Heti esilinnan alkukohdassa, mistä lähdimme kierrokselle, löysin historiasta kertovasta vitriinistä kipsisen luonnoksen linnaa asuttaneesta Pehr "Pietari" Brahesta. Sen on veistänyt Walter Runeberg ja patsaan isompi pronssiversio on Turun tuomiokirkon lähellä Brahenpuistossa.
Vitriinien takana oli monessa paikassa kuunneltavissa Linnan tonttu -tarina. Zachris Topelius kirjoitti tonttu-ukon tarinan vuonna 1849 ja tuo tarina oli merkittävässä roolissa linnan kunnostuksen ja nykykuntoon saattamisen aloittamisessa. Kun yksi uusi versio kirjasta / tarinasta löytyi museokaupasta, olihan se ostettava mukaan.
Parissa näyttelyhuoneessa oli kaukana toisessa päässä rintakuvat. Eihän niistä tietenkään saanut hämärässä kunnon kuvaa napsaistua eikä tietojakaan irronut, edes linnan taiteesta kertovasta pumaskasta.
Yhdestä huoneesta löytyi mitalitaiteen kokoelma. Vitriinit pullollaan tunnettujen kuvanveistäjien (mm. Wikström, Qvist, Tukiainen) muotoilemia mitaleja merkkihenkilöistä ja tärkeistä tapahtumista.
Olimme kiertäneet jo pitkään, mutta selvitimme vasta esilinnan. Vanha linna jäi kokonaan kiertämättä. Ensi kerralla sitten sinne. Tässä vaiheessa alkoi hiukomaan niin menimme linnan kahvilaan. Siellä oli myös tuona päivänä ainoa toimiva vesiklosetti. Ostimme kahvilasta virvokkeita ja pojan haluttua itselleen erään eteläamerikkalaisen varsin hyvän jalkapalloilijan kuvaa kantaneen kasvisuutejuoman, sai hän raaputtaa arvan, josta voittona napsahti kyseisen urheilijan naamavärkillä varustettu juomaglasi. Siitä juotiin sitten monet juomat matkalla ja nyt kotonakin on ollut kovassa käytössä.
Linnalta lähtiessä Linnankadun varrella on todella hienoja pieniä puutaloja. Niitä oli mukava katsella ja keskustaan päin oli kiva kävellä, kun tuuli oli nyt myötäinen. Siinä Linnankadun varrella on myös Turun sähkölaitos, joka toi mieleen Pink Floydin levynkannen. Jotenkin miellytti silmää tuo vanha teollisuusrakennus piippuineen kaikkineen.
Piipussa on myös Mario Merzin valoteos Fibonacci sequence 1-55, joka ei aurinkoisena päivänä näyttänyt erikoisemmalta, mutta on varmasti näyttävä kun loistaa pimeässä.
Varvintorin nurkilla ihmeteltiin jalkakäytävää, joka oli katettu ja kaikkia muita entiseen laivanrakennusalueeseen kuuluvia rakennuksia. Löysimme vielä muutaman Oona Tikkaojan mainioon Piiloleikki-sarjaan kuuluvaa pikkupatsasta.
Barkerinpuistossa lapset pääsivät temmeltämään leikkialueella ja iskä kuvaamaan Turku työllä rakennetaan -monumenttia, jonka on veistänyt Kari Juva. Jättiläismäinen, yli 30 tonnia painava veistos paljastettiin puistossa, jonka paikalla sijaitsi aiemmin John Barkerin perustama puuvillakehräämö.
Turun kaupungin sivuilta:
"Turku työllä rakennetaan -teoksen pronssivalun pinta on lähes 80 neliömetriä ja paino 6,5 tonnia. Veistos on kiinnitetty punagraniittiseen kuutioon, joka painaa noin 30 tonnia. Kari Juvan (1939–2014) turkulaista työtä ja työläisiä ylistävässä veistoksessa seisoo seitsemän miesfiguuria työkaluineen tiiviinä rintamana. Eri ammattikuntia edustavat hahmot ovat lähes ei-esittäviä, eikä niiden yksityiskohdissa esiinny viittauksia mihinkään tiettyyn aikaan tai paikkaan.
Juva on itse todennut veistoksestaan: 'Johtoajatuksena oli, että teoksen massa on isompi kuin henkilöhahmot. Useinhan työ kasvaa suuremmaksi kuin tekijänsä.' Veistos pystytettiin Turun vanhalle teollisuusalueelle Barkerin puistoon vuonna 1987. Monumentin paljasti 25.10.1987 tasavallan presidentti Mauno Koivisto. Tontilla sijaitsi aikoinaan John Barkerin vuonna 1843 perustama puuvillakehräämö, joka tarjosi työtä lähes tuhannelle kaupunkilaiselle."
Barkerinpuistossa on myös toinen, uudempi veistos. Italialaisen Elia Alunni Tullinin tekemä puolivartalomuotokuva maailmanmestaruuden ratamoottoripyöräilyssä ennen traagista kuolemaan johtanutta onnettomuutta voittaneesta Jarno "Paroni" Saarisesta. Ei ihan yhtä kreisin näköinen kuin se Madeiran lentokentälle pystytetty erästä kyseisellä saarella syntynyttä varsin kelvollista jalkapalloilijaa esittävä rintakuva, mutta melkein kuitenkin.
Raimo Utriaisen tekemä Jäinen meri, Turun merenkulun muistomerkki löytyy Myllysillan kupeesta, Borenpuistosta. Merimuistomerkit ovat usein sellaisia, joissa on merimies ja ruori tai ikävöivä kautta sureva nainen. Tässä on kyseessä ensinmainittu.
Turun kaupungin sivuilta:
"Kuvanveistäjä Raimo Utriaisen (1927–1994) suunnittelema pronssiveistos Jäinen meri on Turun kaupungin vuonna 1961 pystyttämä muistomerkki talvimerenkululle. Teos sijaitsee Aurajoen varrella lähellä Turun satamaa, missä kauppa- ja rahtilaivat ovat liikennöineet satoja vuosia. Veistoksen sokkeliin on merkitty merikapteeni, höyrylaivaosakeyhtiö Boren perustajan August Uppmanin nimi. Bore eli Rettig Group Ltd. Bore -laivanvarustamo oli talvimerenkulun uranuurtajia Turussa."
Aikamoisen jyhkeä monumentti tuo. Jäisen meren lähellä, Myllysillankorvassa, istuskelee portaikossa yksi Kari-Petteri Kakon hauskoista veistoksista, Tähtiintähyäjistä. Tämä veistos on nimeltään Tänään.
Päivä oli ollut pitkä, joten emme menneet joen yli. Otin siis edes yhden kaukokuvan Eilen-veistoksesta.
Sillan toisella puolella konttasi sukat makkaralla vastaan Huomenna.
Hetki sitten -veistoksen kohdalla en jaksanut enää vaihtaa pitkää putkea normaalin tilalle, siitä jäi nyt edes se kaukokuva ottamatta. Taas kerran sanottava näin eli ensi kerralla sitten.
Marina Palace -hotellin edustalla vastaan tuli Mika Natrin kolmiosainen teräsveistos Pilvet. Se on paljastettu joulukuussa 2006 ja se oli kiinteistöyhtiön yllätyslahja hotellin omistaja Heikki Salmelan 60-vuotispäivänä. Teoksessa pitäisi olla liiketunnistimella toimiva vesisuihkutoiminto, mutta me emme ainakaan saanut suihkua päälle.
Joen toisella puolella siinsi Wäinö Aaltosen museo sekä Samppalinna. Nekin jäivät tällä kertaa näkemättä lähempää. Toisaalta, museoon ei olisi päästykään, koska oli maanantai.
Sitten bongasimme punagraniittisen Suojattu kasvu -veistoksen, jonka on tehnyt Jarkko Roth. Tämä teos on vuodelta 1983.
Turun kaupungin sivuilta:
"Suojattu kasvu -veistos kuvaa siemenen kahta kuorenpuolikasta sekä niiden välistä itävää uutta alkua symboloivaa graniittiversoa. Teos on 40-vuotista historiaansa juhlistaneen Rakennusliike Kivikartio Oy:n lahjoitus Turun kaupungille. Seitsemän tonnia painavan veistoksen materiaalina on Vehmaan punainen graniitti, joka on kuvanveistäjä Jarkko Rothin (s.1943) kotikunnan kiveä."
Käännyimme rantakadulta Kristiinankadulle ja seuraavassa risteyksessä, Linnankadun kohdalla huomasin, että siinähän on se kulmatalo, jossa on Emil Wikströmin veistoksia seinällä. Nappasin nopeasti kuvat ja jatkoimme matkaa nopeasti kohti läheistä kauppaa, jotta saisimme aamupalatarvikkeita hotellille. Seuraava talokin oli hieno. Se onkin Suomen Pankin talo. Kyllä Suomen Pankilla on ollut aina rahaa...
Tuo Linnankadulta löytämämme kauppa ei ollut yhtään niin hyvä kuin saman ketjun vastaava Portsassa. Saimme kuitenkin eväät ostettua. Kaupalta lähdimme kävelemään länteen päin, etsien Humalistonkatua. Sinnepä olisi pitänyt kääntyä erikoiselle kujalle talon ali, mutta emme tajunneet sitä ja jatkoimme eteenpäin.
Eskelinkadulla sijaitsevalla koululla oli hieno ranskalaisen parvekkeen kaide. Kadun päässä ennen rakennustyömaata on VPK:n talo. Sen edustalla seisoo Erik Julinin rintakuva, jonka on veistänyt Walter Runeberg.
Turun kaupungin sivuilta:
"Kaupunginapteekkari, kauppaneuvos Erik Julin (1796–1874) oli palontorjuntatyön tienraivaaja ja Turun vapaapalokunnan perustaja. Walter Runebergin (1838–1920) jo vuonna 1873 muotoilema veistos pystytettiin Turun katukuvaan nk. Julinin kulmalle 75 vuotta myöhemmin 1948, kun Turun VPK vietti 110-vuotisjuhlaansa. Teos siirrettiin vilkkaasti liikennöidystä kadunkulmasta nykyiselle sijaintipaikalleen VPK-talon edustalle vuonna 2012."
Olin jostain syystä kirjannut tämän patsaan Eerikinkadulle, vähittäistavarakaupan edustalle, joten olin iloisesti yllättynyt, kun löysin vielä yhden Waltsun tekemän veistoksen.
Humalistonkadulla olleen krääsäkaupan ikkunassa oli nimekästä taidetta, oli mm. Viljo Mäkisen pienoisveistoksia ja Yrjö Liipolan patsaita.
Yliopistonkadun kohdalla poikkesimme katsomaan Anja Ahon suihkukaivoveistosta nimeltään Lapset. Meidänkin lapset tykkäsivät tästä veistoksesta kovasti. Selkeästi vesielementti on lasten mieleen enemmän kuin tuimailmeisesti pönöttävät tärkeät ukkelit.
Turun kaupungin sivuilta:
"Anja Ahon (1931–1992) pronssiveistoksen Lapset Yliopistonkadun istuvat polvillaan suihkulähteen partaalla. Aho voitti Rakennus Oy:n ja sen toimitusjohtajan Uno Pikarlan järjestämän kutsukilpailun vuonna 1957. Rakennus Oy lahjoitti teoksen Turun kaupungille, ja se pystytettiin asunto-osakeyhtiö Kasinonkulman aukiolle tehdyn suihkukaivon yhteyteen vuonna 1959. Historiallisia tapahtumia ja kansallisia suurmiehiä kuvaavien ulkoveistosten joukossa lapset ovat harvinainen aihe. Lapset on myös Turun kaupungin ensimmäinen naistaiteilijan toteuttama ulkoveistos."
Tuossa takana oli aikoinaan Green Frog -niminen kapakka. Siellä tuli vuonna 1992, vielä alle 18-vuotiaana tutustuttua ensi kertaa sellaiseen tulevien vuosien hittijuomaan kuin salmiakkikossu. Pikkutunneille jatkuneen maistelun jälkeen ei seuraavan päivän salibandyottelusta meinannut tulla mitään, mutta pelasin kuitenkin parhaan otteluni silloin. Mutta se niistä muisteluista, takaisin näihin muisteluihin:
Lopulta pääsimme hotelliin. Pieni huone, jossa erikoinen huoneratkaisu. Sohvavuode oli rikki, se tarvitsi peitosta tukea ja tilkitsemistä. Lukulamput olivat epäkunnossa molemmat. TV ei toiminut. Näkymät ikkunasta sen sijaan olivat kivat. Käytävällä näki vielä paremmin kaukana alhaalla sijainneelle sisäpihalle.
Jätimme lapset kahdestaan hotellihuoneeseen ja kävimme juna-asemalta hakemassa matkatavarat. Hyvin pärjäsivät kahdestaan. Olivat köllöttäneet sängyllä koko kymmenminuuttisen.
Hain matkalla ohittamastamme pitsapaikasta meille iltapalaksi muutaman pitsan. Hyviä olivat, maistuivat kaikille. Ruokailun jälkeen iltapesu ja iltasatu. Sen jälkeen tutimaan. Uni tuli vauhdilla. Jotenkin nykyään kun yövyn hotellissa, on aina peiton alla kuuma, mutta ilman peittoa kylmä. Ilmastoinnin vika. Vali vali vali, kirjoitin muistiinpanovihkoon. Silti, kyllähän hedelmäinen halpishotellifirma voisi vähän paremmin toimia, varsinkin, kun eivät todellakaan ole enää edes halpa majoittaja.
Siinä ensimmäisen lomapäivän jutut. Seuraavaksi siirrytäänkin punavalkoisella laivalla Ahvenanmaalle.
Vaikka yleensä tuollaiset Julinin-tyyppiset pönötyspatsaat ja rintakuvat ovat vähän tylsiä (en sano kuitenkaan, etteikö ne jollain tavalla olisi kiinnostavia), niin tämä Julinin kuva on kyllä hieno, erityisesti siksi, että sen taustalla on niin upea rakennus. Ja vesielemtntti patsaiden ohessa tekee niistä aina raikkaampia, varskinkin, jos on käytetty raskasta ja tummaa materiaalia kuten pronssi. Linna oli muuten upea ja se oli hienosti modernisoitu se museo-osuus siitä (ei siis linna, vaan ne tekstit ja muut historiasta kertovat jutut). Lapset olisivat halunneet heti uudelleen sinne linnaan ja joskus kyllä mennään, kun jäi se keskiaikainen osuus tutkimatta. Ihana Turku, sanon vaan!
VastaaPoista