Kesälomareissu 2018 päivä 3 - tuulta riittää

Ensimmäinen yö Ahvenanmaalla meni hyvin. Heräsimme klo 7.45. Koska aamiaistarvikkeita ei ollut, kipaisin heti kahdeksan jälkeen kauppaan, tällä kertaa Varuboden Cityyn. Sehän on siis paikallinen versio Salesta. Löytyi kuitenkin limppua, sämpylää, metukkaa, juustoa, salaattia, omenaa, kahvia ja teetä aamupalaa varten. Osa saattoi olla kyllä edelliseltä kauppareissulta, en enää tarkalleen muista.

Aamiaisen jälkeen suunnittelimme hetken päivän reittejä. Sitten lähdimme matkaan, suuntana Sjöfartsmuseum. Ensin kuljimme länteen kohti koulukeskusta, siitä etelään kirkolle. Maarianhaminan kirkko on nimeltään St. Görans kyrka ja se on aika pieni kirkko. Matkalla kirkolle näimme IFK Mariehamnin ja Åland Unitedin kotikentän. Siellä juhlittiin Suomen mestaruutta pari vuotta sitten. Hyvä!

Kirkko oli siis pieni, mutta siellä oli isot urut parvella. Alttarin lasimaalaus oli paljon pienempi kuin Turussa Mikaelinkirkossa. Viistokatoissa oli 12 paneelia kuvineen ja jokaisessa oli opetuslapsen nimet. Paitsi yhdessä. Judas Iskariotin nimeä ei löytynyt. Kirkon takapihalla oli kala-aiheinen suihkulähde. Luulisin, että se on puutarhakoristekamaa. Laitetaan tähän kuitenkin kuva siitä.

Kirkon edustalla kirjoiteltiin muistiinpanoja mm. luontohavainnoista. Kuvasin Ukri Merikannon punagraniittisen veistoksen Anadyomene. Se on vuodelta 1991. Itse kivityöt veistokseen on tehnyt Kaavin Kivi.

Pohdittiin siinä miltä veistos näyttää ja mitä siitä tulee mieleen? Ainakin tarjottiin kalan pyrstöä, tyrskyä, purjelaivaa ja valasta. Mikä sinulle tulee tuosta mieleen?

Lehmusesplanadin länsipäässä on Havets folk -monumentti, jonka on veistänyt Matti Haupt. Vuodelta 1971 oleva veistos on tyylikäs, ehkä hieman karu. Täysin eri maata kuin Turussa oleva Aino tai Tampereella oleva Kultakutri. Samaa lajia kuin Helsingissä oleva Kohottava voima.

John Nurmisen Säätiön sivuilta:

"'Vi är havets folk.' Me olemme meren kansaa. Maarianhaminassa sijaitsevan Matti Hauptin Havets Folk -patsaan kyljessä oleva runo kuvaa ahvenanmaalaisten kohtalonyhteyttä mereen.  Ahvenanmaa on toki meren keskellä, mutta henkisesti moni muukin suomalainen kokee olevansa meren kansaa. Me olemme meren ympäröimiä, se on osa kansallista identiteettiämme. Kyse on sukupolvien katkeamattomasta ketjusta, meren äärellä eläneiden ihmisten muistoista ja tarinoista. Rannoillamme on vuosisatainen 'helminauha' museoita, saaria, purjehduskerhoja, kalastus- ja kesänviettopaikkoja, joissa jatketaan vuosisataisia merenkulkuun ja -käyttöön liittyviä perinteitä."

Jatkoimme hieman eteenpäin ja saavuimme Sjöfartsmuseumin pihalle. Siellä oli vastassa Emil Cedercreutzin veistämä Ruorimies-patsas eli Mereen hukkuneiden muistomerkki.

Harjavallan sivuilta:

"Ruorimies-veistos on pystytetty 1933 Maarianhaminaan Mereen hukkuneiden muistomerkiksi. Veistos oli alun perin tarkoitettu Rauman torille, koska Rauma oli merenkulkukaupunki ja veistoksen merimies esittää "Raumlaissi jaarituksi" -kirjan merimieshamoa Tasala Vilkkua, jonka loi professori, kunnanlääkäri, kirjailija ja valtiopäiväedustaja H.J. Nortamo.

1933 Maanviljelysneuvos Eliel Sundström hankki Ruorimies -veistoksen Cedercreutzilta ja lahjoitti sen Maarianhaminan kaupungille kunnioittaakseen merikapteeni-isäänsä ja muiden meren syliin jääneiden merimiesten muistoa. Veistos on omistettu ahvenanmaalaisille, jotka ovat löytäneet hautansa merestä.

Aluksi Mereen hukkuneiden muistomerkki asetettiin Englantilaiseen puistoon, mutta siirrettiin sieltä nykyiselle paikalleen Merenkulkumuseon puistoon. Kaupunki pystytti veistoksen taakse graniittisen muistomuurin, johon on kiinnitetty ahvenanmaalaisten laivapalveluksen aikana menehtyneiden merimiesten nimilaattoja.

Luonnos Ruorimiehestä on valittu Merenkulun turvallisuus –palkinnoksi (Sea Sunday), jota on jaettu maassamme vuodesta 1997 alkaen."

Yritimme löytää jostain museon alueelta Kap Hornin muistomerkkiä, mutta löysimme tällaisen albatrossiteoksen joka varmaankin lienee se, jota etsimme. Näistä Maarianhaminan patsaista on todella nihkeästi tietoa netissä. Harmi kyllä. Jos tämä oli oikea, niin sen tekijä on Allan Palmer, merikapteeni, joka yleensä seilaa Nordboen-laivalla, mutta joskus myös edellisessä tekstissä mainitsemallani Albanus-kaljaasilla.

Menimme alas rantaan ja näimme, että Pommern oli poissa laiturista. Se oli siirretty hieman pohjoiseen päin laiturin kunnostuksen ajaksi. Lapset innostuivat heittelemään kiviä laiturilta mereen.

Merimuseossa oli lapsille (ja aikuisillekin) etsintäpuuhaa, piti kurkkia hiirenkoloihin sekä löytää oikeat merimerkkiliput ja niiden kirjaimet. Näyttely oli hieno, paljon mielenkiintoisia esineitä menneiltä vuosilta. Vaihtuvassa näyttelyssä oli aiheena merimiestatuoinnit. Alkoi heti tehdä mieli käydä ottamassa uusia tatuointeja!

Museossa oli myös lapsille huikea puuhapaikka. Alimmassa kerroksessa oli pimeä huone, jonka katossa oli vanhapuuvene ja sen sisälle pystyi könyämään. Sen veneen takana jemmassa oli lastenhoitohuone-wc. Hissi oli naamioitu haihäkiksi, tikkaita pystyi kiipeämään yläkertaan ja peräluolassa oli aarrekammio. Lapset tykkäsivät myös simpukkatyynypäähineistä.

Ostimme museokaupasta jotain pientä ja lähdimme sitten jatkamaan matkaa. Museossa olikin vierähtänyt pari tuntia ihan helposti. Kävelimme kohti kukkulaa, kunnes päätin poiketa läheiselle Havsgatanille etsimään Stava-Mosterin rintakuvaa.

Gustava "Stava-moster" Andersson oli ahvenanmaalainen merimieskodin pitäjä, jota arvostetaan paikkakunnalla edelleen suuresti. Muistomerkin on veistänyt Sittkoffin patsaankin tehnyt Mia Arentz-Grastvedt ja se on vuodelta 1998. Tällä hetkellä sen sijainti on aika erikoinen: pensasaidan syvennyksessä likimain syrjäkadulla.

Kun kuljin Havsgatanille tuota muistomerkkiä etsimään ja sen jälkeen takaisin, kuljin Ruotsin konsulaatin ohi. Siellä oli täysi tohina päällä, olihan keskiviikkona Ruotsin kansallispäivä ja juhlia järkkäiltiin vauhdilla. Otin joitakin kuvia lähinnä juhlista. Vaimo myöhemmin kysyi, huomasinko pihalla olleen veistoksen? No en ollut tietenkään huomannut, surkeana pienenä pisteenä näkyy kuvassa.

Menimme polkua pitkin metsään. Maasto oli rutikuivaa: saniaiset ruskeita, pihlajat nuupahtaneita. Löysimme kivan portaikon, joka nousi kanjonin keskellä kalliomäkeä ylös. Olimme lukeneet ennen matkaa Lucky Luke -albumin Apassikanjoni, joten mieleen juolahti heti "curuco fissa fissa". Lapsilla oli myös hauskaa kautta lomareissun pomppia kehää ja hokea "bonga bonga bonga tok tok".

Mäen päällä on vesitorni ja sen juurella mainio näköalapaikka merelle. Sieltä näki erinomaisesti, kun Viikkarin ja Tallinkin paatit saapuivat satamaan. Myös Pommernin mastot ja kansi näkyivät. Bongasimme myös haikaran ja kaukana alhaalla salmessa hanhipesueen.

Alaspäin lähdimme mäen toiselle puolelle kulkevaa serpentiinitietä pitkin. Ihan kuin olisimme olleet Lappi-Pohjois-Norja-akselilla! Yhtä kuivaa, käppyräpuita, kiemurtelevia teitä. Mahtavaa!

Ammattikorkeakoulualueen takaa pääsimme Övernäsin koulun pihan kulmille ja löysimme sieltä romuista tehdyn robotin ja koiran. Ne on tehnyt taiteilija Johan Karlsson vuonna 2017. Ålandsradion jutun mukaan Karlsson pääsi työtä tehdessään toteuttamaan robottiunelmansa.

Koko päivän näimme paikallisia nuoria polkemassa pyörillään länteen päin. Mihinköhän lienevät olleet matkalla? Ei selvinnyt meille. Ennen kämpille paluuta käväisimme uudelleen edellisenä päivänä löytämälle pikkuaukealle keskusapteekin edustalle. Matkalla kuljimme uudelleen urheilukentän ohi.

Ehdotin kulkua Skarpansvägeniä pitkin keskustaan. Kun olimme ihmetelleen aikamme Juha Pykäläisen gallerian ikkunaa, jatkoimme kohti kirjastoa. Sen pihalla ovat Pykäläisen vuonna 2015 tekemät betoniset pässit Mariehamsgumsen.

Niiden kanssa peuhaamisen jälkeen pääsimme vihdoin kämpille. Tosin lepo jäi vähiin, kun lähdimme pojan kanssa ensin lelu- ja sitten ruokakauppaan. Dimmenissä oli hyvä palvelu ja hyvä oli myös valikoima leluissa. Ruokakaupasta löysin paikalliselle panimolle pyhitetyn hyllyn. Pakkohan siitä oli yksi tuote napata iltaa varten.

Tämäkin juttu on jo niin pitkä, että laitetaan tähän väliin stoppi. Seuraavassa julkaisussa tarinaa iltakävelystä uimarannalle ja saman reissun patsasbongailuista.