maanantai 2. heinäkuuta 2018

Kesälomareissu 2018 päivä 3 osa 2 - luontopolulla ja uimarannalla

Spagettiaterian ja muistiinpanojen kirjoittamisen jälkeen lähdimme iltakävelylle tsekkaamaan patsaita ja ihastelemaan Tullarns Ängin lehtoniittyjä sekä käväisemään Lilla Holmenin uimarannalla.

Ensin käväisimme vaatekaupassa ostamassa lämmikettä ja lelukaupasta hakemassa nuolipyssyjä. Niillä saivatkin lapset hyvät leikit kävelyreissun ajaksi. Sittkoff galleri -ostarin edustalla otimme lisää kuvia silinterihattua kädessään pitävästä Nikolai Sittkoffin patsaasta.



Saavuimme torille. Siellä ei ollut juurikaan meininkiä. Leikkipaikalla hieman. Kipitin vauhdilla kuvaamaan itsehallintoaukiolla olevaa Ståtbådan-suihkukaivoveistosta. Matkan varrella oli Önskebrunn-suihkulähde. Se on Jonas Wilénin teos ja sijaitsee virallisesti Wirenska parken -puistossa. Wilén (1974 Eckerö) on ahvenanmaalainen taitelija, hän opiskeli Tukholmassa (Konstskolan Basis) vuosina 1993 - 94.


Österledenin toisella puolella on siis Ahvenanmaan itsehallintotalo ja sen edustalla piha, jonka kruununa on Ståtbådan-suihkukaivo. Itsehallintoaukio sai nykyasunsa vuonna 1997, itsehallinnon 75-vuotisjuhlan kunniaksi. Ståtbådan on Lemlandin kirkkoherran Alvar Donnerin tekemä veistos.



Aukion pohjoispäädystä löytyi puuttuva Juha Pykäläisen tekemä Mariehamnsgumse, betonipässi, jonka piti olla Zeipels-ostarin edustalla. Mutta ei ollut kun onkin täällä. Mukavaa, kun löytyi.


Kaupunginvaakuna on metallinen. Myös sen on suunnitellut ja valmistanut Pykäläinen.


Torin kohdalla esplanadin varrella on Ahvenanmaan suuren miehen, ns. "Ahvenanmaan kuninkaan" Julius Sundblomin patsas, tekijänä Viktor Jansson. August Julius Sundblom oli toimittaja ja poliitikko. Kun Ahvenanmaa sai itsehallinnon 1922, Sundblom valittiin maakuntapäivien (landstinget) ensimmäiseksi puhemieheksi ja hän hoiti tehtävää aina vuoteen 1945 saakka. Sundblom toimi pitkään Maarianhaminan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Ahvenanmaan maakuntapäivät tilasi patsaan Janssonilta ja se paljastettiin vuonna 1948.




Juliuksen patsaalta on hyvät näkymät kaupungintalolle, jolle vievien portaiden alapäässä patsastelee kaupungille nimen antanut tsaaritar, keisarinna Maria Alexandrovnan näköispatsas, kaikkine krumeluureineen. Patsaan on tehnyt moskovalainen kuvanveistäjä Andrej Kovaltshuk.




Portaiden puolivälissä on puolestaan Hans Peter von Knorringin rintakuva vuodelta 1965. Sen on veistänyt Håkan Bonds.

Wikipediasta:

"Frans Peter von Knorring (6.10.1792 Kokemäki – 29.3.1875 Finström) oli Knorringin aatelissukuun kuulunut pappi. Von Knorring opiskeli Turun Akatemiassa, ja toimi tämän jälkeen Haminan kadettikoulun uskonnon opettajana. Vuonna 1834 hän aloitti Finströmin kirkkoherran virassa Ahvenanmaalla. Hän ehdotti myös kaupungin perustamista Ahvenanmaalle. Hän julkaisi historiallisia katsauksia, sekä ansiokkaan teoksen joka käsitteli kansanopetusta. Tästä syystä häntä pidetään Ahvenanmaan koululaitoksen isänä. Lisäksi hän perusti Ahvenanmaan ensimmäisen sanomalehden vuonna 1868."



Kaupungintalon pihalla oli muhkeat rododendropuskat. Heti kaupungintalon takana päättyi kaupunkialue ja pientaloalue alkoi. Hassu juttu, sen verran pieni pitäjä Mariehamn on. Vähän matkan päässä on vanha punamultatorppa, Övernäs stuga. Sen takaa alkoi lehto ja luonnonsuojelualue. Monenmoista puuta ja kasvia nähtiin. Kiinnitin huomiota noin kymmenen haavan pylväikköön, jotka seisoivat ylväinä muiden puiden keskellä.



Kaislikon suojissa oli lintuja poikasineen. Lilla Holmenin uimarannalla oli autiota, vain pari lasta äitinsä kanssa olivat leikkimässä leikkipaikan laivan tuntumassa. Koko päivän kestänyt harmaus väistyi illaksi ja aurinko alkoi paistaa. Tuuli oli edelleen kylmä ja kova. Nerf-nuolet lentelivät ympäriinsä. Näimme tukkasotkapariskunnan.





Albinus-kaljaasi seilasi merellä, oli palaamassa satamaan purjehdusreissulta. Ihastelimme satamassa olleita paatteja ja veneitä. Kämpille suunnattuamme poikkesimme Alandica-talon portaille, joiden yläpäässä on Satu Koljosen Swing-veistos. Aluksi olin vähän sillä mielellä, etten pidä teoksesta, mutta vaimon patistuksen jälkeen katsoin uusin silmin ja aloin nähdä Swingin hienouden. Vuonna 1955 syntyneen kuva- ja performanssitaiteilijan teos on valmistettu alumiinista.




Kävimme kaupasta hakemassa kääretortun jälkiruoaksi. Sitten vuorossa oli jälleen punkkitarkastus ja iltasuihku, ennen iltapalaa, joka tällä kertaa oli keitetyt perunat ja lihapullakastike. Lapset menivät yöpuulle ja aikuiset kirjoittivat kynät sauhuten muistiinpanoja ja tutkivat valokuvia. Juomana meni aiemmin ostettu Stallhagen Pale Ale, omenainen ja sitruunainen, hyvänmakuinen olut.


Siinä oli kolmannen päivän tapahtumat pähkinänkuoressa. Seuraavaksi on vuorossa torstai, silloin lähdimme Ahvenanmaalta ja seilasimme Ruotsiin. Siitä ensi päivityksessä tarkemmin.

1 kommentti:

  1. Swing oli kyllä yksi kauneimmista teoksista koko reissulla. Upea väritys ja kauniit muodot. Myös lasten mielestä kiva piiloleikkipaikka. Maarianhamina on hieno kaupunki! Ja vaikka onkin pieni, niin ei sitä muutamassa päivässä vielä ota haltuunsa.

    VastaaPoista