Top o' the world Ma! - Kesälomareissu 2018 päivä 6

Lauantai 9. kesäkuuta, Ahvenanmaan kansallispäivä. Juhlistimme sitä Hammarby Allén varrella. Hyvin nukuttiin, jopa 7.13:een. Tällä kertaa emme menneet hotelliaamiaiselle vaan söimme ne eväät mitä oli iltapalasta jäänyt jäljelle. Aloimme tehdä lähtöä Globenille, mutta ensin menin viemään kortit postilaatikkoon. Samalla kävelin Alléa pitkin kohti Lumaparkenia. Yhdeltä välikadulta bongasin patsaan nimeltä Pomona, siitä lisää tuonnempana.

Patsaanmetsästäjä Jr. poseeraa kuin patsas.

Tvärbanan 22 vei meidät Globenin raitiotiepysäkille. Se on aivan tunnelbana-aseman vieressä ja tyyliltään samanlainen. Tvärbanan taitaakin olla vain tuolta Hammarby-Sickla-osuudeltaan raitsikkamainen ja muuten lähempänä lähijunaa tai metroa.

Yhtään eivät polvet tutisseet tässä vaiheessa.

Ilmoittauduimme SkyView'n henkilökunnalle ja jäimme odottelemaan pääsyä kuulaan. Hetkisen kuluttua meidät ohjattiin viereiseen huoneeseen, jossa oli minileffateatteri. Siinä meille näytettiin Globenin alueen mainos- eli hehkutusvideo. "Kyllä on upea mesta meillä, katsokaa ny!", tuntui video sanovan. Ja niinhän se itse asiassa onkin, jos kaikki hienot keikat ja tapahtumat pistää yhteen nippuun.

Videon jälkeen ovi avautui ja me "astronautit" astuimme julkisivua ylös kiipeävään "rakettiimme". Aluksi nousu jännitti, kärsin valikoivasta korkean paikan kammosta, enkä olisi edes välttämättä halunnut osallistua tähän juttuun. Mutta kun oli myös meidän yhdeksäs hääpäivä, ajattelin että mikäpäs siinä sitten, mennään vaan.

Mitäköhän näistä löydän kun pääsemme huipulle?

Ylöspäin mennessä oli parempi istua keskipenkillä.

Huipulla olo helpotti ja nautiskelimme hienoista maisemista. Mukana oli yksi työntekijä, hän otti lähinnä itsestään selfieitä, varmaankin SkyView'n instagramiin. Otti myös meistä pari kuvaa. Meidän perheen lisäksi oli vielä yksi saksalainen pariskunta. Kuulaa ei ilmeisesti pakata kovinkaan täyteen, koska alas maanpinnalle jäi odottelemaan pari kundia, jotka olisivat kyllä mahtuneet mukaan. Toisaalta oli hyvä etteivät olleet mukana, nyt oli tilaa pyöriä ja katsella joka puolelle eikä tarvinnut miettiä häiritsevätkö innoissaan pyörivät lapset enempää kuin kahta ulkopuolista.

Näkyykö tunnelbana?

A <3 E 9v. 9.6.

Globenin huipulta näkyi pitkälle Tukholman ympäristöön. Moni tulee varmasti katsomaan keskusta-alueen maamerkkejä, mutta ne tuntuivat häviävän kattokavalkadin joukkoon. Itselle oli hauskaa nähdä, mitä keskustan ulkopuolella on. Ainakin siellä oli paljon metsää. Sitten kuula nytkähtikin jo liikkeelle.

Maan pinnalle palauttamisen jälkeen kävelimme takaisin Tvärbanan asemalle. Ajoimme hotellin ohi, kahden pysäkin matkan verran pidemmälle, aivan Sicklaan vievän sillan lähelle. Kiskalta haimme jäätelöt ja vähän lisää futiskortteja. Olenko jo maininnut, miten monta pakettia niitä tulikaan tältä reissulta ostettua? Vastaus: paljon!

Kioskin takaa lähtevältä talojen välissä kulkevalta kadulta löytyi yllättäen hauska paikka, jossa oli kuusitoista vesiruukkua, jotka suihkuttivat vettä ilmaan tiettyjen kaavojen ja aikojen mukaan. Tämä teos on Thomas Nordströmin suunnittelema Fält vuodelta 2003. Lapset olivat litimärkiä eivätkä meinanneet millään lähteä jatkamaan matkaa eteenpäin.

Sickla Kanalin rannoilla ja promenadeilla kuivattelimme vaatteita ja ihailimme mm. vesilintuja ja kaislikkoa. Tämä Södermalmin etelärannikko ja Hammarby Sjöstadin alue on todella viehättävä paikka. Ja tuo kaislikko luo mukavan suojan vesilinnuille - ja lehtijutun mukaan myös majaville, koska sellainen oli nähty Sicklan puolella kipittävän aamun pikkutunneilla pitkin katuja, juuri tuolta kaislikon suunnalta.

Kävelimme vanhaa satamarantaa aina Heliosgatanin varrella olevalle Pomonalle asti. Pomona on Peter Linden veistos vuodelta 2009. Lisätietoa ja kuvia muista Peter Linden töistä löytyy täältä på svenska.

Heliosgatanin ja Hammarby Allén risteyksessä on pizzeria nimeltää Oh Mamma Mia. Menimme sinne lounaalle. Kiva pitsapaikka. Minä ja lapset otimme pitsat (meikälle kana-banaani-pähkinä-lätty) ja vaimo otti spagetti bolognesen. Kaikki olivat tyytyväisiä ateriaansa. Ruokailun aikana huomasimme, että lasten vaatteet olivat jääneet jonnekin matkan varrelle kuivumaan.

Ei muuta kuin lähes samaa reittiä takaisin. Muu kolmikko lähti jo hotellille ja minä kävelin pitsalaatikon kanssa Sjöstadin katuja. Vaatteet löytyivät Sickla Kaj'lta, Sicklauddsbron-sillan kaiteelta. Kaikki hyvin, joten lähdin hotellille. Huomasin, että tuoltahan tulee 22-raitsikka. Kirmasin pysäkille ja hyppäsin kyytiin. Hieman nopeutti matkantekoa. Tähän väliin voikin kehua Tukholman joukkoliikenteen 72 tunnin lippuja, jotka sai kätevästi ostettua laivan infosta. Eivät olleet kalliit ja niillä reissasi ilman huolen häivää.

Pitkä pätkä tekstiä jo puolesta päivästä. Mutta ei reissut tähän loppuneet. Siitä lisää seuraavassa jaksossa.