Torin kohdalla huomasin, että Önskebrunnin takana on tosiaan Emmaus Second Hand -kirppis. Kävin vielä etsimässä päällystakkia ja löysinkin sellaisen huokeaan hintaan. Nyt kelpasi kulkea harmaassa Maarianhaminassa.
Nousimme mäen ylös Mariegatanille. Ihailimme hienoja omakotitaloja. Mariegatan oli yksi liikaa etelään, olisi pitänyt mennä Södragatania pitkin, niin olisi nähnyt ilmeisesti vielä hienompia taloja. Östra ja Västrä Esplanaden -katujen välissä huilasimme hetken siellä olevalla penkillä.
Saavuimme terminaalille ja pelko osoittautui todeksi: saimme vain pienemmän matkalaukun säilytyslokeroon. Ei auttanut mikään, oli pakko ottaa iso rohjake mukaan. Kuljimme rantareittiä etelään Lotsbergetille. Näimme satamassa lähtevät Rosellan, jonka nostattamia aaltoja haahkapesueet ja joutsenpesueet väistelivät.
Ylhäällä Lotsbergetillä oli hienot maisemat, Kobba Klintar näkyi! Nakkasin ennen ylös mäelle kiipeämistä matkalaukun katajan taakse piiloon. Istuskelimme kallion laella ja nakkelimme kiviä alas jonkun ihme betonirakennelman pohjalle. Rakennelma oli täynnä graffiteja. Päätimme lähteä terminaaliin päin, kun alkoi sataa. Vettä tuli ehkä yhteensä 20 tippaa. Siis melkein kaatosade.
Amorella saapui ja pääsimme laivaan, vaikka yksi kortti ei toiminutkaan. Majoituimme taas tuttuun paikkaan buffetin oven eteen ikkunalaudalle. Laiva lähti liikkeelle ja menimme miltei heti ensimmäiseen kattaukseen syömään. Pöytä oli melkein sama, tarjoilijat olivat samat. Morjestelimme ja vaihdoimme pikaisesti kuulumiset. Ruoka oli yhtä hyvää. Lapsille ei oikein kunnon ruoka maistunut, mutta jälkkärit kelpasivat hyvin.
Poika tahtoi pitkään odottamansa legopaketin, mutta kauppa ei ollutkaan vielä tuohon aikaan auki. Harmihan siitä seurasi. Onneksi jaksoimme odottaa kaupan avautumista ja syödä odotellessa lisää herkkuja.
Menimme ruoan jälkeen tuttuun paikkaan ysikannen peräosaan. Lapset leikkivät, rakentelivat legoa ja aikuiset olivat kannella ottamassa valokuvia saaristosta ja merestä. Tukholmaan johtava väylä saarineen, mökkeineen, linnoituksineen, losseineen ja lintuineen on todella upea! Näimme myös paljon erilaisia majakoita, pookeja ja reimareita. Muutama autolauttakin tuli vastaan. On siinä paikallisilla jatkuvaa trafiikkia seurattavana.
Ilmasto vaihtui avomerellä kylmänharmaasta kuumankeltaiseksi. Vain kova tuuli esti helteen. Ja sekin tuuli oli paljon lämpimämpää kuin edellisinä päivinä Turussa ja Maarianhaminassa. Ei taida takkia tarvita seuraavina päivinä...
Siinä kannella ollessa huomasimme, että eräs suomalainen isä kiikaroi ahkerasti kannelta maisemia. Yhtäkkiä mies nosti n. kolmevuotiaan poikansa kainaloista reelingin yli Michael Jackson -tyyliin. Onneksi ei tapahtunut mitään yllättävää, sillä siitä pudotuksesta ei tuo pikkumies olisi selvinnyt. Huh. Ei ehkä isän mielestä mitään, mutta ei ole kiva katsella tuollaista hengellä leikkimistä.
Sitten saavuimme jo niin lähelle, että Tukholma näkyi selkeästi horisontissa. Oli aika alkaa valmistautumaan ensimmäiseen Tukholman patsaaseen. Olin pari vuotta sitten paluumatkan alussa kannella istuskellessa huomannut, että Nackan edustalla on Carl Millesin suihkukaivoveistoksen nimeltä Gud Fader på himmelsbågen, vuodelta 1946. Tuolle paikalle se on sijoitettu vuonna 1995. Pikkuhiljaa korkean kaaren päällä seisova veistos lähestyi ja sitten olikin harmillista, että siinä ei vesisuihku ollutkaan päällä. Sain kuitenkin teoksesta kuvat kaukaa laivan kannelta kuvattuna.
>>Täällä lisätietoa patsaasta (på svenska).
Tegelsvikshamin terminaalissa oli ihana huomata, että kaikille matkustajille on hienosti varattu portaat matkalaukkujen kanssa poistumista varten. Toki voisi mennä jonoon yhtä pientä hissiä odottamaan. No, mutta, ei haittaa, koska
vihdoinkin Tukholmassa taas!
Lähdimme terminaalista jalkaisin ja kävelimme Södermalmin katuja kohti Hammarbyn kanavaa. Sinne päästyämme ihailimme maisemia, veneitä ja kalliokiipeilijöitä. Pääsimme myös heti näkemään, miten Danviksin nostosilta toimii, kun purjeveneiden piti päästä toiselle puolelle.
Lossivesibussi Lisen vei meidät kanavan toiselle puolelle Hammarby Sjöstadiin. Lähdimme kulkemaan rantakatua pitkin hotellille ja tuolloin tuli pieni sadekuuro, mutta se oli likimain aamuisen Maarianhaminan kuuron tasoinen, eikä vaatteet kastuneet juuri lainkaan.
Vanhan satama-alueen tilalle rakennettujen talojen kivijaloissa oli erilaisia kauppoja ja ravintoloita. Kahden talon välissä oli myös pelti- ja pronssiveistos Seglats, mainio veistos, joka on Bie Norlingin käsialaa vuodelta 2008.
Majapaikkamme oli Motel L, Hammarby Allé -puistokadun varrella sijaitseva tyylikäs hotelli. Huone oli kuin iso laivan hytti. Siellä oli tilava kylpyhuone, parivuode sekä pystyynnostettava kerrossänky. Täällä menisi sitten seuraavat kolme yötä. Motel L:ssä on myös erinomaisen hieno pitkä "Hohto-käytävä", jolla seistessä alkaa väkisin odottaa sinne ilmestyväksi kuumottavia kaksostyttöjä. "REDRUM!"
Hotellin alakerrassa oli baari sekä ICA Supermarket ja sen yläkerrassa paikallinen Ärrä eli Pressbyrån. Marketista saimme hyvät iltapala-ainekset sämpylöineen, leikkeleineen ja mehuineen. Söimme ja kävimme iltapesulla. Sen jälkeen oli aika käydä unosille.
Siinä tämä ensimmäinen Ruotsi-päivä. Tähän päivitykseen ei montaa patsaskuvaa tullutkaan. Huoli pois, seuraavissa päivityksissä niitä on paljon enemmän. Siihen saakka näkemiin!
Ihana Hammarby Sjöstad ja Motel L. Ihan läheltäkin löytyi tosiaan muutama patsas. Jee! Laivalla on kivaa.
VastaaPoista