla istuneelta vanhemmalta naiselta. Hän puhuikin suomea ja sanoi, että voimme jättää laukun heidän toimiston käytävälle. Eri prioriteetit näemmä heillä kuin maarianhaminalaisilla kollegoilla! Loistavaa, homma selvä. Aikaa oli nyt kulunut sen verran, että jätimme Fåfänganilla käynnin seuraavaan kertaan. Palasimme Masthamnin laiturille. Pysäytysmerkki päälle. Lapset plumpsauttelivat isoja kiviä veteen.
 |
| Merkki päällä. Ajolähtö! |
Emelie otti meidät kyytiin ja lähdimme vielä kerran kiertämään kolmion Barnängsbryggan (Södermalm), Lumabryggan (Södra Hammarbyhamnen) ja Henriksdalshamnen (Hammarby Sjöstad). Kiva kiertoajelu. Kuvasimme myös tämän Gunilla Bandolinin teoksen Observatorium, joka myös nimellä Tårtan tunnetaan. Hauska taideteos, joka toimii myös auringonottopaikkana ja laiturina.
Jätimme uudet jäähyväiset mahtavalle paikalle. Lopulta seilasimme samoille nurkille kuin pari päivää aiemmin, eli Vasamuseon laituriin. Jatkoimme tällä kertaa aivan kaupungin keskustaan, Nybroplanin laituriin.
Meitä vastassa oli Raoul Wallenbergin torilla muistomerkit, vieressä Ericssonin monumentti, leikkivät karhut ja ötökät Berzeliiparkenin portilla, Keräsen mötikkä ja Berzeliuksen patsas puiston sisällä. Äiti ja tytär jäivät lepäämään torin penkeille, isä ja poika lähtivät kuvaamaan patsaita ja pelaamaan Pokemon Go'ta. Löysin vielä Toorapatsaan synagogan pihalta.
Esitellään ensin John Ericssonin patsas. Sen on veistänyt John Börjeson ja se on vuodelta 1901. Ericsson (1803 – 1889) oli ruotsalainen keksijä ja teollisuusmies. Ericsson työskenteli Ruotsin lisäksi Englannissa, mutta teki uransa tärkeimmät keksinnöt Yhdysvalloissa. Hän oli mukana ensimmäisen potkurikäyttöisen valtamerialuksen rakentamisessa.
Börjeson puolestaan oli kuvanveistäjä, joka opiskeli Roomassa ja Pariisissa. Hän toimi Konstakademienin professorina vuosina 1886-1907. Börjesonin patsaita on Tukholman lisäksi mm. Göteborgissa ja Malmössa.
Raoul Wallenbergin torilla on kaksi Wallenbergin muistomerkkiä. Niistä isompi on Kirsten Ortwedin pronssilaatikoista muodostuva Till Raoul Wallenberg. Vuonna 1912 syntynyt ruotsalaisdiplomaatti auttoi toisessa maailmansodassa tuhansia unkarinjuutalaisia pakoon. Sodan päätyttyä Unkariin marssineet neuvostojoukot vangitsivat Wallenbergin ja veivät hänet Neuvostoliittoon, jossa Wallenberg kuoli vankeudessa. Lue lisää vaikkapa Wikipediasta.
Berzeliiparkenin portilla on Alexander Wolodarskin ja Gabriel Herdevallin suunnittelema graniittinen muistopallo, johon on kaiverrettu nimiä ja teksti "Vägen var ofta rak där judar fördes bort för att dödas". Pallon luota lähtee kivetty tie, joka vie viereisellä Wahrendorffsgatanilla sijaitsevalle Tukholman synagogalle. Seurakuntatalo valmistui vuonna 1927, jolloin myös juutalaiset saivat täydet kansalaisoikeudet Ruotsissa.
Synagogan pihalla on latvialaissyntyisen Willy Gordonin (1918-2003) veistos Flykten med Toran. Vuodelta 1945 oleva 53-senttinen veistos kuvaa juutalaista joka pakenee Mooseksen lait sisältävien rullien kanssa.
Berzelii parkin synagoganpuoleisella sivulla on oululaissyntyisen Veikko Keräsen (1935-2004) veistämä hauska betoninen pötkylä nimeltä Vi två vuodelta 1993. Samanniminen, ruostumattomasta teräksestä tehty veistos vuodelta 1995 löytyy Norrtäljen sairaalan luota.
Synagogan vieressä puiston puolella on upea Bernsin talo. Se on legendaarinen hotelli, yökerho, jne. Nykyään siellä toimii 82-huoneinen hotelli, jossa ovat majailleet mitä suuremmat maailmantähdet. August Strindbergin kirja Punainen huone kertoo talossa olevassa Röda rummet -salongissa, joka oli 1870-luvulla tukholmalaisnuorison ja -taiteilijoiden suosiossa. Talon julkisivua koristaa pari patsasta, joiden tekijästä ei tällä hetkellä vielä ole minulla tietoa.
Puiston keskellä on Carl Gustaf Qvarnströmin veistämä Jöns Jacob Berzeliuksen patsas vuodelta 1858. Ruotsalaiskemististä voit lukea lisää täältä! Qvarnströmin tuotantoa on Tukholmassa myös Gamla stanissa oleva Gustav II Adolfin patsas.
Pääportilla, joka on kohti Nybroplania ja Dramaten-teatteria, on Carl Millesin tunnetut graniittiveistokset leikkivistä karhuista (Lekande björnar), saukoista (Uttrar) ja pikkuisista ötököistä.
Aluksi oli hauska löytää nuo karhut, mutta kun huomasin, että portinpielissä ja muurissa on muitakin eläimiä niin se oli vieläkin hauskempaa. Hienoa työtä teki Milles tämän teoksen kanssa.
Berzelii park perustettiin aikoinaan kuningas Karl XIV Johanin toimesta 1858. Nybrovikeniä alettiin täyttämään maalla jo vuonna 1838.
Edellämainitun Dramatenin, aiemmin nimellä Kungliga dramatiska teatern tunnetun talon edustalla on kaikenlaista taidetta: on kultaisia patsaita, pylväsreliefejä ja friisi patsaineen. Kultapatsaat on veistänyt John Börjeson, pylväissä olevat reliefit Carl Milles. Friisin veisti Christian Eriksson.
Dramatenista sain vain muutaman kaukokuvan, ensi kerralla kun täällä päin käy, on syytä käydä tekemässä lähempää tuttavuutta sillä puolen tietä.
Hamngatanin toisella puolella, puistosta luoteeseen on Norrmalmstorg, josta löytyi Ebba Hedqvistin kupariveistos Laura vuodelta 1971. Lintuveistoksesta nappasin pari kaukokuvaa, aika ei riittänyt tarkempaan tutkimiseen.
Lähdimme kohti Gamla stania Nybrokajenin rannan kautta Stallgatanille. Blasieholmstorgilla ihasteltiin pronssisia hevosia, jotka olivat tämän hauskan mukulakivipihan molemmissa päissä. Keskellä oli Blasieholmsbrunn. Nämä bysanttilaiset hevoset ja vesipumppu ovat Sivert Lindblomin veistämät (venetsialaisten esikuviensa mukaan) ja ne on pystytetty vuonna 1989.
Lisätietoa veistoksista ja kuvia niiden pystyttämisestä voi katsoa täältä! Blasieholmstorgin keskellä on myös Sällskapet-herraklubi, johon on kuulunut ainakin prinssi Carl Philip. Tuon hienon palatsin julkisivun keskellä on kaksi mahtipontista veistosta.
Grand Rôyal Hotel Stockholm on tunnettu näyttävästä julkisivustaan. Nyt sitä julkisivua on rempattu ja palautettu hienoja yksityiskohtia, jotka aiemmissa remonteissa oli laitettu piiloon. Talon - tai korttelin - Blasieholmstorgetin puoleisessa kulmauksessa oli hauska kolmiulotteinen pää. Se liittyi aiemmin viikolla järjestettyyn Symposiumiin, jossa olivat puhumassa mm. ex-presidentin tytär Barbara Bush nuorempi sekä laulajana ja näyttelijänä tunnettu Usher.
Käynnit pidemmällä Blasieholmenissa ja Skeppsholmenissa piti jättää tällä reissulla väliin. Kävelimme Strömgatania Karl XII:s torgille Kungsträdgårdenin eteläpäätyyn. Sitä hallitsee vanhan kunkun muistomerkki. Sen on veistänyt aikoinaan Johan Peter Molin vuonna 1868, jolloin tuli kuluneeksi 150 vuotta Kalle 12:nnen kuolemasta. Torista voi lukea lisää täältä (på svenska)!
Näköispatsaan ympärillä on ketjuilla yhdistettynä neljä mörssäritykkiä, jotka on koristeltu näyttävästi. Ne on valanut Andreas Herold vuonna 1678 Dresdenissä, Saksassa. Tykit ovat Kaarle XII:n Latvian-taistelujen matkamuistoja vuodelta 1700.
Puistossa on myös pari hassua pupuveistosta nimeltään A Study in Unhuman Sexual Expectations, jotka on veistänyt Marianne Lindberg De Geer vuonna 2010. Kuten kuvasta näkyy, kävi kuvaustilanteessa juuri se mahtava tilanne, jota jokainen harrastelijakuvaaja toivoo. Tämä jannu oli valinnut juuri tämän paikan jaarittelupuhelunsa tukemiseen.
Marianne Lindberg syntyi Tukholmassa vuonna 1946. Hän on tunnettu kuvanveistäjä, näytelmäkirjailija ja -ohjaaja sekä kirjailija. Hän on naimisissa Montréalissa syntyneen taiteen monitoimimiehen Carl De Geerin kanssa.
Ostimme lapsille jäätelöt kuvan ylänurkassa näkyvästä kioskista ja lähdimme Gamla staniin ja kuninkaanlinnalle vievää Strömbron-siltaa pitkin. Mitä sitten tapahtui, siitä luet ensi päivityksessä!
Jätimme uudet jäähyväiset mahtavalle paikalle. Lopulta seilasimme samoille nurkille kuin pari päivää aiemmin, eli Vasamuseon laituriin. Jatkoimme tällä kertaa aivan kaupungin keskustaan, Nybroplanin laituriin.
Meitä vastassa oli Raoul Wallenbergin torilla muistomerkit, vieressä Ericssonin monumentti, leikkivät karhut ja ötökät Berzeliiparkenin portilla, Keräsen mötikkä ja Berzeliuksen patsas puiston sisällä. Äiti ja tytär jäivät lepäämään torin penkeille, isä ja poika lähtivät kuvaamaan patsaita ja pelaamaan Pokemon Go'ta. Löysin vielä Toorapatsaan synagogan pihalta.
Esitellään ensin John Ericssonin patsas. Sen on veistänyt John Börjeson ja se on vuodelta 1901. Ericsson (1803 – 1889) oli ruotsalainen keksijä ja teollisuusmies. Ericsson työskenteli Ruotsin lisäksi Englannissa, mutta teki uransa tärkeimmät keksinnöt Yhdysvalloissa. Hän oli mukana ensimmäisen potkurikäyttöisen valtamerialuksen rakentamisessa.
Börjeson puolestaan oli kuvanveistäjä, joka opiskeli Roomassa ja Pariisissa. Hän toimi Konstakademienin professorina vuosina 1886-1907. Börjesonin patsaita on Tukholman lisäksi mm. Göteborgissa ja Malmössa.
Raoul Wallenbergin torilla on kaksi Wallenbergin muistomerkkiä. Niistä isompi on Kirsten Ortwedin pronssilaatikoista muodostuva Till Raoul Wallenberg. Vuonna 1912 syntynyt ruotsalaisdiplomaatti auttoi toisessa maailmansodassa tuhansia unkarinjuutalaisia pakoon. Sodan päätyttyä Unkariin marssineet neuvostojoukot vangitsivat Wallenbergin ja veivät hänet Neuvostoliittoon, jossa Wallenberg kuoli vankeudessa. Lue lisää vaikkapa Wikipediasta.
Berzeliiparkenin portilla on Alexander Wolodarskin ja Gabriel Herdevallin suunnittelema graniittinen muistopallo, johon on kaiverrettu nimiä ja teksti "Vägen var ofta rak där judar fördes bort för att dödas". Pallon luota lähtee kivetty tie, joka vie viereisellä Wahrendorffsgatanilla sijaitsevalle Tukholman synagogalle. Seurakuntatalo valmistui vuonna 1927, jolloin myös juutalaiset saivat täydet kansalaisoikeudet Ruotsissa.
Synagogan pihalla on latvialaissyntyisen Willy Gordonin (1918-2003) veistos Flykten med Toran. Vuodelta 1945 oleva 53-senttinen veistos kuvaa juutalaista joka pakenee Mooseksen lait sisältävien rullien kanssa.
Berzelii parkin synagoganpuoleisella sivulla on oululaissyntyisen Veikko Keräsen (1935-2004) veistämä hauska betoninen pötkylä nimeltä Vi två vuodelta 1993. Samanniminen, ruostumattomasta teräksestä tehty veistos vuodelta 1995 löytyy Norrtäljen sairaalan luota.
Synagogan vieressä puiston puolella on upea Bernsin talo. Se on legendaarinen hotelli, yökerho, jne. Nykyään siellä toimii 82-huoneinen hotelli, jossa ovat majailleet mitä suuremmat maailmantähdet. August Strindbergin kirja Punainen huone kertoo talossa olevassa Röda rummet -salongissa, joka oli 1870-luvulla tukholmalaisnuorison ja -taiteilijoiden suosiossa. Talon julkisivua koristaa pari patsasta, joiden tekijästä ei tällä hetkellä vielä ole minulla tietoa.
Puiston keskellä on Carl Gustaf Qvarnströmin veistämä Jöns Jacob Berzeliuksen patsas vuodelta 1858. Ruotsalaiskemististä voit lukea lisää täältä! Qvarnströmin tuotantoa on Tukholmassa myös Gamla stanissa oleva Gustav II Adolfin patsas.
Pääportilla, joka on kohti Nybroplania ja Dramaten-teatteria, on Carl Millesin tunnetut graniittiveistokset leikkivistä karhuista (Lekande björnar), saukoista (Uttrar) ja pikkuisista ötököistä.
Aluksi oli hauska löytää nuo karhut, mutta kun huomasin, että portinpielissä ja muurissa on muitakin eläimiä niin se oli vieläkin hauskempaa. Hienoa työtä teki Milles tämän teoksen kanssa.
Berzelii park perustettiin aikoinaan kuningas Karl XIV Johanin toimesta 1858. Nybrovikeniä alettiin täyttämään maalla jo vuonna 1838.
Edellämainitun Dramatenin, aiemmin nimellä Kungliga dramatiska teatern tunnetun talon edustalla on kaikenlaista taidetta: on kultaisia patsaita, pylväsreliefejä ja friisi patsaineen. Kultapatsaat on veistänyt John Börjeson, pylväissä olevat reliefit Carl Milles. Friisin veisti Christian Eriksson.
 |
| Skådespelares musa med Sveriges riksvapnet |
 |
| Dramatiken |
 |
| Poesin |
Dramatenista sain vain muutaman kaukokuvan, ensi kerralla kun täällä päin käy, on syytä käydä tekemässä lähempää tuttavuutta sillä puolen tietä.
Hamngatanin toisella puolella, puistosta luoteeseen on Norrmalmstorg, josta löytyi Ebba Hedqvistin kupariveistos Laura vuodelta 1971. Lintuveistoksesta nappasin pari kaukokuvaa, aika ei riittänyt tarkempaan tutkimiseen.
Lähdimme kohti Gamla stania Nybrokajenin rannan kautta Stallgatanille. Blasieholmstorgilla ihasteltiin pronssisia hevosia, jotka olivat tämän hauskan mukulakivipihan molemmissa päissä. Keskellä oli Blasieholmsbrunn. Nämä bysanttilaiset hevoset ja vesipumppu ovat Sivert Lindblomin veistämät (venetsialaisten esikuviensa mukaan) ja ne on pystytetty vuonna 1989.
Lisätietoa veistoksista ja kuvia niiden pystyttämisestä voi katsoa täältä! Blasieholmstorgin keskellä on myös Sällskapet-herraklubi, johon on kuulunut ainakin prinssi Carl Philip. Tuon hienon palatsin julkisivun keskellä on kaksi mahtipontista veistosta.
Grand Rôyal Hotel Stockholm on tunnettu näyttävästä julkisivustaan. Nyt sitä julkisivua on rempattu ja palautettu hienoja yksityiskohtia, jotka aiemmissa remonteissa oli laitettu piiloon. Talon - tai korttelin - Blasieholmstorgetin puoleisessa kulmauksessa oli hauska kolmiulotteinen pää. Se liittyi aiemmin viikolla järjestettyyn Symposiumiin, jossa olivat puhumassa mm. ex-presidentin tytär Barbara Bush nuorempi sekä laulajana ja näyttelijänä tunnettu Usher.
Käynnit pidemmällä Blasieholmenissa ja Skeppsholmenissa piti jättää tällä reissulla väliin. Kävelimme Strömgatania Karl XII:s torgille Kungsträdgårdenin eteläpäätyyn. Sitä hallitsee vanhan kunkun muistomerkki. Sen on veistänyt aikoinaan Johan Peter Molin vuonna 1868, jolloin tuli kuluneeksi 150 vuotta Kalle 12:nnen kuolemasta. Torista voi lukea lisää täältä (på svenska)!
Näköispatsaan ympärillä on ketjuilla yhdistettynä neljä mörssäritykkiä, jotka on koristeltu näyttävästi. Ne on valanut Andreas Herold vuonna 1678 Dresdenissä, Saksassa. Tykit ovat Kaarle XII:n Latvian-taistelujen matkamuistoja vuodelta 1700.
Puistossa on myös pari hassua pupuveistosta nimeltään A Study in Unhuman Sexual Expectations, jotka on veistänyt Marianne Lindberg De Geer vuonna 2010. Kuten kuvasta näkyy, kävi kuvaustilanteessa juuri se mahtava tilanne, jota jokainen harrastelijakuvaaja toivoo. Tämä jannu oli valinnut juuri tämän paikan jaarittelupuhelunsa tukemiseen.
Marianne Lindberg syntyi Tukholmassa vuonna 1946. Hän on tunnettu kuvanveistäjä, näytelmäkirjailija ja -ohjaaja sekä kirjailija. Hän on naimisissa Montréalissa syntyneen taiteen monitoimimiehen Carl De Geerin kanssa.
Ostimme lapsille jäätelöt kuvan ylänurkassa näkyvästä kioskista ja lähdimme Gamla staniin ja kuninkaanlinnalle vievää Strömbron-siltaa pitkin. Mitä sitten tapahtui, siitä luet ensi päivityksessä!
Oi, olipas taas kiva päivitys! Kiitos. Taas aika mahtipontisia kuninkaallisia veistoksia. Ihania hevosia! Monet rakennukset ovat Tukholmassa tutkimisen arvoisia, mm. patsaiden ja arkkitehtuurin takia. Millesin karhu- ja ötökkäjutut on huippuja! Ja mikä tärkeintä, selvitit hienosti matkalaukkukeissin!
VastaaPoista