Aamuherätyksen jälkeen päätimme mennä alakertaan hotelliaamiaiselle. Tarjolla olikin hyvä kattaus ja huomasimme, että kaikki rasvainen kuten nakit, pekoni ja munakokkelit loistivat poissaolollaan. Terveellinen ja raikas aamun aloittava ateria oli huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto. Ainoa haittapuoli oli se, että tuli liian kiire syödä. Meidän oli pakko lähteä nopeasti liikkeelle, jotta ehtisimme klo 9.20 lähtevän M/S Emelien kyytiin.
Kävelimme lauttarantaan tällä kertaa hotellin edestä kulkevaa Hammarby Allé -esplanadia pitkin. Sen päässä olevassa mutkassa on Lumaparken-niminen puisto, jossa näytti olevan myös päiväkotitoimintaa. Puiston nurmikot olivat aivan keltaiselle karrelle paahtuneita.
Ehdimme paattiin hyvin, selvitimme ennakkoon ostettujen lippujen tilannetta ja siirryimme ihailemaan maisemia. Nehän ovatkin erinomaisen hienot matkalla Djurgårdeniin. Tuli otettua jokunen "postikorttikuva" siitä laivan kannelta. Matkasuunnitelmiin tuli pienoinen muutos, kun Emelien laituri Djurgårdenissa oli vaihdettu pohjoisemmaksi, aivan Vasa-museon eteen. Oli tarkoitus kävellä etelässä, Gröna Lundin kupeessa olevalta laiturilta kohti Vasaa, mutta nyt jäivät kaikki ne sen alueen kapeat kadut ja vanhat talot odottamaan ensi kertaa.
Vasa-museon edustalta bongasimme päivän ensimmäisen patsaan. Naamataulusta tuli mieleen Pääsiäissaaren patsaat. Muutamien tiedusteluviestien jälkeen selvisi tekijä ja teoksen nimi. Kyseessä on islantilaisen Sigurdur Gudmundssonin (s. 1942) veistos Sjaan. Se tarkoittaa kuulemma Jahve är nådig eli jumala on armollinen.
Museossa sisällä aulassa on Vasa-laivan noston ideoineen Anders Franzénin muotokuvamedaljonki. Vuosiluvusta ei ole tietoa, mutta medaljongin on muotoillut Gunvor Svensson Lundkvist.
>> Täältä lisätietoa Anders Franzénista på svenska.
Aulassa on myös Carl Millesin veistämä patsas Gustaf II Adolf i bön eli kuningas Kustaa II Aadolf rukoukseen polvistuneena. Se on vuodelta 1929.
Vasamuseet oli huikea paikka! Paljon kaikenlaista nähtävää ja tutkittavaa. Pikkasen enemmän oli myös porukkaa, kuin esimerkiksi Tampereella museoissa. Lapset tykkäsivät eniten "märssykorista", johon pääsi leikkimään. Eivät olisi lähteneet millään eteenpäin seuraavia juttuja katsomaan.
Vasamuseon jälkeen vietimme hetken siinä edustalla nurmikentällä postikortteja kirjoittaen ja museokaupasta ostetuilla pikkukiikareilla ötököitä tutkien. Sitten menimme puistokentän toiselle puolelle Junibackeniin.
Astrid Lindgrenin lastenkirjoihin perustuva lasten ja koko perheen leikkitalo on lasten mieleen. Junibackenin edustalla on Hertha Hillfonin veistämä Astrid Lindgrenin patsas, jossa satutäti istuu tuolilla kirja sylissään. Hillfon veisti vuonna 1996 kaikkiaan kolme Lindgrenin muistomerkkiä, tämän lisäksi on kaksi patsasta Solnassa, toinen Filmstadenissa Råsundassa ja toinen Solnassa Astrid Lindgrens barnsjukhusetin luona. Kaikissa niissä on sama tyyli: Astrid Lindgren, lintu ja kirja.
Junibackenista lähdimme takaisin Vasamuseon suuntaan, menimme sen ohi ja näimme matkalla museoiden paikalla ennen olleen sotasataman ja -telakan pronssisen muistolaatan Galärvarvet år 1942. Sen on tehnyt Herman Bergmanin taidevalimo. Bergman oli Astri Bergman Tauben isä. Kuvanveistäjä Astri Taube puolestaan oli naimisissa Evert Tauben kanssa.
Löysimme tiemme Galärvarvskyrkogårdiin, hautausmaalle, jossa oli paljon merimiesten hautoja. Tässä on muistomerkki, joka on omistettu ilmeisesti merimiehille.
Sitten on Svenska Flottans Kårer -muistomerkki, eli Ruotsin laivastojoukoille omistettu muistomerkki.
Herman Bergmanin valimo on ilmeisesti tehnyt tämän kuninkaallisen laivaston kommodori, kreivi Adolf Eugen von Rosenin ja hänen vaimonsa Euphrosynen haudalla olevat muotokuvat.
Hautausmaan laidalla on Estonian haaksirikon muistomerkki, jonka on tehnyt Mirosław Bałka. Muistomerkki paljastettiin haaksirikon kolmivuotismuistopäivänä 28. syyskuuta 1997.
John ja Maja Olowin hautareliefi oli vuorossa seuraavaksi. John Olow oli lääkäri, joka toimi ylilääkärinä Akademiska sjukhusetissa, professorina Karolinska institutetissa ja ylilääkärinä ja johtajana Allmänna barnbördshusetissa.
Hårsfjärden-onnettomuuden vuonna 1941 muistomerkki on graniittinen risti, jossa on kullattu reliefi.
Bertil Berggren-Askenströmin suihkukaivoveistos Livsträdet vuodelta 1917 sijaitsee hautausmaan muistolehdossa. Harmi, ettei tässäkään ollut vettä altaassa. Se antaisi ihan eri elinvoimaa "elämänpuulle".
Poistuimme kalmistosta ja siirryimme seuraavan patsaan luokse. Pienellä kummulla hautausmaan ja Djurgårdsvägenin välissä on Orfeus, (Johan) Teodor Lundbergin vuonna 1905 veistämä patsas.
Tässä vaiheessa muu perhe jäi lepäämään viltille ja minä lähdin nappaamaan kuvat parista Djurgårdsvägenin toisella puolella olevasta veistoksesta. Ensin vuorossa oli Ratsastajapatsas, Biologiska museetin edustalla. Siinä Kaarle XV istuu ratsunsa selässä Charles Fribergin kuvaamana, vuodelta 1909.
Biologiskan vieressä on Hazeliusporten, josta pääsee Skanseniin sisälle. Portti on nimetty Arthur Hazeliuksen, Skansenin perustajan mukaan. Portilta lähtee Bergbanan, junarata, joka vie kävijät ylös. Hazeliuksen muistomerkki on portin keskellä. Sen on veistänyt Johan Axel Wetterlund ja on vuodelta 1907.
Wikipediasta:
"Artur Immanuel Hazelius (30.11.1833 Tukholma – 27.5.1901) oli ruotsalainen kielentutkija ja etnografiasta kiinnostunut keräilijä, joka perusti Tukholmaan kaksi merkittävää museota, Ruotsin ja Pohjoismaiden kulttuurihistoriaa esittelevän Nordiska museetin sekä entisajan asumista esittelevän Skansenin, maailman ensimmäisen ulkoilmamuseon."
Palasin Orfeuksen luo, purimme leirin ja lähdimme kohti Nordiska museetia. Hienon hieno rakennus, sisälläkin varmasti vaikka mitä mielenkiintoista. Tällä kertaa emme museoon menneet, keskityimme museon edustalla seisovaan ratsastajapatsaaseen ja jäätelökioskiin.
Karl X Gustavin ratsastajapatsaan on veistänyt Gustaf Malmquist. Patsas paljastettiin Ruotsin lipun päivänä 6. kesäkuuta 1917. Täällä lisätietoa patsaasta på svenska!
Ostimme museon edustalta kioskista erinomaisen herkulliset jäätelöt. Pari valkosuklaavadelmaa, yksi mustikka ja yksi daim. Nam. Hyviä olivat. Kävelimme jätskejä syöden Djurgårdsbrunnsvikenin rantaan.
Rannalta länteen päin on Kaptensudden-niemeke. Siihen on sijoitettu Carl Eldhin vuonna 1916 veistämä näköispatsas poliitikko-runoilija Gunnar Wennerbergistä, silloin kun hän oli nuori mies. Tai siis patsas on alun perin vuotta aiemmin tehty ja sen ensivalos on Yhdysvalloissa Minneapolisissa.
Johan Adolf Hawermanin Blå porten vuodelta 1849 on sekin näyttävä ilmestys ja on kulkuväylä Lusthusportens parkiin ja Lejonslätteniin. Aikoinaan tuolla puistossa eleli sekä leijonia että karhuja, kuninkaallisten ja ylimystön iloksi.
Ylitimme Djurgårdsbron-sillan. Huomasin linnun ajoradalla, mutta en voinut pelastaa sitä koska autoliikennettä oli liikaa sillä hetkellä. Sillalla on neljä patsasta: Tor, Heimdal, Frigga ja Freja. Ne ovat sinkistä tehdyt ja ne ovat Rolf Adlersparren käsialaa vuodelta noin 1897. Sirompia ja terävämpiä kuin kotoiset Pirkkalaisveistokset nämä ovat.
Sillalta oli hyvät näkymät ympäriinsä. Lännessä näkyi keskusta, idässä Nobelsparken ja Djurgårdenin salmi. Pohjoisessa Strandvägenin hienot talot. Kävelimme tuolle kadulle ja jäimme odottamaan raitiovaunua. Ensimmäisenä tuli tavallinen raitsikka emmekä siis päässeet museolinjan kyytiin. Raitsikka oli ihan täynnä, mutta mahduimme käytävälle mukaan.
Ikkunasta ihmettelin Nybroplanilla olevan Dramatenin edustalla olevia kultaisia patsaita. Ajoimme Kungsträdgårdenin pohjoispuolella Hamngatanilla olevalle päätepysäkille. Siitä oli tarkoitus mennä Kungsanin tunnelbana-asemalle. Ensin kuitenkin ihmettelimme NK-tavaratalon julkisivua ja puistossa olevaa ihmisjoukkoa. Ilmeisesti siellä oli jotkut ruokamessut ja paikka oli ihan täynnä kojuja.
Kungsträdgårdsgatanin ja Hamngatanin risteyksessä on Åtvidabergshuset, jonka seinään Ivar Johansson teki vaaleagraniittisen reliefin Allegori för de fyra elementer, vuosiluku on ilmeisesti 1945.
Kungsanin keskellä on parikin näyttävää taideteosta. Ensimmäisenä niistä bongasimme ihmismassan keskeltä Karl XIII:n muhkean näköispatsaan. Kuvanveistäjänä toimi Erik Gustaf Göthe ja vuosiluvuksi on ilmoitettu 1821.
Hieman etelämpänä on Molinin suihkukaivo eli Molins fontän, yksinkertaisesti nimetty tekijänsä kuvanveistäjä Johan Peter Molinin mukaan. Tämä teos on vuodelta 1873.
On kyllä sääli, että noinkin hieno suihkulähde oli tällä kertaa näiden ruokahässäköiden takia haudattu tuonne väliin. Tuolla Kungsanilla on varmaankin aika lailla näitä tapahtumia, joten nuo patsaat ovat jatkuvasti piilotettuina.
Pähkäilimme edelleen, missä lienee Kungsträdgårdenin T-bana. Kartasta katsomalla löytyi, mutta myös täällä oli sekava meininki, joten emme oikein tajunneet katuja eikä T-merkkiä näkynyt. Jakobs kyrkan edustalta löytyi oopperatähti Jussi Björlingin rintakuva. Näköismuistomerkin veisti Pieter de Monchy vuonna 1994.
Edelleen tunnelbanaa etsiessämme kävelimme oopperatalon sivuitse Gustav Adolfin torin nurkalle, jossa bongasin heti herran patsaan. Meillä ei kuitenkaan ollut aikaa mennä sitä tutkimaan ja kuvaamaan, joten jäi ensi reissua odottamaan.
Lopulta löysimme aseman ja lähdimme etsimään laituria, josta pääsisimme nousemaan junaan. Kaikki rullaportaat olivat remontissa ja muutenkin hämärässä ja kolkossa paikassa löytäminen ei ollut helppoa. Kun sitten pääsimme junan kyytiin, matkustimme sillä yhden pysäkinvälin T-Centraleniin. Siellä oli edessä uusi etsintä. Tällä kertaa se meni kuitenkin nopeasti ja helposti.
Nousimme junaan 19 ja lähdimme kohti Globenia, jonne olimme ostaneet liput SkyView-näköalareissua varten. Matka ei kestänyt kauaa, kuten ei ilmeisesti mikään matka Tukholmassa. Kävelimme kohti jättimäistä golfpalloa, joka on ikuisesti iskostunut suomalaisen urheilufanin mieleen. Viimeksi kävin täällä muistaakseni vuonna 2006 kaverien kanssa.
SkyView'n toimistossa meille ilmoitettiin, ettei enää pääse pallon mukana Globenin katolle. Ei vaikka aikaa tuntui olevan riittävästi. Meille varattiin seuraavaksi päiväksi aika aamupäivälle ja toivotettiin tervetulleeksi. Ei auttanut muu kuin mennä läheisen kauppakeskuksen Mäkkäriin syömään. Ilokseni huomasin, että täällä oli mahdollista saada syödäkseen legendaarinen kalahampurilainen Filet-O-Fish. Vuodet eivät olleet muuttaneet sitä, että hampparin kalapihvi on aina tulikuuma eikä sitä voi syödä pitkään aikaan.
Globenin alueella oli todella kova tuuli. Pystyimme kuitenkin syömään terassilla. Ruokailun jälkeen päätimme kävellä hotelliin, vaikka läheltä olisi päässyt raitiovaunulla. Hammarbybacken ja muut paikat olivat mielenkiintoisen tuntuisia. Matkan varrelta löytyi paljon pieniä paperisia Ruotsin lippuja sekä nuo ylläolevassa kuvassa näkyvät ilmapallot. Hotellin kulmilla kävimme ensin kaupasta hakemassa iltapalatarvikkeet ja siinä oli sen päivän hommat. Seuraavana päivänä tiedossa oli uudet reissut ja patsaat. Niistä lisää seuraavassa päivityksessä.
Mahtava päivä! Tuollekin pienelle pläntille mahtui niin paljon mielenkiintoista historiaa ja patsaita ja vaikka mitä sekä ihania puistoja ja paikkoja ja lauttoja ja tarinoita... Orfeus oli siitä hyvä patsas, että lapset halusivat kuulla tarinan tuosta ukkelista ja Eyrydiksestä ja Manalasta uudestaan ja uudestaan. Aika mahtipontisia patsaita ja vanhoja. Jostain kuulin mielenkiintoisen ajatuksen siitä (olisiko ollut Finlaysonin Art Arean entisen Rullan tiloissa olleessa näyttelyssä), että mitä, jos katukuvasta poistettaisiin kaikki patsaat ja veistoksen ja katsottaisiin, mitä ihmiset sanovat. Tuolla Djurgårdenilla seisoo monia hyvin isoja ja varmasti tunnettuja patsaita, mutta kuinka moni oikeasti katsoo niitä kaiken sen muun hulinan keskellä (toivottavasti moni). Patsaisiin sisältyy monenlaisia tarinoita ja historiaa. Tukholmassa on ainakin paljon suurmiesten patsaita. Ja onneksi myös naisten, mm. tuo ihana Astrid Lindgren. Upea kaupunki! Kiitos taas kirjoituksesta.
VastaaPoista